Elämää tulppaanien jälkeen

Onko huumaavan toukokuun jälkeen enää elämää? Värikkään tulppaaniesityksen jälkeen on takki tyhjä ja pieniä siellä täällä kukkivia kukkasia ei osaa riittävästi arvostaa. Onneksi näitä pieniä ilostuttajia kuitenkin on. Kukinta-ajat vaihtelevat vuosittain; tällä hetkellä muotopuutarhassani kukkivat morsiusleinikit kukintaa aloittelevan juhannuspionin vieressä. Se onkin kukinta-ajaltaan luotettava: jokavuotinen pelastaja juuri tähän kukintapaussihetkeen. Mielestäni tämä yhdistelmä on onnistunut, sillä suurikukkaiset pionit kaipaavat kevytkukkaisia ja -kasvuisia naapureita, jotta homma ei menisi pelkäksi pönötykseksi.

After the tulips, there seems to be little action in the flowering field. However, small and sweet surprises await their discoverer here and there.

Vuorikaunokitkin kukkivat nyt, mutta tavallisia sinisiä ei kasva muotopuutarhassani vaan toisaalla. Keväällä hankitun 'Amethyst in Snown' istutin muotopuutarhaan tuomaan sinne tämän välihetken väriä. Tämän kukka punastuu hauskasti vanhetessaan. Vuorikaunokki kukkii lähes koko kesän, kun sen ohikukkineet varret leikataan.

Kurjenpolviin voi aina luottaa. Paahdepenkissä ovat verikurjenpolvet aloittaneet, muotopuutarhassa kukkii etelänkurjenpolvi. Ostin tämän joskus syysalesta tietämättä kukan väriä, minusta tämä on aivan järkkyräikeä, kun en ole shokkipinkin ystävä, mutta täytyyhän tätä reipasta väripilkkua arvostaa.

Tämän herkän kaunottaren sen sijaan valitsin taimipöydältä kukkivana ja otinkin saman tien monta, tämä on niin hieno: täpläkurjenpolvi 'Espresso'. Se sointui hienosti yhteen viimeisten tulppaanien kanssa.

Hetkinen! Eivät kaikki tulppaanit sentään ole ohi. Tämä viime syksynä Villi niityltä tilattu 'Black and White' kukkii nyt. Ja punaisessa villissä penkissä on kuin onkin nousussa yksi tulppaani, joka on varmaankin sitä mitä arvelen... siitä lisää myöhemmin.

Raidallisiksi itsekseen menneet 'Blue Flagit' ovat lähes edellisen kukan värisiä, mutta hieman vaaleampia. Ne kukkivat eri penkissä ja 'Black and White' jää karviaispuskan taa. Näiden takana on muutama punainen viherraita.

Muotopuutarhassa kukkii myös punavihma, mutta tämä on niin maanmyötäinen, että tätä tuskin edes huomaa!

Nämä eivät kuki, mutta ansaitsevat silti tulla esitellyiksi: oikealla on ansiokas koristeheinä kirjopuntarpää, joka muodostaa väripilkkuja siellä täällä muotopuutarhassani ja toimii hyvänä taustakasvina monen värisille kukille. Sen seurassa on samettihortensia, joka on pärjännyt puutarhassani ilman talvisuojauksia jo kolme vuotta. Se tekee uudet versot tyveltään joka vuosi, vain harvoin sen oksat selviävät talvesta elinvoimaisina kymmentä senttimetriä korkeammalta. En tiedä, voiko se koskaan kukkia näin, mutta lehdetkin ovat kauniit ja on mukavaa, kun tällainen erikoisuus on seuranani vuodesta toiseen.

Olihan tässä jo väripilkkuja, lisäksi alkukesän vihreä on kauniin sävyinen. Niin, ja koiranputket kukkivat kaikkialla valkoisena harsopilvenä!
Iloista perjantaita!

Etelänkurjenpolvi – Geranium cinereum var. subcaulescens
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Punavihma – Chamaecytisus purpureus
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Juhlapäivä

Tasan seitsemän vuotta sitten tein kaupat tästä tilasta. Pääsin käymään täällä ensimmäisen kerran omien avainten kanssa vasta juhannuksen alla. Juhannuspioni oli silloin komea, osittain jo ohikukkinut. Se kukki purkukuntoisena ostamani vanhan talonrötiskön edustalla.

Nyt se aloittelee kukintaa samassa paikassa, vaikka olen siirtänyt sitä tästä runsain lapiollisin sekä muihin paikkoihin omalle pihalle että ystäville, pois talonkorjauksen tieltä. Talon edessä asuva puska on edelleen komea, vaikka yritän yhä vain siirtää sitä paloina muualle tulevan kuistinrakennustyömaan alta.

