Ruskopenkki hehkuu ja laajenee

 Mukana myös lehteen puhkeava kiinanpunapuu, lukijan pyynnöstä!

Ruskopenkin tulppaanit ovat selvinneet talvesta ihmeen hyvin, tähän nimittäin valuu ylärinteestä vesi. Olen siihen itsekin syypää, kun kaivoin ojan vanhan talon takaa tuonne huussin taakse, mutta en jatkanut sitä enää tontin rajaojaan (siinä vaiheessa olin jo istuttanut vuokko-esikkopuutarhan ja rakentanut kivimuurin tontin reunalle, enkä halunnut niitä purkaa). 

Näkymä rusotuomipihlajan ja kirsikan kukkiessa on ihastuttava.

Ihastuttava on myös näkymä vastakkaisesta suunnasta, ylhäältä kirsikan alta. Edessä kasvava risuinen apteekkarinruusu sai elämänsä ensimmäisen leikkuun, poistin siitä muutaman vanhan oksan ja sitten vedin loput latvat epäortodoksisesti pensassaksilla suihkis vaan. Ei millään jaksa nyhertää kymmenien erillisten ohuiden oksien kanssa silmukohtia syynäten. Nyt puska näyttää jo paremmalta.

Tänä vuonna ekaa kertaa kukkinut keisarinpikarililja 'Early Dream' on ollut melkoinen. Se on vasta äsken lakastuttanut kukkansa. Se on siis sekä early että late dream ja vielä päälle long-lasting dream. Värikin on ihana, oikein hyvä kirkas oranssi. Sen seuraan avautui vähitellen tulppaaneja ja narsisseja.

Ruskopenkin vanhempaan osaan tuomipihlajan ympärille en istuttanut syksyllä yhtään uusia tulppaaneja, silti niitä siinäkin kukkii. Taustalla ympyräpenkin vieressä kukkii syksyllä istutettu pussillinen 'Blushing Apeldoorn' -darwinhybriditulppaaneja; samaa, jota tässä ylempänäkin on. Lisäksi on ihanan värinen triumftulppaani 'Brown Sugar'. Se on oikea herkku punalehtisen 'Enkan' -japaninvaahteran vierellä.

Vastavalossa eli illalla paras!

Tässä näkyy myös alempi osa, jonka ajattelin tänä vuonna yhdistää ylemmän osuuden kanssa. Naapurin tryski on taustalla.

Ihanat tulppaanit ja narsissit. Tuo vaalea röyhelötorvinen narsissi on 'Palmares', lisäksi näkyy vanhoja 'Blushing Apeldoorn' -tulppaaneja ja etualalla yksittäinen, kauniin värinen... varmaankin kolme vuotta sitten istutettu triumftulppaani 'Salmon Dynasty'. Voi se olla muutakin, jota nyt en muista. Joka tapauksessa oivallinen ruskoväri siinäkin.

'Blushing Apeldoorn' on ihan huippu. Lisäksi se sointuu nurmikon voikukkiin, hihii.

Sitten ryhdyin hommiin. Tekniikkani on yleensä huono, sillä minulta puuttuu suunnitelmallisuus, vaikka suunnittelen työkseni. Tämä välialue olisi pitänyt peittää jo viime kesänä, kun tein tuon alemman alueen ja jo silloin tiesin, että penkit tulevat yhdistymään.

Nyt aloin kaivaa nurmea pois paakku kerrallaan ja samalla mietin, että savimaalle, johon vielä valuu ylärinteestä vesi, ei pidä näin istutusaluetta perustaa... Mielessä oli Päivänpesän Katjan mainio neuvo alueen kattamisesta kasvijätteellä ja kankailla (no, vuodeksi). Jos haluan kasvieni säilyvän paremmin hengissä, perustan niille kumpareita, enkä kaiva ympäröivää nurmea alempaa istutusaluetta. Samalla ratkaisen sen ongelman, että multapaakut pitää aina roudata jonnekin, lähinnä hedelmätarhan alaosaan, jotta saan sen rinnettä tasoitettua, mutta se ei välttämättä enää kaipaa tasoittelua.

