Lumitilanne

Kun lumi on tullut niin monesti mainittua, täytyyhän siitä viimein kirjoittaakin. Joulun jälkeen lunta tuli yhä lisää, juuri ennen kuin se alkoi sulaa, oli lunta vielä aiempaa enemmän.

Right after Christmas there was soooo much snow. And this is not even the part of my garden where it builds into dunes! Below is the same place two days ago.

Tässä sama paikka toissapäivänä, kun oli hitusen pakkasta. Tänään on taas maisema muuttunut, kun aamupäivällä satoi lunta. Maa on lähes valkea, mutta lämpötila on sellainen, että valkeus ei ehkä pysy iltaankaan saakka. Seuraavan kerran pakkasta pitäisi olla vasta keskiviikon ja torstain välisenä yönä.

Joulun aikaan sai lapioida ja lapioida – seuraavana aamuna, ellei jo samana päivänä, pihatietä pitkin kulkeva juoksuhauta oli lähes ummessa jälleen. Tässä sitä voi erottaa puolittain lumen alla. Tuossa navetan etunurkalle tultaessa lunta oli reiteen asti.

Tämä on samaa näkymää eilen, juoksuhaudan kohta erottuu nurmipolkuna lumisessa kohdassa. Koska keskelle pihaa jääneet kärryt sun muut tulivat esiin, sain nekin nyt siivottua.

Mustin kopin edustalla nousee krookusten piippoja! Tämä on keväällä ensimmäinen kohta, jossa maa näkyy. Lunta kertyy tuuliselle talon kulmalle vain vähän, lisäksi koppi heijastaa auringon lämpösäteilyä ja sulattaa lumen edustaltaan jo kevättalvella. Kermansävyisten krookusten lisäksi tässä pitäisi varhain keväällä kukkia keltaisia talventähtiä.

There are some crocus shoots – supposedly they manage, since the winter has hardly begun (although I so wish it were already over!) 

Koppi on todellakin Mustin koppi. Se oleilee siellä usein! Tämä kuva on otettu keittiön ikkunasta käsin muutamaa päivää ennen joulua. Musti huomasi minut ikkunassa ja tuli juoksujalkaa lounastamaan kanssani.

Vielä yksi kuva tapaninpäivältä. Ransu esittelee: elämää juoksuhaudassa. Etsi kuvasta Ransu!

Ransun korvatupsut näkyvät!

Tässä ollaan toissapäivänä samassa kohdassa.

Ransun tekisi mieli haastaa Musti leikkiin, mutta hitsi – Musti on lumisessa kohdassa. Ääh!

Musti miettii. Pitäiskös tässä nyt...? Pihakierros on kesken.

Ransun on tyydyttävä osaansa. Isoveljellä oli tärkeämpää puuhaa.
Iloista tiistaita kaikille!

Tammikuun kalenteripojat

Uusi vuosi on hyvä aloittaa jo varhaisessa vaiheessa kalenteripoikapostauksella, jotta kukaan ei vain luule, että kalenteripojat olivat viime vuoden juttu. Ne ovat joka vuoden juttu!

This month's calendar boys are both Ransu and Musti. Their tireless wrestling is a pleasure to watch and a good example to follow: some exercise every day is good for you.

Muistakaa päivittäinen jumppatuokio!
Terveisin Ransu ja Musti

Vuokko-esikkopuutarhassa

Anteeksi vain, en nyt kykene päästämään irti näistä kevät- ja kesäkuvista... Tällä kertaa on vuorossa vuokko-esikkopuutarha, joka sijaitsee huussini ja tontin rajan välissä, rajalle olen rakentanut kivimuuria. Niitä kiviä voisi itse asiassa nytkin pyörittää, kun kaikki on tullut taas lumen alta esiin... haa! (Lempipuuhaa).
Tähän vehreyteen ei ole kuin muutama kuukausi enää, ihmeellistä! Ja kevät tulee jo tätäkin ennen: sirotuomipihlaja puhkeaa kukkaan toukokuun puolivälin jälkeen. Ai että pidän noista kevään ruskeanvihreistä uusien lehtien väreistä!
Sirotuomipihlajan takana voi erottaa sitä vadelmaryteikköä, mitä tonttini suurimmaksi osaksi oli ja on paikoitellen edelleen, tosin joka vuosi vähemmän, kun niitän tai istutan yhä uusia alueita, neliömetri kerrallaan...

