Kiurunkannus ja sinililja.
Sinikevättähdessä on aivan ihanan intensiivinen sinisävy. Kauan tätä etsinkin ja lopulta piti tilata ulkomailta; en ymmärrä, miksi meillä on niin suppea valikoima, ihan kuin Suomessa ei olisi puutarhaharrastajia.
Pikkusinililjan siniset yksilöt ovat myös tulleet kukkaan.
Aurinkoisessa muotopuutarhassa ovat vaaleanpunaiset 'Rosea' -pikkusinililjat kukkineet jo jonkin aikaa. Ihmeellistä, että onnistuin ottamaan kuvan ilman perhosia, sillä niitä lepattelee tässä kukkapaljoudessa jatkuvasti.
Sinililjoista kiurunkannuksiin. Huomasin punaisessa villissä penkissä jännittävän värisen pystykiurunkannuksen. Yllättävän sininen!
Normaali värisävyhän on tällainen. Pystykiurunkannus on toisaalta melko hämäävä, sillä sen kukat vaihtavat väriä kukinnan lähetessä loppuaan, ehkä ylemmän kuvan tapauksessa oli kyse siitä.
Metsäkauriit jättivät 'Beth Evans' -pystykiurunkannuksesta jäljelle kaksi kukkavartta, tässä ne.
Sitten takaisin alppipenkkiin, mistä kierros aloitettiin. Siellä kukkii viime syksynä istutettu erikoisuus Corydalis glaucescens 'Kashgarica'.
Että osaa olla hienostunut väritys!
Kuvasta voi nähdä, että vaaleanpunakukkainen lajike haalistuu auettuaan lähes valkoiseksi. Tässä on lisäksi myös niitä hailean vaaleansininuppuisia, joista otin kuvia aiemmin, mutta avautuneissa kukissa ei värieroa kunnolla havaitse.
Joissakin suotuisissa kohdissa tuottaa piskuinen pikkusinililja melkoisen kukkaryöpyn! Lisäksi tämän pitäisi pystyä risteytymään kirjokevättähden kanssa tuottaen samanlaisia kukkaryöppyjä hieman korkeammassa varressa. Niitä odotellessa.
Pikkusinililja Scilla bifolia
Pystykiurunkannus Corydalis solida
Sinikevättähti Scilla sardensis
Niin, mistä nuo pystykiurunkannusten värien vaihtelut johtuvat, siis tarkoitan nyt ihan luonnonvaraisia. Meillä on lilaa eniten, mutta sitten myös tuollaista vaalean sinistä ja vaalean punaista?!
ReplyDeleteEnpä ole perehtynyt. Niillä on varmaan luonnostaan vaihtelua – miten muuten olisi saatu jalostettua esim. punakukkaisia lajikkeita. Joillakin kasveilla valo-olosuhteet tai maan pH vaikuttavat kukan väriin, mutta en tiedä, onko kiurunkannus niitä.
DeleteOlen luullut, etteivät kiurunkannukset kelpaa peuroille, täällä ne ovat saaneet olla yllättävän rauhassa. Vietin Vapun Porvoossa ja siellä vanhojen pihojen, kadunvarsien ja puistojen valtavat scilla-, kevättähti- ja pystykiurunkannusmatot olivat henkeäsalpaavan ihania.
ReplyDeleteNille kelpaavat rahalla ostetut erikoisemmat punakukkaiset!
DeleteOi, mitä ihanaa siellä jo esillä noin paljon🌸
ReplyDeleteTodellakin Että on ihana väritys, on nuo luonnon silmänilot vaan kauniit.
Täällä tämä puutarha ilmestys heilunut onneksi aurinko säässä.
Mukavaa viikonloppua..
Kaikkea kaunista löytyy! Kiitos, samaa sinulle!
DeleteVoi että mitä ihanuuksia! Viimeinen kiurunkannus on huippu!
ReplyDeleteSe on todella ihana, ja nyt ihan täydessä kukassa. Pelkäsin, että kukinta menee ohi, kun olin poissa viikon, mutta onneksi on ollut viileää :-D
DeleteAi että niin ihania kukintoja kerta kaikkiaan! Ja nuo kiurunkannukset - upea sävy tuossa luonnonlajissa ja tuo erikoisuus, uskomattoman kaunis värimaailma!
ReplyDeleteKiurunkannusten maailma on pieni, matala ja lyhyt, mutta niin ihana.
DeleteNo on ihanat alppipenkin asukit 😍 ja hyvin tuntuvat viihtyvän! Niin fiksu idea muutenkin tuollainen alppipenkki herkkiksille. Kaunis tuo vähän hempeämpi vaaleanpunainen kiurunkannus. Beth Evansin väri miltei ahdistaa minua ja tietysti juuri se on innokkaasti lähtenyt leviämään. Upeat scillat! Kauniita kevätpäiviä sinne 🌸
ReplyDeleteTällaisella merenpohjan savimaalla ei pikkuisia muuten voi istuttaa, kun ne jäävät heti rehevän kasvillisuuden jalkoihin muuten.
DeleteBettin sävy on tosiaan vähän hyökkäävän pinkki, tosin minulle se on lämpimänä sävynä edelleen mieleen, toisin kuin aniliini. Mutta hempeämmät pinkit toki paljon nätimpiä!
Kiitos, samoin, ihanaa kevättä sinnekin!
Scilla rosenii on niin kaunis. Sen kukan ulkoasu muistuttaa jumaltenkukkaa tai koiranhammasta. Pikkusinililjassa on jotain hellyttävää, eikä se ole nimi. Se on vain niin söpö.
ReplyDeleteHarmi, että peurat napsivat Bettiäsi. Se näyttää kukkivan tänä vuonna aivan ylitsevuotavalla runsaudella.