Niinpä pistin nurmipaakut ylösalaisin takaisin keoksi ja niiden päälle ison muovin, joka on ollut jonkun rakennusmateriaalin kääreenä. Sitä riitti tuohon nelikerroksiseksi taiteltuna, musta puoli ylöspäin, jotta nurmipaakkujen juuret palavat mahdollisimman hyvin ja nopeasti.

Samalla kitkin vanhemmasta ruskopenkin osasta kaikenlaista, eniten kylvämääni koreakärsämöä, joka on tehnyt tiuhaa juuristoa. Löytyi suvitulppaanin lehdet ja keskellä penkkiä huomasin myös monta vuotta vanhat punakeltaiset 'Texas Flame' -papukaijatulppaanit, joita aina vain nousee kukkimaan, joka vuosi. Vaikka häviäminen ei haittaisi, ne ovat vähän liian räikeitä.

Tässä vielä tuo ihana yhdistelmä 'Blushing Apeldoorn', 'Salmon Dynasty', matalana 'Texas Flame', 'Brown Sugar' ja keskellä narsissi 'Palmares'.

Edellisessä kuvassa näkyy taustalla ihana kultaherukka, se pistelee parastaan ja on kasvanut jo yli parimetriseksi. Edessä näkyy syksyllä siirtämäni ruusuherukka, se ryhtyi kukkimaan myöhemmin kuin lajitoverinsa, mutta onneksi selvisi siirrosta hengissä. Leikkasin sitä paljon, jotta se toipuu juurten katkeamisesta.

Tässä penkissä on iso huolenaihe, nimittäin Orkneyltä tuomani kerrottukukkainen mukulaleinikki on kadonnut. Sen kohdalla on notkahdus... mutta pihallani on niin paljon mukulaleinikkiä, että miksi myyrien piti se kerrottu viedä. Jos ovat tähän syypäitä siis. 

Iloakin löytyy. Kuparivaahtera elää ja versoo latvaa myöten, vaikka tämänkin ympärillä oli monen sentin paksuinen jää tammikuulta maaliskuulle.

Taustalla ystävältä saatu tiarella; riemuvoitto sekin, sillä nämä eivät puutarhassani yleensä viihdy. Ei tiarella, heuchera eikä heucherella. Mutta tuo yksi nyt on selvästi asettunut.

Samettihortensia pyysi kuvaa lehteen puhkeavasta kiinanpunapuusta. Se kasvaa pyöreän penkin keskellä, sillä penkki on tarkoitettu puun ympäryspenkiksi. Olen ennakoinut ainakin tämän asian.

Tämä on aivan ihana, pehmeäneulasinen, neulaset talveksi pudottava havupuu. Viihtyy kosteilla paikoilla ja se tuli nyt todistettua. Jääkerroskaan ei näköjään menoa haittaa. Monta vuotta tästä haaveilin ja Mustilasta pari vuotta sitten löysin.

Koska punapuun alue on yhä ruskopenkkiä, täytyy kasvien värityksen sopia teemaan. Siirsin herkkunurkassa kasvavaa tummalehtistä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikkiä tähän. Oikealla valkoisen taimilapun vieressä on viime vuonna siemenestä kasvatettu keltalehtinen isopiippo 'Solar Flair' ja mukulaleinkin takana näkyy tellima, Nilan lähettämistä siemenistä kasvatettu. Lisäksi on vihreälehtistä mukulaleinikkiä, se viihtyy tässä kevätkosteassa rinteessä. Täytyy kitkeä sitä tältä alueelta jatkossa, jotta tummalehtinen versio pääsee leviämään paremmin.

Löysin vuosikausia metsästämääni ruohokanukkaa, siis meidän luonnonmuoto, ei se kanadalainen, jota taimistoilla yleensä on, viime kesänä Särkän perennataimistolta. Se ei ole kelta/oranssi/ruskeakukkainen, mutta matalana sopii tähän penkin alle ja arvelin, että kasvupaikka sopisi sille. Sieltä se nyt versoo, jihuu! 