These are some images of my spring garden by the western edge of my plot.

Vuokko-esikkopuutarhan ensimmäinen kasvi taisi olla japaninvaahtera 'Osakazuki', sen punaisia lehdenalkuja voi erottaa narsissien (lajike 'Orangerie') takana. Vaahteran kohtalona näyttävät olevan sen vaakatasoon kasvavat oksat, jotka eivät kestä lumen painoa. Pari vuotta sitten katkesi yksi iso oksa, tänään huomasin ainoan jäljelle jääneen suuremman oksan katkenneen lähes kannastaan... mutta vielä ei ole suremisen aika, ehkä kasvi tokenee tuostakin, kun se on kasvattanut juuria maahan jo lähes kuuden vuoden ajan. Periaatteessa se kai tekee rungon alaosasta uusia versoja, jos juuristo on hengissä. Katkenneen oksan jättämässä tapissa näyttäisi olevan yksi pieni versonkohta, joka voi lähteä kasvuun.
Lemmikit ja balkaninvuokot sulostuttavat puutarhaa toukokuussa.

Hiukan myöhemmin metsätulppaanit yhtyvät kuoroon. Sirot kaartuilevat varret ovat ihan toista kuin suorina pönöttävät jalosteet! Näissä on luonnonkasvin viehkeyttä, vaikka kukat ovatkin aika suuret.

Jonkin ajan päästä koiranputket aloittavat. Kitken näitä, vaikka sitä ei tästä kuvasta uskoisi... mutta en koskaan haluaisi päästä koiranputkesta eroon, jos se edes olisi mahdollista!

Koiranputket nimittäin kaunistavat kukkiessaan lähes kaiken, esimerkiksi lautaröykkiön.

Tämä kuva on otettu ihan tontin alakulmalta kylätieltä käsin ylös pitkin tontin länsireunaa. Vuokko-esikkopuutarha on huussista vasemmalle, siinä kohdassa näkyy näin kaukaa vain vaahtera. Tämä reuna tontista on aika villi, kun siinä on lautakasoja – ja tuleva harmaaveden suodatusalue kaivetaan tähän.
Etualalla näkyy mustaseljaa, istutin sitä muutama vuosi sitten kolme kappaletta, jotka ovat ystävän kasvattamia, ja kaikki lähtivät hienosti kasvuun. Viime kesänä niissä oli jo sen verran kukkia, että olisi voinut tehdä jotakin herkullista seljankukkamehua, mutta puskien eteen (ja lähes päälle) parkkeerattu peräkärry täynnä lautoja oli kriittisesti tiellä ja minulla oli kädet täynnä remontin suunnittelua, tarvikkeiden tilausta ja hankintaa, siivousta ja kuskausta. Päätin jättää seljankukkamehut ensi kesään, silloin ei pitäisi olla suurempia rakennusprojektejakaan. Suoraan sanottuna viime kesänä en oikein ehtinyt hoitaa pihaa, vain välttämättömimmät paikat tuli kitkettyä. Nurmikkoa piti leikata koko ajan, kun se kasvoi kuin Jaakon pavunvarsi.

Kevään jälkeen vuokko-esikkopuutarhani on tarkoitus olla puoliksi villi, kun siinä kohdassa kasvaa niin kauniita luonnonkasveja: tässä näkyy kaatumaisillaan oleva kurjenkello (olen kai kitkenut koiranputkia, jotka tukivat sitä) ja ojakärsämöitä, jotka ovat minusta aivan yhtä kauniita kuin niiden kerrannainen muoto koreakärsämö.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Balkaninvuokko – Anemone blanda
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Koreakärsämö – Achillea ptarmica f. multiplex
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Lemmikki – Myosotis
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Kuistin edusta

Lukijain pyynnöstä laitan lisää kesäkuvia, ilmeisesti lumen sulamistilanne ei ole niin kiinnostavaa (vaikka minusta se on, nautin täysin siemauksin, kun pystyin tänään kiertämään talon kuin kesällä ikään, kulkemaan muotopuutarhan ja kedon läpi sekä talojen välistä takaisin!).
Tällä kertaa kuvauskohteena on kuistin edusta. Se on talon pohjoispuolella – ensin harmittelin asiaa, mutta oikeastaan pohjoispuolinen veranta on kesällä varsin miellyttävä, kysykää vaikka Ransulta. Sitä paitsi kesällä ihana ilta-aurinko paistaa suoraan verannan keinutuoliin.