Jumaltenkukassa on tosiaan tuo sama ihana terälehtien (tai kehälehtien) kääntyminen taaksepäin, somia tällaiset kukat.
DeleteOnneksi olin jo ehtinyt nähdä Bettin kukassa monena keväänä. Kun joku söi kukkavarret ihan sen ensimmäisenä keväänä täällä, olin hyvin harmissani.
Aivan ihania kaikki tyyni! Voi tätä kevään onnea, joka puolella pitää kiertää katsomassa, mitä on putkahtanut esiin.
ReplyDeleteNiin pitää! Ihana, ihana kevät.
DeleteTäytyykin siirtää pikkusinililjaa kirjokevättähtien viereen risteytymien toivossa. Todella kauniita kiurunkannuksia!
ReplyDeleteToivottavasti risteymiä syntyy! Luulisi kyllä, että pölyttäjät löytävät kukat kauempaakin. Ehkä voisit itse käydä pensselin kanssa pölyttämässä risteymät.
DeleteIhana tuo alin kiurunkannus!
ReplyDeleteToki muutkin pikkuiset ovat kivoja katsella;)
Niin on, niin suloisia.
DeleteKauniita kukkijia on siellä paljon. On se harmi, kun kauriit syövät puutarhasta kaikkii kaunista!
ReplyDeleteNiin on, mutta onneksi ne eivät pysty ikinä kaikkea syömään.
DeleteKuin palanen herkkää pitsiä pikkusinilijan kukintoryöpyt, saatavissa sinisenä tai punertavana. Chilla rosenii on kyllä ihastuttava! Täällä palstallasi tulee aina sellainen fiilis, että miten ihmeellinen ja moninainen kasvien jännittävä maailma onkaan; niin valtavasti ihania mahdollisuuksia kokeiltaviksi, jos ryhtyy niitä metsästämään. Ihana fiilis: mikä seikkailu kasvimaailma onkaan.
ReplyDeleteNämä mahtavat kelit ja monen takatalven aiheuttama sääjännityspelko ovat nyt kehottaneet nauttimaan joka lämpimästä mahdollisesta minuutista ulkosalla.
Merja
Kasvien maailma on tosiaan loputon aarreaitta ja ihmetyksen aihe, seikkailu on hyvä sana!
DeleteHieno keli, vaikka viileäkin, saa tänä vuonna enemmän arvostusta kuin monena muuna keväänä.
Scilla rosenii on niin suloinen, että sitä voi ihastella useammankin kerran saman kevään aikana. Samoin pikkusinililja.
ReplyDeleteOlen aivan samaa mieltä siitä, että Suomessa saisi olla taimistoilla parempi valikoima eri sortteja niin perennoissa, pensaissa kuin sipulikukissakin. Varsinkin täällä päin on joka vuosi on suunnilleen samat peruslajikkeet myynnissä ja jos niitä on jo itsellä (tai ei halua juuri niitä), niin sitten ei löydy mitään hankkimisen arvoista. Puolet valikoimasta voisi olla vaikka niiitä perusjamppoja ja niissäkin vaikka joka vuosi vähän eri valikoima. Sitten loput voisi olla vaihdellen eri uutuuksia. Veikkaisin, että johan alkaisi kauppa käydä.
Kiurunkannuksissasi on kiehtovia värejä. Kuvassa tuo sininen näyttää taittavan harmaaseen, vähän samaan tapaan kuin se yksi silkkiunikko, jonka lajiketta en nyt tähän hätään saa päähäni.
Mukavaa viikkoa!
Olisi todella huippua, jos taimistot alkaisivat tilata vaihtelevasti eri kasveja eri vuosina. Kai he tietävät, että samat vakioasiakkaat siellä kumminkin peräkkäisinä vuosina pääasiassa pyörivät ja kuten sanot, ei sitten mitään ostettavaa löydy. Etelän taimistoilla on sentään aika kivasti vaihtelua, vaikka edelleen ihmettelen, missä viipyvät monet luonnonkasvien erikoismuodot, esimerkiksi. Juuri Englannissa katsoin kirjavalehtistä puna-ailakkia yhdessä taimimyymälässä ja mietin, että takuulla tuo menisi Suomessa. Ja miksei meillä kukaan myy näsiöitä, niitäkin on paljon enemmän kuin meidän lehtonäsiä (eikä sitäkään saa kuin metsästämällä jostain erikoistaimistolta). Sama sinivuokon kanssa. Ja lukemattomien muiden kasvien, joita vosi meillä puutarhaan istuttaa.
DeleteAmazing Greytä varmaan tarkoitit, on tosiaan samantyyppinen sävy!
Todella ihania ja kauniita kuvia. On kyllä erikoista, että arat kauriit tulevat pihoihin kukkasia syömään.
ReplyDeleteTäällä etelässä se ei ole ollenkaan erikoista, ne nimenomaan kiertävät pihoilla etsimässä syötävää, harmi vain.
DeleteSinulla on niin monenlaisia kukkia, ja tiedät niiden nimet. Meillä on sitä sun tätä, eikä mitään käsitystä, mikä niiden nimet ovat. Olemme saanet taimia tutuilta ja ostelleet vastaan tulleita, mutta emme ole merkinneet nimiä. Nyt penkit pitäisi uudistaa. Reunalaudat ovat ihan lahot ja penkeissä on liikaa rikkaruohoja. Ehkä silloin voisi tehdä lajituntemusta ja oikeasti tutustua, mitä meillä kasvaakaan.
ReplyDeleteOn kiva tietää, mitä pihalla on. Mutta suurin syy lienee se, että kirjoitan niistä työkseni – kasvit ovat mielessä ympäri vuoden ja minun myös täytyy tietää, mitä kuvaan tai tutkin muuten.
Delete