Tässä on muuten ihmeen hyvä maa; hiekansekainen. Tästä on muinoin johtanut tie ylhäällä metsänrajassa olevalle, jo hävinneelle talolle, siinä varmaan syy hiekan tuontiin.

Pieni syrjähyppy kivimuurin vierelle: ruusuherukan alla kukkii viimein tarhavarjohiippa, osuen nipin napin samoihin kukkakekkereihin! Ehkä tismalleen saman sävyisenä kukkivan aluskasvin laittaminen ei ollutkaan kuningasidea, sillä tuota ei välttämättä eri kasviksi edes tajua, mutta menköön. 

Kuten ihana Monty Don sanoo: too much good taste is bad for you.

Näkymä ruskopenkin alueelle on ihan kiva muotopuutarhastakin, vaikka edessä on ties mitä kasaa. Nuo värit hohtavat kauas.

'Brown Sugar' -tulppaania kasvaa myös tällä puolella penkkiä, joka ei tänä talvena kärsinyt märkyydestä niin paljon kuin edellisenä, outo juttu. Vuosi sitten Austin-ruusu Crown Princess Margareta oli henkihieverissä, nyt se versoo reippaasti. 

Ruusukvitteni versoo myös punertavin versoin vasemmalla. En ole varma, mitä se on, sillä se on vuosikausia sitten ostamani punakukkaisen, talveen menehtyneen kvittenin juuriversoa, eikä se ole vielä kertaakaan kukkinut. Voisi kuvitella, että se on perus-japaninruusukvitteni, mutta ruusukasveja voi tietty varttaa lähes miten vain ristiin. Kvitteniltä sen lehdet kuitenkin eniten näyttävät. Odotan jännityksellä.

Ehkä sen voisi siirtää tekemääni kumpareosaan kuivempaan paikkaan, kun se kasvualusta muhii ensin valmiiksi.

Kitkemisurakan jälkeen paljastui matalia tulppaaneja (jotka pitäisi varmaan siirtää jonnekin matalamman kasvuston alueelle), oranssi pikkuruinen 'Little Princess' (ei vielä kuki) ja kuvan buharantulppaani 'Bright Gem'. Ihana ruskoväri kyllä, ehkä keksin näiden ympärille jotain sopivaa matalaa kasvia.

Kyllästyttääkö jo? Tämänkin kuvan eiliseltä valitsin vielä mukaan. Tässä näkyy marhanliljoja, ja minusta tuossa on nyt kahta eri... täytyy katsoa viime kesän blogijutut, mutta muistan kyllä, että istutin tähän muutama vuosi sitten kolmea eri, joista yksi, oikeastaan tumma varjolilja, siirtyi sittemmin Rohaniin (ja luojan kiitos versoo siellä, vaikka läheltä on hävinnyt yksi marhanlilja myyrän käytävään). 

Ihan kuin vasta yksi näistä olisi kukkinut, ja toinen olisi mysteeri, mutta voi olla, että en vain enää muista. Palataan asiaan, kun kukkia tulee. 

Pakko oli kuitenkin katsoa puutarhapäiväkirjaa: vuonna 2016 istutin tuohon tumman varjoliljan lisäksi marhanliljat 'Russian Morning' ja 'Manitoba Fox'. Viimeksimainittu ei ole vielä koskaan kukkinut, joten olen olettanut, että se on menehtynyt. 'Russian Morning' kukki ensimmäisen kerran vuonna 2020. Kärsivällisyyttä kasvattavat nämä.

Jotain on hävinnytkin, tähän täydellistä kielijänönputkea ei löydy. Toivottavasti siementaimia löytyy jossain vaiheessa. Kuvassa näkyvä poimulehti on luonnonkantaa, suosin niitä, kun niitä kerta tontilla kasvaa.