I must publish more summer photos; they were so appreciated!

Rakennuksen pohjoispuolen viileä maa, joka on vieläpä aika kostea, on hyvä lehtokasveille. Varsankello viihtyy valtavan hyvin.

Lehtoakileijat nauttivat nimensä mukaisesti lehtomaisista oloista ja ukkolaukka (kuvassa lajike 'Purple Sensation') on näköjään laukoista parhaiten tällaisia olosuhteita kestävä. Moni sipulikasvihan vaatii kuivaa ja paahteista kasvupaikkaa.

Talo on saamassa kelta-valkoisen värityksen aiemman kelta-tiilenpunaisen tilalle, mutta pohjoisseinään en ole vielä koskenut, kun muut seinät ovat kesken. Pohjoispuolen laudoitus ja maalipinta ovatkin parhaassa kunnossa, sillä ne ovat altistuneet vähiten auringon kuluttavalle valolle.

Ransukaan ei halua kulua auringonvalossa.

Rintamamiestaloni on aivan vanhan hirsitalon edustalla, tämä kuva on otettu vanhan talon ovelta heinäkuussa, jolloin lattianrakennustyömaa oli käynnissä.

Toistaiseksi verannan edustan kukkapenkki on kapea, mutta kunhan olen saanut verannan kaiteen maalattua, aion leventää tätä huomattavasti. Varjopaikassa nurmi kasvaa kohisten johtuen myös kosteasta maasta, sitä pitäisi leikata yhtenään. Perennapenkki on helpompi vaihtoehto. Sitä paitsi kukinta kestää varjossa pitkään, nämä 'Spring Green' -vihreäraitatulppaanit kukkivat viikkoja touko–kesäkuussa.

Kukkapenkin ja nurmen väliin tarvitaan aina este, joka pitää nurmen poissa kukkien kimpusta. Esteen pitää olla upotettu maahan, sillä nurmi leviää juurillaan. Tähän olen upottanut rivin haljenneita kattotiiliä, keväällä kasasin niiden päälle keppejä. Tulos on siistimpi, kun hakkaa maahan tappeja keppien molemmin puolin, jolloin ne saa pysymään kapeana aitana. Se kai minullakin oli tarkoituksena, mutta eipä ole vielä toteutettu. Tuli ehkä joku toinen puuha väliin, tai sitten huutava nälkä. Se on taas kohta edessä, pitkät illat puutarhassa joiden päätteeksi koittaa lähes nälkäkuolema! Ihanaa!
Mukavaa keväänodotusta!

Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Varsankello – Campanula trachelium
Vihreäraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä

Pienen pihamutkan istutus

Varoitus! Nyt seuraa ihan hirmuinen kuvapläjäys. Ajattelin laittaa muutaman kuvan, joita ei ehtinyt kesällä julkaista pienestä muutaman neliömetrin paikasta, jossa metsäpuutarhapenkki kaartuu aurinkoiseksi kivipenkereeksi.
Sitten vähän innostuin katsomaan, mitä kaikkea siinä pitkin kasvukautta kukkiikaan, ja sitten tulin ajatelleeksi näyttää, miltä paikka näytti ennen istutuksia ja homma lähti totaalisesti räpylästä.
Ensimmäisessä kuvassa kukkii rotkolemmikki 'Silver Wings' ja tummakurjenpolvi 'Samobor'.

This is a post on a tiny spot in my garden, just in front of the porch where my little woodland border makes a turn and becomes a sunny bank by a retaining wall. And there were tons of previously unpublished pictures on that minute area! Bear with me.

Tämä pieni kaarre on suoraan rappujen edessä, tuossa rojujen takana. Tämä kuva toimikoon todistusaineistona siitä, että paikat eivät ehkä ole aina kovin ojennuksessa tällä pihalla... saunan edustalla voi erottaa lattialankkuja, jotka on juuri pesty, ne odottelevat takaisin lattioiksi pääsyä. Kuva on otettu heinäkuussa. Ransu viettää kuumat päivät verannan varjossa.

