Olen loukkaantunut

Olen Äijä.

Kun mamma tekee pyttipannua niin osa siitä kuuluu Minulle. Koska se on Äijien ruokaa.
Sitä ei kuitenkaan annettu. Ei vaikka 15 kertaa tulin ruokapöydälle nätisti pyytämään eikä se tajunnut sittenkään kun se laittoi loput paistinpannusta OMALLE lautaselleen. Nau'uin tosi puhuttelevasti. Ei voinut erehtyä mitä sanoin.

Ja nyt mut vielä tullaan herättämään salaman kera. Voi Peeveli.

Oman maan sipulit, nam! Terveiset viime kesältä. Eka kerta kun onnistuin sipuleiden kanssa täydellisesti. Vaikka pieniä ovat, mutta tosi maukkaita. (Ransun sihteerin huom.)

Jos ei kerta tarjota kunnon ruokaa niin etsin sitä itse. Turha sanoa ettei tiskipöydällä kissa saa olla. Nälkäinen pikku eläin saa olla missä vaan. Tässä pitää ihan ruveta roskisdyykkariksi... hmm... täällä tuoksuu savulohi...

Taas se tarkkailee mua. Olen nälkiintynyt pikku raukka.

Taas elävien kirjoissa

Vaikka olo on kyllä kuumeen jäljiltä löysä, juuri tällainen:

(Ransu osaa esitellä löysyydet hyvin)

Kohta on jo helmikuu, uskomatonta, miten nopeaan aika kulkee. Kohta on taas kesä ja kesän kiireet ja työt. Viime kesänä tiluksillani saatiin yksi projekti loppuun, ja se oli lipputangon maalaus. Huraa! Ikuisuusprojektin kanssa eläessä oppii kummasti arvostamaan asiaa, jota ei tarvitse enää miettiä, sen voi kerta kaikkiaan pyyhkiä listalta yli. Ja nostaa lipun salkoon.

Lipputangon tieltä piti kaataa kuusi, jonka pöllejä tuolla kuvassa näkyykin. Täyspuinen, jonkun itse veistämä tanko painoi sen verran, että reippaat restaurointipojat Janne ja Saku joutuivat huhkimaan tosissaan ja minäkin olin sitä nostamassa, vaikka en tajua mitä apua siitä oli.
Janne, iso mies, istui tyven päällä ja yritti ajatella niin syntisen painavia ajatuksia kuin pystyi.

Nyt lipputanko on ainoa asia tontilla, joka on hyvässä maalissa. Se on jotenkin liian siistin näköinen. Jospa ensi kesänä saisin rintamamiestalon maalausurakan loppuun. Vaan lupailematta paras.

Kannatti ostaa talo niin sai tynellin lampun

Original 1950's lamp that's been in the house since it was built in 1949. Design Paavo Tynell

Silläkin uhalla, että teen kanssamatkustajat kateellisiksi, en voi olla hehkuttamatta (kirjaimellisesti) tätä makkarin lamppua.

Lamppu on Tynellin sodanjälkeistä tyyliä jousimaisine koukeroineen ja kukkadetaljeineen. Se on varmaan roikkunut salin ("salong", nyk. makkari) katosta talon valmistumisesta asti. Koska tämä huone on hiukan suurempi kuin toinen huone, päätin ottaa tämän makkariksi, kun edellinen omistajapariskunta oli jättänyt taloon kauniin mutta suuren parisängyn. Varsinaisessa makkarissa se vei lähes koko tilan.

Rintamamiestaloissa on tapana, että talon pohjakerros on jaettu neljään huoneeseen. Sisään tullaan eteiseen, josta on käynti keittiöön ja olohuoneeseen. Tällä tekniikalla ei hienoja vieraita tarvitse johdattaa keittiön kautta. Nykyaikana ei niin fiinejä vieraita voi odottaa saavansa, ja on helppo päästää kissat yövaelluksilta sisään sängystä käsin avaamalla eteisen ovi, mihin ne ovat päässeet kissaluukusta.

Eli jos sinä, Maria, olet kateellinen, muistutan, että nurkista vetää ja sisäkylppäriä ei ole ja että vesiputki on talvella jäätynyt.

kkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkk,

Tää on Ransun ihan omin varpain kirjoittama otsikko.

'

¨Ä************

Ja tätä asiaa Ransulla oli.

Ihmisten kielellä se varmaan tarkoittaa, että muikkua saisi tarjoilla joka päivä paistettuna siis ja lisäksi pistää aina kaikki heti Ransun ruokakippoon niin ettei tarvitsisi varastaa paistinpannusta.

Päälle ruohosipulia niin kulinaristinen elämys on valmis. Naminami.

Man-eating sunflower

Jaws

Tällainen ihmestys kukki Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on kuin tappajahai, terävät hampaat ojossa ja leuat valmiina aukeamaan ja nappaisemaan pahaa-aavistamattoman vierailijan käsivarren poikki.

Nyt kun siemenistä on puhetta siellä sun täällä haaveilen minäkin ensi kesän kukkarunsaudesta. Tällainen kukkaryöppy olisi ihana. Kosmoskukkia ja sitruunankeltaisia auringonkukkia.

Muikku!

Ransulla on uusi herkku, paistettu muikku. Se on ehkä parempaa kuin mikään koskaan.

Miksei mulle oo tarjottu tätä ennemmin?

Jotain tästä tulee mieleen... tää muistuttaa sitä foliossa ollutta kalahommaa, jonka mamma unohti tiskipöydälle yöksi. Siitä piti kyl murentaa joku ruiskuori ennen ku pääsi kaloihin käsiks.

Lankamummo

Upeaa grafiitinharmaata Kumlingesta tulleista lampaista. Niiden turkki on juuresta vaalea ja tummenee latvaa kohti.

Kaupungissa on se hyvä puoli, että on kaukolämpö. Se tarkoittaa lämmintä vettä niin paljon, että voi pestä vaikka 10 kiloa villaa samalla satsilla.

Tästä olenkin ottanut kaiken irti.

Se on kumma, miten ihanaa oma villa on. Vaikka lampaat ei ole ihan omia mutta tuttuja kuitenkin, ja yksi niistä melkein minun. Vuosikausia unelmoin huvikseni, että joskus olisi omia ja niitä voisi itse keriä ja nyt sen teen. Kummallista, kun ajattelee. Joku on joskus sanonut, että pitää varoa mistä haaveilee kun se voi totetua.