Tämä on muuten ihan ihmeellistä, että yhtäkään tulppaania ei vielä ole tänä vuonna syöty. Ainoa kaurisvierailu oli aiemmin keväällä, kun pieni metsäkauris tuli parturoimaan hobittipenkin krookukset ja nousevat nuokkutähdikin lehdet (kukkavarsia ei siinä vaiheessa vielä onneksi ollut).

Aita todellakin kannatti rakentaa ja vuosikausien ajan sitä ähertäen parantaa, tiivistää ja korottaa – kukkia pääsee ihailemaan! Sanoinkuvaamattoman ihanaa vuosikausien taistelun, itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen.

Eilen otin kuvia uusista tuotteista verkkokauppaani Elsan lempituoliin – niiden puotiin saamisessa menee hetki, tässä on hieman ruuhka-aikaa – taustalla ruskopenkin hehkua ja kaunista näkymää kylälle päin.

Ja tänään sataa! Viimein! On satanut aamusta asti, ja vaikka nyt lähes paistaa, niin kohta tulee varmaan lisää sadetta – toivottavasti. Mittariin on kertynyt jo 7 mm. Mikä onni: toukokuinen sade, joka hellii puutarhaa ja pelastaa kasvit nääntymästä kuivuuteen. Tätä on odotettu.

Vielä kuva kuistilta käsin, näkyy tuo puoliksi maalattu lattia. Ruskopenkkiä saa ihailla täältäkin samalla, kun kuuntelee sateen sulosointuja sen loristessa vesitynnyreihin.

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Buharantulppaani Tulipa linifolia

Isopiippo Luzula sylvatica

Japaninvaahtera Acer palmatum

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kielijänönputki Bupleurum longifolium

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koreakärsämö Achillea ptarmica f. multiplex

Kultaherukka Ribes aureum

Kuparivaahtera Acer griseum

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mukulaleinikki Ficaria verna

Poimulehti Alchemilla

Ruohokanukka Cornus suecica

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Ruusukvitteni Chaenomeles

Suvitulppaani Tulipa sprengeri

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tellima Tellima grandiflora

Varjolilja Lilium martagon

Täytettä alppipenkkiin

 Löytyi pari aarretta, joita olen pitkään etsinyt, lisäksi sain ratkaistua mullantäyttöongelman. Joskus menee putkeen!

Tuli aika uusia yrttipenkin reunat. Se oli varsinainen kierrätyspenkki, sillä tein sen reilu kymmenen vuotta sitten, kun taloni kengitettiin: kehikko vanhoista huonoista hirsistä ja täyte talon entisestä multapenkkapohjasta, se kun vaihdettiin rossipohjaksi. Sehän on hiekkaista maata, sopii yrteille. 

Penkkiä oli myös pienenettävä, sillä 'Andenken an Ludwig Späth' -pihasyreeni tuli aikanaan istutettua liian lähelle, ja se on vielä kallistunut etelään eli yrttipenkkiin päin. Sen ja penkin välistä ei enää mahtunut kulkemaan.

Eilen, kun olin leikannut nurmen ja odottelin mahtavaa matalapainerintamaa sateineen, aloin purkuhommiin. Yrttipenkin poistettavassa päässä kasvoi ikivanha timjami, jossa ihme kyllä oli edelleen vihreitä oksia. Siirsin sen ja keltalehtisen mäkimeiramin ruusutarhaan. Sitten oli tämä pienen alppiruusun kokoinen salvia, sekin on kasvanut tuossa kymmenisen vuotta. Kylläpä aika rientää! 

Salvia siirtyi preerialle, mutta siitä varmaan toisella kertaa.