Kesäkuun viidenteen liittyy myös toinen suuri juhla. Se on Mustin epävirallinen syntymäpäivä. Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta koska Musti on syntynyt kesäkuun alussa samana vuonna kuin ostin tämän tilan, päätin yhdistää nämä juhlat yhdeksi suurjuhlaksi. Tässä kuvassa Musti on noin puolivuotiaana tarkkailemassa tipu-teeveetä Helsingissä.

Ystäväni lähetti sopivasti tänään kuvia, jotka on pelastettu hänen vanhalta jumiin menneeltä tietokoneeltaan. Pian sen jälkeen kun olin saanut Mustin, se kiintyi ystäväni Vanni-koiraan ja he saivatkin viettää useimmiten viikot yhdessä Korppoossa sen sijaan, että olisin vienyt Mustin kaupunkiin.

Sitten kuvioihin tuli Viljo. Tässä harrastetaan kuvio-kuivakelluntaa yhdessä Vannin kanssa.

Musti ja Viljo olivat kuin paita ja peppu (eikä Vannikaan kaukana ollut, kuten kuvasta näkyy).

Joulujakin vietettiin Korppoossa yhdessä Vannin ja Viljon kanssa. Musti oli kiinnostunut kuusen koristelusta, sittemmin Musti ei olekaan saanut joulukuuseen tutustua. Ehkä sellaisen voisi jonakin jouluna laittaa, kissoja varten.

Yhteisjoulu kavereiden kesken on parasta!

Sittemmin Viljosta tuli enemmän minun kissani, kun ei niitä voinut Mustin kanssa ollenkaan erottaa (enkä minäkään voinut elää ilman Viljoa).

Viljon poismenon jälkeen perheeseen tuli pieni pörröinen riiviö nimeltä Ransu.

Syntymäpäiväsankari on viettänyt 7-vuotisjuhlapäivää perheen parissa ja pitkistä kylvyistä nauttien.
Kiitos J kuvista!

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'

Kylällä

Vastapäisen naapurin hevoskastanjaa voi ihailla minunkin pihaltani käsin.

It's peak time for flowering trees ans shrubs.

Samoin on sivustalla olevan naapurin vanhan pihasyreenipuskan laita, se kukkii tänä vuonna todella runsaasti.

Lähdin kuitenkin kävelylle pitkin kylänraittia tietyn kuistilleni asti näkyvän kutkuttavan näyn perässä.

Tämä on se näky: hevoskastanja ja sen edustalla vanha pihasyreeni, oksat kukkia notkuen. Nämä näyttävät kukkivan tänä vuonna harvinaisen runsaasti.

Edellisten edustalla on valkokukkainen pihasyreeni. Koko kylä tuoksuu, kun näitä vanhoja pensaita on joka pihalla.

Matkan varrella minulle sattui pieni erhe. Katsoin, että Musti on naapurin perunapellossa ja aloin leperrellä sille. Lähempänä huomasin että se onkin Vippe-kolli! Vippe mittaili minua katseellaan epäluuloisena, sillä yleensä ajan sen pois pihaltani käsiä taputtaen ja sähisten – olen ajatellut, että on viisainta pitää yhtenäistä linjaa koko tilani väen kesken. Vippe laittoi silmät viiruun ja ehkä ajatteli olevansa piilossa voikukanvarren takana.

On se söpö! Ja iso.

Takaisin päin tullessa näkyy kaksi päivää sitten maalaamani seinä. Enää puuttuu joitakin valkoisia kohtia, sokkeli, räystäät ja räystäslaudat, niin ja katto ja muut seinät.

Musti ja Ransu eivät tällä kertaa seuranneet minua vaan jäivät vahtimaan kotipihaa. Ehkä se on parempi, kun näin vihollisenkin matkan varrella. Tai ehkä Musti tiesi Vipen olevan maisemissa ja päätti jäädä puolustamaan kotia.

Ransulla taisi vain olla liian kiinnostavaa tekemistä. Äsken se toi eteiseen myyrän pitkän nokkosenvarren höystämänä: myyrää nokkospedillä.
Itsekin tein nokkoskeittoa toissapäivänä. Siitä tuli hyvää ja ravitsevaa ja sitä riittää vieläkin, vaikka olen syönyt sitä lounaaksi ja päivälliseksi.
Maukasta illanjatkoa kaikille muillekin!

