Joulukukkia

Viimeisenä päivänä kaupungissa ollessani tein vielä jouluistutuksen parvekkeelle. Muutama tumman pinkki hyasintti, pari vaaleajouluruusua ja hopealanka, joka on kevyesti sumutettu kimalteella. Kuvan ottamisen jälkeen peitin multaa vielä kävyillä, mutta en ottanut istutuksesta enää uusia kuvia, kun oli pimeää.
Nuo jouluruusut saavat sitten keväämmällä muuttaa saareen, missä ne toivottavasti kukkivat loppusyksyisin. Minulla on nyt vain tarhajouluruusua ja se kukkii keväällä heti lumen vetäydyttyä päältä pois. Aiemmat vaaleajouluruusuni joku kaivoi ylös maasta ja ehkä söi, kasveja ei näkynyt enää sen jälkeen kun niiden istutuspaikka oli kaiveltu mullin mallin. Täällä saaressa on ärsyttävä peurakanta, joka maistelee kaikkea sellaistakin, mitä peurojen ei pitäisi syödä. Eivät selvästi ole perehtyneet omaan käytösoppaaseensa.

Hopealanka ja jouluruusu kaulailevat somasti.

Kotona saaressa kukkii pari pelargonia, kuten aina vielä joulunakin. Joulunajan kukinta on toki pientä ja vaatimatonta, silti ehkä vielä ilahduttavampaa kuin kesän kukat. Valkokukkainen mårbackapelargoni 'Prins Nikolai' on avannut ensimmäiset kukkansa! Tämä vietti kesän kasvaen pistokkaasta oikeaksi kasviksi, samoin kuin viereinen valkokirjavalehtinen 'Catalina'.

'Raspberry Ripple' jaksaa yhä vain.
Hyvää neljännen adventin viikonloppua!

Some Christmas flowers – a hyacinth-hellebore-planting in the city balcony and some pelargoniums at home on the island. Some of them flower still at Christmas, every year.

Parvekesyklaamit

Nyt kun olen ollut kaupungissa, kerron kuulumisia kaupunkipuutarhasta eli parvekkeelta. Alkusyksyllä lähikukkakaupasta euron alelaarista hankittu oranssikukkainen pitkätorvinen verenpisara (luultavasti kyynelverenpisara 'Koralle', 'Thalia' tms.) kukki vielä viime viikolla, mutta sitten minun kävi sitä sääliksi ja viskasin pakkasharson sen päälle, kun en ehtinyt viedä sitä kylmävarastoonkaan. Ajattelin, että pari pakkaselle menevää yötä tekevät kasvista selvän harsosta huolimatta.
Mitä vielä, verenpisaran lehdet olivat ihan vihreät vielä alkuviikolla, paitsi lasituksen puoleiset olivat käpristyneet – parveke on lasitettu. Vein sen sitten kylmäkomeroon talvehtimaan.
Alkusyksyllä kukkakaupan sipulikukkahyllystä löydetty balkaninsyklaamin mukula on pukannut pari lehteä ja vaaleanpunainen kukkanuppu nousee hitaasti ruukun reunassa. Balkaninsyklaamin lehdet ovat paljon pienemmät ja pyöreämmät kuin murattisyklaamin, joka kasvaa puutarhassani. Balkaninsyklaamiakin voi kokeilla istuttaa ulos puutarhaan, mutta se voi olla liian talvenarka meille. Saatan viedä myös sen kukkimisen jälkeen kylmäkellariin talvehtimaan ja tuoda ruukun taas keväällä parvekkeelle, tai jos tunnen oloni seikkailunhaluiseksi niin istutan sen ulos.

Verenpisara lokakuussa

Some flowers on my glazed city balcony. I took the fuchsia to winter storage, it has done remarkably well and tolerated the cold so far but it was clearly reaching its limit.

Rimpsureunaiset syklaamit kestävät parin asteen lämmössä ja kosteassa säässä iät ja ajat. Vanhat kukat eivät näytä millään haluavan lakastua ja uusia nuppuja nousee jatkuvasti. Todella kiitollinen kasvi; ja miksi ihmeessä ostin näitä vain kaksi? Kiitollinen olen silti minäkin – kiitos ihanat syklaamit!

Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Kyynelverenpisara – Fuchsia Triphylla-ryhmä

Koira tuli taloon

Nukketaloon, pitää tarkentaa, ennen kuin Ransulle alkaa sadella myötätuntopostia ja sijoituskotiehdotuksia. Blogin pitkäaikaisille lukijoille on varmaan selvää, että Ransun mielestä koirat ovat kissakunnan vihollinen nro 1.

I got a wonderful felted dog for my dolls' house – made after a real-life Spanish rescue dog named Tango.

Naisten joulumessuilla viereisen pöydän myyntipaikalla olivat kaksostytöt, jotka olivat tehneet uskomattoman taidokkaita koiria villasta neulahuovuttamalla – ihan kuin oikeita koiria! Siinä oli kymmeniä rotuja, värit, asennot ja ilmeet juuri niin kuin pitää. Koirat vain olivat vähän liian isoja nukketalomittakaavaan (1:12).
Asiaa tiedustellessani tytöt sanoivat, etä on heillä joku pienempikin ja toivat sen seuraavana päivänä messuille. Saanko esitellä: Tango! Tämä koira on tehty viimeistä toisen etutassun valkoista pilkkua myöten heidän perheensä oikean Tango-koiran mukaan, joka on Espanjasta tuotu löytökoira. Tango on kuulemma varsinainen tohvelisankari ja antaa koirien ja kissojen pomottaa mielensä mukaan – tämä oli tärkeä ostokriteeri, sillä nukketalossanihan asuvat jo kissa-asukkaat Hercule ja Miss Marple, jotka varmasti arvostavat kiltteyttä.
Tango on nukketalomittakaavassa silti vähän oikeaa kokoaan isompi, aika kookas koira, mikä ei haittaa sillä pidän "oikean koiran" kokoisista koirista, sellaisen hankkisin itsellenikin, vaan jos Ransulta kysytään niin en hanki!
Tango viihtyy ruokasalin takan lämmössä, toistaiseksi eri huoneessa kuin Hercule ja Miss Marple, varmuuden vuoksi. Huomaa takanreunuksen jouluköynnös ja joulupallot, jotka ovat ilmestyneet sinne sitten viime kuvien! Nukketalossa alkaa olla joulunaika.

