Kävipä viimeksi kotisaarelle tullessani niin, että en ehtinyt kauppaan. Koko matkan Paraisilta lossirantaan edessäni ajoi kaksi autollista turisteja niin hitaasti, että myöhästyin juuri siitä lossista, jolla olisin ehtinyt ruokakauppaan. Saaristotie on mäkinen ja mutkainen, ohittaminen on vaarallista, etenkin jos ohitettavia on kaksi yhtä aikaa. Näin talvella lossien väli on usein puoli tuntia, juuri passeli kauppa-aika.
Muutaman kerran olen päästellyt ärräpäitä ja huudellut edellä ajavalle, että kaasupoljin on se oikeanpuoleinen. Satunnaiset turistit eivät maisemia ihaillessaan valitettavasti useinkaan tule ajatelleeksi, että jollakulla perässä ajavalla voi olla tarve päästä tiettyyn yhteysalukseen, Ahvenanmaan-laivaan tai seuraavaan lossiin, jotta saa asiansa hoidettua tai ylipäätään pääsee sinä päivänä kotiin. Sitä paitsi teillä on nopeusrajoitukset siksi, että niitä noudatetaan, eikö? Kahdeksankympin tiellä ei pitäisi ajaa kuuttakymppiä, sillä muuten lossirannassa onnistuu huonolla tuurilla näkemään vastalähteneen lossin perävalot.
Onneksi on pakastin, sieltä löytyi jotakin, ja onneksi myös pihalta löytyy ruokaa! Ryytisalvia on voimissaan, vaikka surkuttelin sen vihreiden lehtien joutumista talven armoille, kun unohdin korjata sadon tammikuussa. Ihan turhaan, siitä saa satoa helmikuussakin!
Tässäpä siskoni salviapasta, joka on juuri sellainen italialainen ruoka, joka sopii suuhuni. Niin pastakastikkeessa kuin pizzankaan päällä ei saa mielestäni olla juuri mitään, niinhän se Italiassakin on. Meillä valitettavasti suurin osa ravintoloista tarjoaa italialaista ruokaa amerikkalaisittain eli liian runsailla täytteillä. Usein pyydän varmuudeksi, että laittaisivat pizzaan sitten vain viisi katkarapua, jos tilaan katkarapupizzaa. Ja silti laittavat yhdeksän.
No niin, asiaan. Jos täällä on joku muukin, joka pitää ruuasta, jossa on tuskin mitään aineksia, tässäpä ohje. Lisäsin siihen valkosipulia:
Laita pasta kiehumaan (runsaaseen veteen, johon on ripautettu merisuolaa). Ota paistinpannu ja laita sille voita sulamaan, itse laitoin tällä kertaa eilen tehtyä valkosipulivoita savustetusta valkosipulista, nam. Riivi pannulle salvianlehtiä ja kääntele. Kun pasta on kypsä, mutta ei missään nimessä lötkö, vaan sopivasti al dente, kaada vesi pois ja kippaa pastat salviapannulle, sekoita ja kumoa saman tien lautaselle ja ala lappaa suuhun. Pasta syödään saman tien. Jos pasta ei saa olla vetistä, ei se myöskään saa yhtään jäähtyä.
Hyvä ruoka, parempi mieli. Onhan se mukavaa, että helmikuussakin saaristoon eksyy jokunen turisti!
Päivän pihakuvassa voi nähdä, että lumi on jatkanut sulamistaan, nyt koko kalusteryhmän alla on nurmimatto!
Lunta on silti yhä vain. Ransu esittelee tuulipuvun housuja.
Päivän lumikellokuvassa voi nähdä aavistuksen nuppujen kääntymistä kohti kukkimisasentoa!
Päivän jouluruusukuva.
Manuli Manulsson iltapäivän auringossa.
Päivän auringonlasku. Joka päivä vähän edellistä myöhemmin, juhuu!
Jouluruusu – Helleborus
Lumikello – Galanthus
Ryytisalvia – Salvia officinalis