Hevoskastanja – Aesculus hippocastanum
Pihasyreeni – Syringa vulgaris

Punainen villi onkin hempeä

Punainen villi kukkapenkki ei nyt ole kovin punainen, villi kylläkin. Siinä kukkii jokunen puna-ailakki ja koiranputki sekä kirsikkapuuhun kiipeävä alppikärhö.

This is my wild red border! Quite. Where is the red? It will come later, now it's just wild.

Alppikärhön lonkero kuvattuna talon punaista seinää vasten tuo kuvaan hieman punaista.

Yhdessä kirsikankukanjämien kanssa näkymä on vain hempeä, ei mahda mitään.

Penkin etuosassa on jo lupaus tulevasta punaisesta kukkaesityksestä: tillipioni on ensimmäinen kukkija pihani pioneista.

Terveisiä Suvikummun Marjalle jos luet tätä: 'Sun Power' -kuunlilja päätyi esikkopellon pieleen huussin taakse viileään varjoon parin erikoisemman alvejuuren kanssa, lähelle tarhajouluruusuja ja varjoliljoja, toivottavasti se viihtyy uudessa naapurustossaan!

Tähän täytyy vielä laittaa parin viikon takaisia kuvia, kun pidän niin kovasti tästä punaisen kukkapenkin toukokuisesta värityksestä: raikasta kellanvihreää, kiinanpionien rusehtavina nousevia versoja, metsätyräkin ruskea olemus (taka-alalla) ja vaaleankeltaiset narsissit sekä oranssit keisarinpikarililjat.
Taustalla muuten häämöttää kylämme uusi äänimaisema: naapurit ovat ottaneet pari kanaa ja kukon. Kukon kiekuminen viimeistelee tämän hienon perinnekylän, se ääni täältä puuttui, nyt sen vasta huomaa.

On vaikeaa ottaa sellaisia kuvia, joista paikan kokonaisvaltainen aistielämys välittyisi. Tämä on lempihetkeni tässä osassa puutarhaa. Taustan kallion oliivinvihreät sammaletkin kun sointuvat tähän kokonaisuuteen täydellisesti. Kirjavalehtinen keisarinpikarililja ei muuten kukkinut runsaista versoista huolimatta, samoin keltakukkainen jätti tämän kevään väliin. Ensi vuonna uusi yritys.

Jotta totuus ei unohtuisi, tässä vähän laajempaa perspektiiviä. Villi punainen penkki on huussista oikealle, kivimuurin edustalla näkyy vuokko-esikkopuutarhaa. Mutta näkyyhän tässä myös tyhjiä öljytynnyreitä (joista tulee sadevesitynnyreitä) ja puutavaraa (joista tulee ullakon lattiaa sekä taloni rimoja).

Kuukauden kuluttua näyttää jo tältä, hui miten loppukesäistä! Onneksi kesän eteneminen ilmeisesti pysähtyi, kun alkuillasta mittari laski kymmenen astetta puolessa tunnissa, nyt on 11 astetta. Toisaalta jos se estää kesän juoksemisen kohti syksyä, niin se käy minulle. Kestävätpähän kukat kauemmin...

Alppikärhö – Clematis alpina
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kuunlilja – Hosta
Metsätyräkki, kuvien lajike – Euphorbia dulcis 'Chameleon'
Tillipioni – Paeonia tenuifolia

Näkymiä riippukeinuista

Täytyy sanoa, että näkymät ovat parhaasta päästä. Naapurin komea talo ja oma muotopuutarhani, molempia on kiva katsella. Samalla voi tervehtiä ohikulkijoita. Vaahtera langettaa varjon puolestapäivästä eteenpäin muutamaksi tunniksi, siis juuri parhaimpaan siesta-aikaan.

This is the view from my hammock. Apart from my dirty sock, the scenery could not get much better. The same applies for the weather!

Ensimmäiset akileijat kukkivat muotopuutarhassa, pian kukkia avautuu siellä täällä pitkin puutarhaa. Tämä on kääpiöjapaninakileija.

Lehtoakileija on tullut salamatkustajana lapsuudenkodistani. Tällainen tumma yksilö oli kylväytynyt siellä suureen ruukkuun, jossa kasvoi pagodikärhön siementaimia. Istutin sen puutarhaani ja nyt niitä on monta! Ja monen väristä myös, sillä olen sittemmin saanut, varastanut, kasvattanut ja ostanut myös vaaleanpunaisia ja valkoisia lehtoakileijoja.

Kävin vähän kävelyllä kylällä kuvaamassa syreenejä, jotka kukkivat todella runsaina tänä vuonna. Paluumatkalla ikuistin oman pihani syreenejä ja uuden riipputuolin.