Hiekkainen, köyhä, rikkaruohoton maa on juuri omiaan alppipenkkiin. Olen jo pidempään kaivannut sinne täytettä, sillä rikot ja laukkaneilikat pyrkivät nousemaan maasta ja viime kesänä opin, että ne voivat myös kuolla siihen. Kuvassa on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Multalähde oli lottovoitto, sillä mitään ravinteikasta pussimultaa ei alppipenkkiin voi laittaa. Se on kuiva ja tuulinen paikka, kevyt pussimulta kuorettuu tai lentää pois, eivätkä kivikkokasvit vettä pidättävää multaa kaipaa. Olin ajatellut hiekkaa tai soraa, mutta käytetty yrttien hiekkamulta on juuri hyvä. 

Penkissä oli aika paljon aukkopaikkoja, vaikka tästä kuvakulmasta se näyttää oikein rehevältä. Tuossa on kyllä jo uudet laukkaneilikat istutettuna.

Yksi penkin menestyjistä on harmaakynsimö, joka on tehnyt mukavasti siementaimia.

Fritillaria sewerzowii on elossa, mutta niistä kukki tänä keväänä vain yksi ja sekin lakastui hyvin nopeasti. Kuva on vapulta. 

Tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata' kuihdutti kukkanuput ennen kuin ne ehtivät avautua. Toivottavasti parempi onni ensi vuonna.

Viime kesänä Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta hankittu rikko Saxifraga fragosoi teki ensimmäisen kukkavartensa juuri, kun olin lähdössä kaupunkiin. Tuskailin, ehtiikö se kukkia poissa ollessani. En edes tiedä, millainen kukka tähän tulee!

Ei ehtinyt kukkia ohi, ensimmäinen kukka on nyt auki! 

Huippua, että se selvisi talvesta hengissä. Laji on kotoisin Iberian niemimaalta ja Etelä-Ranskasta ja se menee lepotilaan keskikesällä, lehdet menevät suppuun. Sehän sopii tänne, kun keskikesällä meilläkin on yleensä rutikuivaa.

Siitä puheen ollen: ei sitä sadetta eilenkään tullut. Silmälasissa huomasin kerran yhden pienen pisaran pihalla puuhaillessani. Harmaa pilvimassa oli kyllä tulossa luoteesta, mutta Iniön kohdalla se päätti vaihtaa suuntaa ja meni Ahvenanmaalle päin. Illansuussa alkoi aurinko paistaa, se siitä sadepäivästä.

Seuraava, tiistaille luvattu matalapaine vähenee sekin mitä lähemmäs tullaan. Jotenkin näin käy tosi usein!

Kohtahan saa jo nurmikonleikkuun lopettaa, kun se lakkaa kasvamasta. Viime vuosina on ollut tällaista yllättävää tilannetta, että nurmi alkaa kulottua keltaiseksi jo toukokuussa.

Ruusujuuri Rhodiola pachyclados kukkii myös, tämän kukkia en muista aiemmin nähneenikään. On kasvanut tässä jo pari vuotta.

Taimi myytiin maksaruohona, sellaisia ovat kauppojen taimietiketit aika usein. On kai tämä joskus maksaruohoksi sitten luettu.

Kaupunkireissulla löysin uuden mätäslaukkaneilikan viime vuoden keväällä menehtyneen tilalle. Se oli tuolloin vihreänä ja kukkanuput tehneenä, kun alkoi huhti–toukokuussa kuivua. Samoin menehtyy aika moni pihani kasveista, muun muassa taas kerran syksyllä istutettu palloesikko oli huhtikuussa vihreänä, mutta toukokuussa jo kuollut.

Ihanaa, että löytyi uusi, ja tässä on aiempaa kauniimpi värikin! En oikeastaan tykkää yhtään aniliinista, jollaiset laukkaneilikoiden kukat useimmiten ovat. Tykkään vain itse kasvista, joten kukkia on siedettävä. Tämän haileanvärisen muoto on "New Zealand Form".

Tuolla uusi mätäslaukkaneilikka on, harmaakynsimöiden keskellä. Pisaralaukka on jo tehnyt kukkanuput.

Alppipenkin itäpäässä kukkii kohta valkotupsulaukka, sen alla kääpiöneilikka on täynnä kukkanuppuja.