Pengerryksen edusta on aika aurinkoinen paikka, mutta kuvassa alhaalla oikealla näkyvä oikealle kaartuva kohta on jo varjoisampi, sillä siihen osuu vaahteran varjo keskipäivällä. Vaahteran alla on metsäpuutarha.

Above is last autumn and below, the same spot nearly six years ago.

Kaivoin arkistosta kuvan keväältä 2007, joka on otettu samasta paikasta verannan rappusilta. Tuolloin kivipengerrystä ei ollut vielä alettu kaivaa kunnolla esiin, koko pitkä kukkapenkki sen edestä puuttui ja oikealla voi erottaa betonirenkaat, jotka olivat tuossa paraatipaikalla roskien polttamista varten.

Tässä vielä kuva viime keväältä, suurin ero ylläolevaan viisi vuotta varhaisempaan kuvaan on esiin kaivettu kivipenger ja sen alapuolella nyt oleva kukkapenkki. Siinä kasvoi karviaispensas, kituliasta puskaa ei vain nokkosten seasta ollut huomata.

Kaivonrenkaat saatiin pyöritettyä pois vasta toissa keväänä, tässä on pari kuvaa toukokulta 2011. Niiden paikalle jäi tasainen kohta, johon sopisi pieni pöytä ja tuoli, kunhan saan alustan laatoitettua. Olen jo hankkinut betonivalumuotin omia laattoja varten, ehkä ensi keväänä.
Vähän hikeä otsalta pyyhittyäni asettelin heti istutusalueen reunaan rivin kiviä, kun kaivonrenkaat oli saatu pois (johon sain miesapua, yksin sain rengasta tuskin hievahtamaan).

Tässä sama paikka vastakkaisesta suunnasta heti istuttamisen jälkeen. Maa laskee hieman kohti kosteampaa nurmialuetta vähän alempana. Istutin tähän aluksi jouluruusujakin, mutta niille paikka oli liian paahteinen, vaikka vaahtera varjostaakin puoliltapäivin ja talo iltapäivällä, mutta se ei riittänyt.
Muutaman suuremman kiven jätin paikoilleen, sillä nehän ovat kauniita, auttavat maan lämpiämisessä keväällä ja pitävät multaa rinteessä paikoillaan.

Amerikankullerot viihtyvät, taustalla näkyy tummakurjenpolven lehtiä.

Istuttamistani kahdesta keltakukkaisesta keisarinpikarililja 'Luteasta' vain yksi kukki kunnolla, toinen teki kituliaan lehtiruusukkeen. Voi olla, että vuosikymmenien ajan roskienpolttopaikasta valunut tuhka tai hiili vaikeuttaa kasvien eloa, tosin en ole huomannut muita kärsiviä yksilöitä.

Tässä näkyy tuo pieni rinnemutka-istutusalue metsäpuutarhapenkin toisesta päästä käsin.

Paikka, joka on sopivasti vähän hiekkainen, lähellä ulko-ovea ja pihan yleisimmän kulkureitin vieressä, on hyvä pienille erikoiskasveille. Näin näkyvä kohta tulee pidettyä siistinä ja pienetkin kasvit huomataan. Tämä on japaninhiirenporras.

Toisaalta korkeakin on kaunista. Syksyllä karviaispensaan vieressä kasvaa miehenkorkuinen täpläpunalatva ja siniheiniä. Istutuksia voi myös ihailla keittiön ikkunasta käsin, joka näkyy taustalla.
Lopetan tähän, kuvia on vielä, mutta... jatketaan joku toinen kerta, tästä tuli jo hirmu pitkä juttu!
Kiitos kun jaksoit lukea loppuun ja mukavaa viikonloppua!

Amerikankullero – Trollius laxus
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Siniheinä – Molinia caerulea
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Kukkia kivien väleissä

Pitkään harmittelin sitä, että en voi istuttaa pihalleni suloisia pieniä kivikkokasveja. Tällainen yltiörehevä savimaan maalaistontti on aivan liian villi pienille ja herkille, jotka vaativat karua paikkaa viihtyäkseen – siis paikkaa, jossa kilpailu on mahdollisimman vähäistä.
Pihallani on vanha kivipenger, jonka alkuperä on epäselvä. Kaivettuani sen esiin aloin ensin istuttaa kivien väleihin mehitähtiä, sillä jotakin niissä on oltava, muuten voikukat ja muut lentäväsiemeniset rikkaruohot pesiytyvät niihin. Sitten keksin: väleihin voi istuttaa juuri niitä pienenpieniä söpöläisiä!