Tytöt olivat myös tehneet maailman upeimman Totoron, joka minun oli pakko saada heti ensimmäisen päivän alkajaisiksi. Tämä Totoro on noin 6 cm korkea ja tulee ehkä myös asumaan nukketalossa, josta on kehkeytymässä varsinainen omituisten otusten talo (mitä en pistä lainkaan pahakseni). Huomaa lehti korvassa, maaninen ilme ja pitkät helmet kynsinä!

Matka kevääseen

Keväänkaipuussani, ja työnikin puolesta, kaivelen kevätkuva-arkistoja. Tässäpä kuvia huhtikuiselta Hollannin-matkalta. He, jotka eivät kestä katsoa kevätkuvia keskellä talvea, laittavat nyt silmät kiinni!

Going through some April in Holland -pictures I felt I must publish here. (Still) wishing it was spring!

Puksipuukumpupiha on aika hauska. Meillä tämän toteuttamista voisi kokeilla taikina- tai happomarjoilla, pesäkuusilla tai tuhkapensailla.

Hyvän näköinen tämäkin puksirivi, ja tiilimuuri myös.

Pitkittäin ladottu tiilipolku suorastaan vetää kulkijaa pidemmälle. Suloiset koiranhampaat kukkivat – istutin tänä syksynä näitä useita omalle pihalleni, voi kevät tule jo...

Jos on tiilimuuri hyvän näköinen, niin sitä on myös tämä betonimuuri kurkistusaukkoineen. Hassu efekti syntyy aukosta näkyvästä vähän sameasta peilistä, joka on kulmittain olevassa muurissa.

Purppuraomenapuu 'Royalty' ...

... ja rotkolemmikit kukassa.

Kaikki tämän kirjoituksen kuvat ovat Appelternin puutarhanäyttelystä. Hyvää kevään odotusta kaikille!

Koiranhammas – Erythronium
Purppuraomenapuu – Malus Purpurea-ryhmä
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Me niin odotetaan

Olisipa jo kevät!
Kävin kurkkaamassa Marian koti ja puutarha -blogin päivitystä ja siellä olivat sanat kuin omasta suustani. Voi kevät, tule jo!

I'm soooooo missing spring! Never mind Christmas, who needs it anyway? What we need is spring, butterflies, the heady scent of maple flowers, and sun, sun, sun!

Tai Mustista en ole ihan varma, Musti vaikuttaa tyytyväiseltä kaikkeen paitsi kaupungissa olemiseen. Puuterilumi olisi varmaan Mustin mielestä kiva yllätys, siinä pääsisi peuhaamaan.
Mutta minä ja Ransu... meillä on sama toive: puhkeavat lehdet, tuoksut, lepattavat perhoset, pörräävät kimalaiset!
Näissä kuvissa Mustin takana näkyy pilkahdus ...

... esikkopeltoani toukokuussa ♥
Toukokuu on ehdottomasti lempikuukauteni. Silloin ei tarvitse edes nukkua tai syödä (melkein), voi elää pelkästä valon määrästä ja kasvun ihmeestä!

May is absolutely my favourite time of the year.

Punakukkainen tarhajouluruusu on viihtynyt esikkopellossa niin hyvin, että istutin sille tänä syksynä kolme kaveria. Voi kevät, tule jo, tule jo tule jo!

Yhä suosittu kori

Naukulasta meille kotiutunut kori on edelleen käytössä! Ransu oleilee siinä säännöllisesti, ei ehkä nuku, mutta käy varaamassa paikan itselleen. Mustikin joskus nuuhkii koria ja raaputtaa sitä, mutta ei juurikaan istahda siihen.

Ransu is still fond of the wicker basket I got from a friend. It is quite unheard of that cats should use a piece of furniture meant especially for them!

Tää on MUN paikka, mun, mun munmun!

Maybe it's the fact that Ransu got there first and is quite proud of his own place.

Korin itsetietoinen valtias.

Varsin suosituksi kori tuli, kun viskasin siihen käsitöiden ja saippuoiden etiketöintiin käyttämäni paperinarukasan. Tämä kasa on aina ollut Ransun mieleen.

Ransu loves the paper wire I use for labelling my products.

Suuri tiikeripeto vaanii isoveljeä paperinaruviidakossa.

It's a good hide for attacking Musti.

The tiger attack!

Perhepotretti

Messupäivinä alkoi flunssa, jota olen potenut tänään pääasiassa sängyssä. Kiireet päivätyössä eivät valitettavasti helpota, joten kokopäivälepoa ei voi ajatella, mutta jo muutaman tunnin päikkärit auttavat kummasti. Varsinkin, kun on tällaista seuraa!
Kumpikin pojista on tässä kuvassa erittäin luonteenomaisesti: Musti tarkkailee ja Ransu on sikeässä unessa liito-orava-asennossa.

After the Christmas Fair I've been a bit ill but at least there's pleasurable company.