Kaupunkireissulta löytyi myös rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty', jota olin havitellut vuosia. Mikä riemunkiljahdus! Nappasin kaksi taimea ja juoksin kassalle.

Ostin tätä kerran yhden, kymmenen vuotta sitten, ja istutin vähän huonoon paikkaan. Silloin alppipenkkiäkään ei vielä ollut. Taimi tietysti kuoli ensimmäiseen talveensa. Siitä pitäen olen etsinyt uutta. Nyt minulla on paikka ja strategia. Peittelen alppipenkin talveksi.

'Nifty Thrifty' on, kuten kuva osoittaa, kirjavalehtinen. Sen lehdissä on ohut vaalea reunus. Ihan mahtavaa! Kukkien väristä viis, kun on kirjavalehtinen laukkaneilikka!

En huomannut ottaa kokonaiskuvaa alppipenkistä, mutta tuolla se on, navetan eteläseinustalla. Hyvin kuuma paikka. 

Edessä on kaadettu kuusenrunko, ja koska se on tarkoitus käyttää navetan takaseinän kengittämiseen, kuorin sen. Hiki lensi, voin sanoa.

Ylärinteessä on hedelmätarha, vilkaistaanpa sinnekin, kun kaikki on nyt ihanasti kukassa.

Luumut/kriikunat kukkivat aivan ihanasti, myös se iso, joka heilui ja kun otin kiinni ja ravistin, kuului juuristosta riks raks. Voihan olla, että se heittää veivinsä myöhemmin.

Kuvan vasemmassa alanurkassa on rusokirsikka, joka ei tänä vuonna kukkinut, mutta kun otetaan huomioon paha vesimyyrätilanne, olen valtavan onnellinen siitä, että sitä ei ole syöty, se ei heilu ja on tullut kunnolla lehteen.

Aikaisin keväällä lähes kaatunut 'Arttula' -hapankirsikka ei halua avata lehtiään eikä kukkanuppujaan, mutta toivon, että sillä olisi riittävästi juuria jäljellä elämiseen. Viime vuoden keväällä samoin jurottanut 'Musta Rudolf' -omena on myös hitaasti tulossa lehteen, se onneksi selvisi juuriston syömisestä, mutta toipuminen ottaa aikansa.

Tuomi kukkii ja tuoksuu. Halusin, että tämä yksi säästetään, kun tontin yläosan vesakko aikanaan raivattiin. Lempparipuita.

Tontin märin paikka ei vielä kuivalta näytä. Tämä näkymä on kostean kevätniityn ja mutapuutarhan yli Rohaniin. Siellä japaninkirsikka 'Royal Burgundy' pistelee parastaan. 

'Royal Burgundy' ei jurota, minkä toivon tarkoittavan riittävän kookasta elossa olevaa juuristoa.

Aurinkoista sunnuntaita (tänne sadetta)!

Hapankirsikka – Prunus cerasus

Harmaakynsimö – Draba incana

Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis

Luumu – Prunus domestica

Mätäslaukkaneilikka – Armeria caespitosa

Pihasyreeni – Syringa vulgaris

Pisaralaukka – Allium carinatum ssp. pulchellum

Rusokirsikka – Prunus sargentii

Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima

Tuomi – Prunus padus

Valkotupsulaukka – Allium orientale

Onkaloita tukkimassa

Eilen puutarhakierroksella kiinnitin huomiota taimilappuun, joka oli uponnut kumman syvälle. Kun otin siitä kiinni sormilla, huomasin, että se oli uppomamassa myyrän onkaloon. Olisi pitänyt palata sisälle jatkamaan töitä, mutta en pystynyt. Oli pakko ryhtyä pelastamaan Rohanin kasveja.

Rohania on kohdannut kato. Jotakin pientä tähdikkiä sieltä löytyy, tätä löytyi myös nurmikolta, olisikohan sitten myyrien kuskaamia sipuleita. Tämä on ymmärrykseni mukaan turkintähdikki. Kukat ovat hauskoja, sillä ne ovat auki vain aurinkoisella säällä.