Ennätin laittaa tämän paikoilleen vasta tänään. Tarkoituksena oli ripustaa tuoli ensin venevajaan, mutta en talonmaalauksesta nuutuneena jaksanut lähteä sinne asti, vaan pistin tämän pihamäntyyn. Aika ihana! Tuoli tuli testaukseen Riippumattojen maailmasta.

Riipputuolistakin aukeaa näkymä muotopuutarhaan, tästä sitä voi katsella kokonaisuudessaan.

Tuolissa on sellainen kiinnitys, että sillä voi myös kääntyä! Aika jännää, tällaista ominaisuutta ei riippumatossa olekaan. Nyt näkyy rintamamiestalon lisäksi vanhempi talo sekä vastamaalattu Jopo, jonka alusmaalasin ruostesuojamaalilla vasta eilen... ei kun lähes neljä vuotta sitten! Oli jo ehkä aikakin tarttua maalisutiin.
Lokoisaa uutta viikkoa!

Kääpiöjapaninakileija – Aquilegia flabellata var. pumila
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris

Katto pään päällä

Tänä aamuna heräsimme Ransun kanssa kovaan kohinaan. Sade piiskasi vasten peltikattoa hurjasti – niin kovin, että aamun aikana vettä oli tullut 6 mm, vaikka jo kymmeneltä paistoi aurinko! Sade oli hyvä syy pysyä sisällä ja kuvata vähän pelargoneja.
Tässä kukkii taimpana 'Raspberry Ripple', sen edessä korkeana (yhä leikkaamatta!) on palsamipelargoni 'Dr Westerlund'. Etummaisena häämöttää valkoinen mårbacka 'Prins Nikolai' ja aniliininpunainen kukkanen on huone-esikko.

This morning it was raining heavily – 6 mm in a very short time. The rain was needed, the plants were starting to wilt under the baking sun and heat.

Koristelehtipelargoni 'Catalina' ei ole järin voimakaskasvuinen, mutta eivät taida kirjavalehtiset muunnokset yleensä ollakaan. Tällä on pari hillittyä kukkaterttua.

Talvella kylvetyt kameliakukkaiset eli kerrotut mummonpalsamit eivät näytä kovin runsasterälehtisiltä, muta kauniita nämä silti ovat.

On mukavaa, että näitä on monen värisiä.

Eräillä muillakin on katto pään päällä: taannoinen pöntön suuaukon tuunaukseni onnistui ja sinitintit saivat pitää pesänsä, siepot ovat hakeutuneet muualle (ripustin niitä varten pari uutta pönttöä). Toivottavasti näillä kavereilla oli yhtä tunnelmallinen aamuhetki sateen ropinassa kuin minulla ja Ransulla.
Tiesitkö muuten, että BirdLife järjestää pönttöbongauksen? Lisätietoa ja osallistumisohjeet löytyvät täältä.

Päivän pihakuva. Sateen jälkeen kosteus liimautui iholle ja sauna oli laitettava lämpiämään.

Lopuksi tunnustuksiin, kiitos kovasti ja anteeksi että olen unohtanut reagoida näihin!
Kierrän taloa ristiin rastiin ja katselen -blogista on tullut tunnustus:

Tähän liittyy kahdeksan asian kertominen itsestä.
1. Aloitan päiväni maitokahvilla ja saattaa mennä kolmeen iltapäivällä ennen kuin tajuan, että voisi syödäkin jotakin.
2. Hikoilen paljon tehdessäni ruumiillista työtä, mutta mielestäni hikoilu on hyväksi iholle.
3. Kiroan sitä, että olen onnistunut hankkimaan saaristosta tontin lähes kokonaan ilman kalliota.
4. Kiroan sitä etenkin silloin, kun nurmikko kasvaa kohisten eli nyt. Se on leikattava neljän päivän välein.
5. Haaveilen järjettömästi siitä, että kaikki nurmialueet saisi soraksi.
6. Syön päivällistä espanjalaiseen aikaan aikaisintaan kahdeksalta, mutta saattaa hyvinkin mennä kymmeneenkin.
7. Kissani ovat silmäteräni.
8. No, puutarha myös, mutta se on oikeasti rakennustyömaa. Onnistun ottamaan kuvia vain kauniimmista paikoista.

Villaruususta sekä Kartanonrouva Eliseltä tuli toinen tunnustus:

Kiitos kovasti!
Tälläkään kertaa en lähetä tunnustuksia erityisesti nimettyihin blogeihin, vaan ne saa ottaa mukaansa ken tahtoo.

Huone-esikko – Primula obconica
Koristelehtipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Mummonpalsami – Impatiens balsamina
Munankuoripelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Mårbackapelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Palsamipelargoni – Pelargonium × graveolens