I was ever so pleased to discover I could after all plant alpines in my clay soil garden, where everything grows too well. There is an old low retaining wall that offers the most perfect small crevices for alpines!

Tässä kivipenger näkyy oikealla. Se toimii pihatien alamäen puolen reunuksena ja ulottuu saunan kulmalta lähes rintamamiestalolle saakka. Voi olla, että se jatkuu vielä pidemmällekin, mutta toistaiseksi arkeologiset kaivaukseni ovat jääneet tähän vaiheeseen. Ainakin saunan edustalla tuntuu kivirivi jatkuvan samassa linjassa nurmen alla ja jonkin matkaa mäkeä ylös edelleen pihatien reunaa seuraten.

Ylimmässä kuvassa on pari vuotta sitten istutettu mehitähti tulossa kukkaan, ystäviltä saatujen taimien mukana tullutta pihakäenkaalia ja laukkaneilikkaa. Tässä vielä tarhalaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' lähikuvassa. Sillä on hauskat kaksiväriset lehdet, ilme on tavallisia laukkaneilikoita vaaleampi.

Tarhalaukkaneilikan 'Düsseldorfer Stolz' -lajikkeen kukat ovat tavanomaista tummemmat ja kukkavarret aika lyhyet.
Istutin lisäksi kauniin punakukkaisen levisian, mutta en ole näköjään ottanut siitä yhtään kuvaa, tai sitten kuvani oli epäonnistunut ja heitin sen pois enkä muistanut ottaa uutta tilalle.
Ensi kesänä uusi yritys, toivottavasti silloin myös jokunen viime kesänä kivimuuriin istuttamistani kivikkokasveista kukkii, istutin pihatien toiselle puolelle tekemääni korkeampaan kivipenkereeseen ainakin sammalleimua, maksaruohoja ja ristikkiä.
Kukkeaa keskiviikkoiltaa!

Levisia – Lewisia
Maksaruoho – Sedum
Mehitähti – Sempervivum
Pihakäenkaali – Oxalis fontana 'Rufa'
Ristikki – Aubrieta
Sammalleimu – Phlox subulata
Tarhalaukkaneilikka – Armeria Maritima-Ryhmä

Ransun raksaohjeet

Ransu päätti kirjoittaa neuvot uudelle vuodelle kaikkiin talouksiin, joissa on kissoja ja remontti- tai rakennushommia. Kuvat ovat tältä kesältä, nämäkään eivät aiemmin ehtineet blogiin, kun kesällä tapahtuu niin paljon.

Ransu shows how quality control is done by cats on building sites.

Olkaa tarkkana uuden puutavaran kanssa! Se on tärkeää, että lankut ei ole kieroja eikä vajaakanttisia. Tässä asiassa me kollipojat ollaan tarkkoja, katsokaa vaikka Myrtti-lautakollia. Olemme samoilla linjoilla.

Rankkaa on, tiedän. Vaikka väsyttää, ei saa luovuttaa, muuten ei tule talosta hyvää. Kunnon leukojen venytys vaan ja homma jatkuu.

Uuden tavaran lisäksi tarkastetaan kaikki muukin rakennusmateriaali. Tässä olen navetassa katsomassa, että vanhat lattialankut on kunnossa, kun mamma kantoi niitä esiin pestäkseen ne pihalla ennen takaisin lattiaksi laittoa.

Silmämääräisen tarkastuksen lisäksi lankuille tehdään kuonomääräinen arvio.

Jos alapuolella näkyy öttiäisten reikiä, pitää tehdä laskutoimituksia. Kestävätkö lankut ihmisen painon, pari läskiä vesimyyrää syöneen kissan painon ja sitten vielä ihmisen painon jolla on röyhtäilevä kissa sylissä.

Tarkkoihin laskutoimituksiin otetaan timpurin kynä korvan takaa.

Tää on tarkkaa puuhaa, pojat.
Mukavia ja turvallisia remonttihetkiä toivottaa Ransu Raksavalvoja!