Suurimmaksi osaksi Rohan on ihan perunapeltoa. Siinä on monttua ja kuoppaa, ja niiden alla luolastoa. Musti esittelee.

Onkin oikeastaan ihme, että siinä on näinkin paljon kasveja jäljellä. 

Vietin eilen monta tuntia tämän pitkän penkin parissa, vasta iltakymmeneltä tajusin ottaa kameran ja mennä kuvaamaan. Ihanaa, että iltakymmeneltä on vielä riittävästi valoa!

Rohanin alkupäässä on euroopanpyökki 'Rohan Weeping', josta Rohan saikin alkunsa ja nimensä. Onneksi tämän juuria ei ole vesimyyrä syönyt, ainakaan kaikkia, toisin kuin pensasaitani pyökeistä.

Japaninmagnoliakin on hengissä, vaikka sekä tämän että näsiän ympärillä on myllerretty. 

Magnolia on kasvanut mukavan tasaiseen tahtiin; ostin taimen alle polvenkorkuisena piiskana Peter Joylta vuosia sitten. Hän oli sen itse siemenestä kasvattanut. Kukkia ei vielä ole tullut, mutta hengissä pysyminen ja kasvaminen on jo iso voitto. Olen kokeillut ja menettänyt niin monta magnoliaa, etteivät ainakaan yhden käden sormet riitä.

Paikoitellen Rohanissa on oikein rehevää. Laukkoja, marhanlilja, taustalla rehevä lipstikka ja jopa ihana tumma hyasintti 'Woodstock' ovat tallella. Tämä on mukavaa, sillä muotopuutarhan 'Woodstockit' ovat häipyneet, tilalla on tuttu kuoppa ja onkalo.

Sieltä täältä nousee jokunen tulppaanikin, vaikka en ole istuttanut niitä enää vuosiin – paikka on hieman liian varjoisa niille. Taustalla avaa kukkaansa narsissi 'Elrond'.

Eniten olen huolissani japaninkirsikka 'Royal Burgundysta'. Jo syksyllä, kun kaivoin sen edestä silkkipionin sen jakaakseni, huomasin, että kirsikan alle johti vesimyyrän onkalo. Puu ei onneksi heilu uhkaavasti, mutta löysin onkalosta nyt ison palan puuta, joka näyttää kirsikan juurenpätkältä. 

Kuten koko Rohanin pituudelta muutenkin, täytin onkalon niin hyvin kuin taisin, työnsin kitkentätyökalulla myyrän käytävää rikki ja lopuksi kastelin kunnolla, jotta ne juuret, jotka jäljellä ovat, pääsevät multakosketukseen.

Ja toivon, että Musti on hoidellut myyrät. Vähään aikaan se ei ole tuonut uusia vesimyyriä näytille, joten olisiko kanta jo alkanut huveta.

Täytyy toivoa, että juuria ei ole kovin pahasti syöty. Japaninkirsikka on puhjennut lehteen ja aloittaa juuri kukinnan.

Ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta. Kovasti harmittaa kahden 'Mr Morse' -rotkolemmikin katoaminen. Olin hankkinut niitä kaksin kappalein siksi, että jos toinen menehtyy, sitten on vielä toinen. Ensimmäisellä kerralla, kun kasvi tuli vastaan, hankin sitä nimittäin vain yhden, ja kun se kuoli, jouduin etsimään uutta pitkän tovin. Lajikkeessa on erityistä hyvän nimen lisäksi valkoiset kukat.

Osaa kasveista en varmaan vielä edes tajua kaivata, sillä en muistakaan, mitä kaikkea tuolla on kasvanut. Myyrien lisäksi oli hankala talvi. Ihana Silver Lace Black -esikko näyttää häipyneen lähes kymmenen menestyksekkään vuoden jälkeen. Onpahan tilaa ja valmiita kuoppia uusia istutuksia varten, heh.

Kuva kasvimaalta käsin, Rohan on vasemmalla kasvimaan ja ison männyn välissä.

Eilen piti olla sadepäivä, siksi olikin niin hyvä keli kitkemiseen ja istuttamiseen – sarkasmia... 

Iltapäivästä tuli kyllä pilvinen, mutta sadepisaroita ei tullut edes niin montaa, että sademittarin pohja olisi kastunut. Varhain tänä aamuna tuli mittariin ruokalusikallinen vettä. 

Puhuimme Ahvenanmaalla asuvan ystävän kanssa, että meille pitäisi valmistaa sellaisia mittareita, joissa näkyy millimetrin kymmenesosat, sillä useimmiten saamme sellaisia sateita, jotka ovat vain niillä mitattavissa. Omat määreeni ovat tee- ja ruokalusikallinen mittarin pohjalla. Sellaisia ruokalusikkasateita on nyt saatu kahden viikon sisällä ruhtinaalliset kaksi.

Rohanin päädyn pengermän päällä hehkuvat 'Merlot' tulppaanit. Tämä kuvakulma ei ole niin edustava, näkyy kasvimaapenkki ja multapussi.

Katsotaan toisesta suunnasta eli kasvimaalta käsin, tulppaanien sävy näkyy vastavalossa ihanasti. Tummat pioninversot sointuvat niihin. Tällä puolella Rohanin käytävää on oikeastaan ruusu-heinätarha. Mennäänpä alas katsomaan.

Ruusu-heinätarhassa olen erityisesti iloinnut viime vuonna istutetusta jauhoesikosta, joka kukkii parhaillaan. Sen pieni koko hahmottuu narsisseja vasten, ja nekään eivät ole mitään jättiläisiä. Tämä vaalea, keskikokoinen ja runsaskukkainen nunnannarsissin lajike on 'Curlew'. Muun ihanuuden lisäksi se tuoksuu voimakkaasti. Nimi tarkoittaa kuovia.

Osa viimevuotisista kylvöksistä ja muista pikku taimista vietti talven tässä maahan upotetuissa purkeissa.

Täällä kukkii myös valkokukkainen kirjopikarililja, yksi samanlainen on myös käytävän toisella puolella Rohanissa, hävityksen keskellä kuin toivon soihtuna. Että osaa kukka olla kaunis.

Onneksi tässä penkissä ei ole ollenkaan samanlaista myllerrystä kuin Rohanissa. Sen kohtalona on olla lähellä tienvarren isoa ojaa, vesimyyrien paratiisia.

Hyvin tumma karhunputki 'Ebony' on kasvanut hienosti. Tämänkin seurana on 'Curlew' -narsissia. Taustalla on amerikanpioni, eli useiden pionilajien välinen risteymä-siementaimi, tulossa kukkaan. Tämän taimen kukan väri paljastui jo viime vuonna, se on upea hento pinkki.

Tänne on tullut siirrettyä sipulikukkia Rohanista, sillä tämä on aurinkoisempi puoli – Rohaniin osuu risuaidan ja mäntyjen varjo enemmän, myös siihen istutettujen puiden ja pensaiden varjot. Valkoiset hyasintit kukkivatkin tässä heti paremmin. 

Yritän pitää tässäkin penkissä saman vaalea-tumma-väriteeman, jotta nurmikäytävän molemmin puolin olisi harmoninen värimaailma.

Musti edustaa sitä tummaa.

Sitten naapurin koirat tulevat ulos iltapissille ja alkavat haukkua.

Mustille tulee kiire!

Se siirtyy tähystyspaikalle kaivon kannelle. 

Lopuksi Musti ehtii esitellä kuistin lattian uutta sävyä. Maalaus jatkuu, kunhan meille tulee taas lähtöpäivä.

Euroopanpyökki – Fagus sylvatica

Hyasintti – Hyacinthus orientalis

Japaninkirsikka – Prunus Sato-Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia– Magnolia kobus 

Jauhoesikko – Primula farinosa

Karhunputki – Angelica

Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris

Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum