Saaripalsta

Valtiovieras rannalla

2012-01-26T21:30:00.000+02:00

Olemme tutustuttaneet Koratian valtiovierasta Ahvensaaren luontoon. Eilen, vähän aurinkoisemmassa säässä, kävimme kalkkikaivoksilla ja tänään pilvisemmällä kelillä tutustuimme laivaranta- ja venevajakohteisiin.

Koratian kansalainen tutustuu lähemmin Saaripalstan tekstuuriin.

Venevajan laituri on lumen vallassa. Jätimme siihen yhtäläiset jalanjäljet merkiksi valtioiden välisestä yhteisymmärryksestä.

Venevajan sisällä on talvella yhtä vihreä tunnelma kuin kesälläkin.

Pyöryläjäät.

Ihanat pojat rannalla

2012-01-25T18:08:00.000+02:00

Saaripalstalla on parhaillaan meneillään valtiovierailu, mutta kirjoitan kuitenkin ensin poikien normireissusta laivarantaan. Rannasta haetaan posti ja sinne viedään roskat, joten se on lähes päivittäinen reissu. Rannasta myös haetaan sinne saapuneet ruokalähetykset lähisaaren kaupasta sekä saareen rantautuneet ystävät.

This is our ordinary day, collecting mail and taking rubbish to the ferry pier.

Musti ottaa määrätietoisia askelia ...

Mihin se meni?

Oikeana saaristokissana Musti menee tutkimaan meriveden korkeuden ja laadun.

Ransu puolestaan miettii, onko vesi enää niin korkealla että ajoramppeja tarvitaan yhteysaluksen kannelle ajamiseen.

Hmm... ei se enää niin korkealla ole.
(Oikeasti syy näihin tarkkaavaisiin ilmeisiin taisi olla kaakattava alli).

Minä puolestani kävelen laiturin päähän tähystämään venevajani ulkoasua, kun vesi on laskenut – noin 40 senttimetriä.

Pojat eivät suostu tulemaan laiturille. Niiden raja kulkee laiturin juurella.

Sitten lähdetään kotia kohti!

Haaste: Jos minä saisin valita

2012-01-24T12:21:00.003+02:00

Sylvi Elämää luonnossa -blogista lähetti minulle haasteen! Aiheena on: jos minä saisin valita. Vastauksia ei ole määrätty, niitä voi ilmeisesti olla yksi tai useampia.
Niinpä vastaan parilla asialla.
Jos minä saisin valita, kaikki hyväksyisivät kanssaihmisensä ja lopettaisivat taistelun. Niin käännytystaistelun, jossa toisista yritetään tehdä sellaisia kuin itse haluaa, kuin fyysisenkin taistelun. Pienenä sivulauseena toivoisin myös, että kaikki ottaisivat muut huomioon: sekä pienet että suuret, ihmiset että eläimet. Silloin kanssaihmisten hyväksyminen olisi sitä paitsi kaikille helpompaa.

Toinen toiveeni on tyystin erilainen: toivoisin, että vuodessa olisi kahdeksan kuukautta kestävä kesä, kuukauden syksy, kahden viikon talvi ja kaksi ja puoli kuukautta kestävä kevät ihanine pienine urheine kukkineen.

Kesäisiä kuvia kohta pitämääni luentoa varten eilen selaillessani tuumin, että voisin tehdä diaesityksen punaisen kukkapenkkini kesästä, huhtikuusta lokakuulle. Se on ensimmäinen tänne perustamani kukkapenkki ja lähti alkuun, kun huussin komposti kaivettiin maahan. Kukkapenkki on hyvin lämpimällä paikalla etelärinteessä tuulensuojassa talon ja huussin välissä ja sen taustana kasvaa kirsikkapuu. Kukkapenkistä on tullut varsinainen punainen ilotulitus. Penkissä kasvaa myös luonnonkukkia, sillä eivät he ole vähempiarvoisia kuin kaupasta ostetut.

Saat diaesityksen uudestaan alkuun klikkaamalla alarivissä ensimmäistä kuvaa (alarivi tulee näkyviin kun viet hiiren sen päälle), sitten viemällä hiiren kuvaruudun yläreunaan ja klikkaamalla play.
Värikästä päivänjatkoa!

Created with flickr slideshow.
Lähetän haasteen eteenpäin Leealle Hopeinen gepardi -blogiin!

Lumitilanne ja puutarha tammikuussa

2012-01-23T16:10:00.000+02:00

Ystäväni, joka tulee tänne huomenna Espoosta, sanoi että siellä on järkyttävät hanget: lähes viimevuotisen korkuiset. Miten ne näin nopeasti ovatkin kasvaneet. Täälläkin tulee lunta tälläkin hetkellä, mutta aivan hiljakseen vain. Lunta on nyt nilkkoihin asti.

We have only a little snow here compared to the metropolitan region, where there are vast amounts, like last year.

Timjamin satoa pystyy vielä korjaamaan ruuanlaittoon, samoin salvian.

Kylä on lumisenakin kaunis.

Helminukkajäkkärä on kiva talvikasvi.

Alppipiikkiputkestakin pidän valtavasti.

Sara 'Frosted Curls' – no, todellakin!

Väripilkkukin puutarhasta löytyy! Nyt menen takaisin remonttihommiin, innostuin vuoraamaan yhtä olohuoneen seinää huokolevyillä ja nyt se on paperoitu, tapetit enää odottavat leikkaamista ja liisteröimistä.
Tämä on tyypillinen itsekseen syntynyt remontin tarve, se alkoi kun irrotin ikkunan karmilistat kun kunnostin karmin viime elokuussa. Sitten mietin, että nyt kun nämä listat on pois niin siitä on enää pieni matka jalka- ja kattolistojen irrotukseen ja niin edelleen... tässä sitä ollaan. Vaali-iltakin kului keskelle huonetta sijoitetulla sohvalla, saha ja vasara jaloissa ja puolet seinästä levytettynä.
Mukavaa maanantai-iltaa!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Sara – Carex

Mustin kanssa pihalla

2012-01-22T12:12:00.001+02:00

Kun menen pihalle, liittyy Musti useimmiten seuraani. Se tulee naapurin vajan tai pihakuusen alta, ensin kuuluu miu miu (Mustilla on hyvin viaton pieni naukaisu) ja sitten kun vastaan, Musti tulee esiin.

Valpas katse. Tässä kuvassa näkyy jo aiempina talvina esitelty ...

... lumipantterin lumikenkä!

Nuuh.

Miu.

Kuulitko?

Musti on kova poika ilmaisemaan mielipiteitään kun olemme ulkona. Ehkä ne ovat saarnoja, onhan se pastori-pantteri, vaikka liperi onkin sitten nuoruuden päivien alkanut olla yhä enemmän vinossa.

Sitten kurkistetaan toisen naapurin tröskhusin alle.

Päivän Musti puussa -kuva.

Päivän fanikuva.

Kohta joku kysyy, että missäs Ransu?! No, se ei oikein välitä lumesta ...

Mietteitä puutarhoista (ja puutarhureista)

2012-01-21T16:30:00.005+02:00

Saatuani pitkään kestäneen romaanin päätökseen olen iltana muutamana lueskellut puutarha-aiheisia aforismeja ja tekstinpätkiä pienestä englanninkielisestä kirjasesta.
Tässä muutamia varsinkin talvikauteen osuvia (käännökset suomen kielelle ovat omiani), höystettynä kuvilla Amsterdamin kasvitieteellisestä puutarhasta viime huhtikuulta. Silloin rodot ja atsaleat sekä tulppaanit ja muut kevätsipulikukat kukkivat.

Puutarhanhoito tarkoittaa olemassaolevan puntaroimista ja sen muokkaamista kohti sitä mitä haluaisi olevan.
(Nigel Colborn, The Garden Sourcebook, 1993)

Maailman monet suuret puutarhat, olivatpa ne kirjallisuuden, runouden, maalaustaiteen, musiikin, uskonnon tai arkkitehtuurin saralta, todentavat tämän: sielu ei voi kukoistaa puutarhan puutteessa. Jos ei tavoittele paratiisia, ei ole ihminen; ja jos ei ole ihminen, ei ole sielua.
(Thomas Moore, The Re-Enchantment of Everyday Life, 1996)

Jos puutarha muuttuu niin muuttuu puutarhurikin ... kun mieli vielä pirteänä pyrkii eteen- ja ylöspäin, alkavat vanhat luut ja keho jo huomauttaa, etteivät enää pysty vastaamaan niille asetettuihin vaatimuksiin. Tämä on ilmiselvästi epäreilua ja vaatii kehittelyä. Ehdottaisin, että painaisimme täyttä höyryä kunnes aikamme tulee täyteen, jolloin kaatuisimme rähmällemme loppuun kuluneina.
Kirjailija Montaigne toivoi kuoleman korjaavan hänet kesken kaalin istuttamisen. Itse mieluummin kohtaisin kuoleman kukkatarhassa, kaatuen rähmälleni vuorineilikkamättääseen, jos se ei ole liikaa vaadittu.
(Elizabeth Sheldon, Time and the Gardener, 2003)

On outoa, ettei lumikellojen nimessä viitata kelloon (viitataanpa, suomen kielessä, suom. huom.). Ne ovat kuin kelloja huojuessaan edestakaisin. Miten ne heiluvatkaan ohuiden säikeiden varassa, jotka kiinnittävät kukat varsiin. Luulisi, että kukat repeytyvät irti, mutta ne kestävät minkä tahansa myräkän. Ne mukautuvat tuuleen sen sijaan, että pistäisivät vastaan. Puu saattaa kaatua tuulen voimasta mutta yksikään lumikellon kukka ei lennä tuulen matkaan. Lumikellojen voima on siinä, että ne tietävät milloin kannattaa taipua.
(H. L. V. Fletcher, Popular Flowering Plants, 1971)

Lumikello (Galanthus) on todellakin englanniksi snowdrop, ruotsiksi snödroppe, ranskaksi perce-neige, italiaksi bucaneve. Hollannin kielessä se on sentään sneeuwklokje, samoin kuin suomessa.

Tänään ei tule keväänedistysraporttia. Taikapähkinän kukkanuput ovat selvästikin saaneet käskyn pysyä asemissa: nuppujen avautuminen ei ole edistynyt lainkaan; oikeastaan näyttää siltä, että ne ovat hieman sulkeutuneet odottamaan parempaa päivää.
Sitä odotellessa, mukavaa viikonloppua!

Aurinkoisen päivän pantteri

2012-01-20T00:50:00.003+02:00

Eilispäivä alkoi harmaana ja jonkinlaisessa räntäsateessa. Vähän ennen puoltapäivää taivaan katkaisi pilvirintaman hohtava reuna, jonka jälkeen tuli kaistale sinistä taivasta ennen kuin seuraava, entistä harmaampi rintama lähestyi lännestä.
Säntäsin ulos ja loikin pitkin poikin pihaa innoissani auringosta kuin pieni bambi. Musti liittyi seuraani naapurin vajan alta ja sekin kirmasi riemastuneena puusta toiseen.

Mustin takana pohjoistaivaalla vasta tummanharmaata olikin, mutta se ei satanut täällä vaan ilmeisesti Naantalin tienoilla.

Aurinkopantteri hallitsee käännökset kapeallakin oksalla.

Ei tarvinnut hälyttää palokuntaa.

Puolen tunnin auringonpaisteen jälkeen taivas vetäytyi pilveen ja alkoi tupruttaa lunta. Sitä kesti kymmenen minuuttia, kunnes pilvet repeilivät ja hävisivät päästäen auringon porottamaan koko loppupäivän ajan pilvettömältä taivaalta!
Aurinko sulatti suloisesti huussin ovenhaan päälle kertyneen lumen ja joka puolelta ympäriltä kuului tip, tip. Musiikkia korville!

En malttanut olla lainkaan sisällä, vaan menin pihalle jatkamaan uuden kompostikehikon rakentamista (yksi ikuisuusprojekteistani). Sen lähellä kasvaa syksyllä istuttamani punakukkainen taikapähkinä 'Diane', jonka kukkanuppuja olen jo jonkin aikaa tarkkaillut ... ja toden totta ...

... hitsi, kun auringon kultaiset säteet vetivät kuvassa koko oksan punaiseksi! Pitää ottaa tänään uusia kuvia. Pensaassa on kolme ihan selvästi avautuvaa nuppua, joiden sisältä pilkottaa jotakin kirsikanpunaista!

Me ollaan Mustin kanssa niin iloisia! Vaikka Musti ehkä toisista syistä!
Iloista perjantaita!

Taikapähkinä – Hamamelis

Venevajan vuosi

2012-01-19T11:51:00.003+02:00

Vuosi sitten oli tällainen talvi. Huh huh, en vaihtaisi. Voi sitä lumessa kahlaamisen määrää! Ja lumessa kahlaamista lukemattomien tilauspakettien, pyykki- ja ruokakassien ja kissankoppien kanssa, ja niiden kantamista ilmatyynyalukseen ja sieltä autoon toisella saarella, kun autolla ei päässyt tänne asti, ja ai niin, mainitsinko jo lumessa kahlaamisen?
A year in the life of a boat house.
Last winter was, in one word, terrible. Too much snow, too long winter; far too long.

Tämän talven näkymä on tällainen, tosin tänään ei tuule näin. Äsken paistoi aurinko puolen tunnin ajan!
Vuoden aikana venevaja on saanut italianpunaisen punamultamaalin pintaansa.
This is this winter.

Tässä kuva kesäkuiselta aamulta, kun en ollut vielä maalannut venevajaa.
In June.

Ja heinäkuussa vastamaalattuna. Ah kesä! Lämmin meri, lämmin tuuli, uimavedet ja uimatikkaat!
And July, after painting the boat house.

Pikkumusti

2012-01-18T11:57:00.001+02:00

Minun piti eilen kaivaa kuva-arkistoja työn vuoksi. Sieltä löytyi myös kuvia Mustista vajaan puolen vuoden ikäisenä pirpanana syksyllä 2006.
Musti osallistui jo silloin antaumuksella lehdenlukuun.

En suinkaan häiritse.

Mustin ensimmäinen hiirisaalis (todistajien läsnäollessa), lokakuisella helsinkiläisellä rivitalopihalla kun Musti oli neljän kuukauden ikäinen. Ai että olin ylpeä!

Mustikin oli varsin ylpeä saaliistaan.

Pienen pieni hiiri näyttää suurelta pikkuisen Mustin rinnalla!

Kenen housuissa

2012-01-17T11:48:00.000+02:00

Eilen äänestysreissun päätteeksi riisuin untuvapöksyt ja viskasin ne keittiön varavuoteelle. Eipä mennyt montakaan sekuntia, kun paikalla oli harmaa salama, joka myös Ransuna tunnetaan.
Toivoin, että kamerassani olisi videotoiminto, niin hauskan näköiset luikertelevat housut olivat. Ransu mönki ensin yhteen lahkeeseen, sitten toiseen.

Ei vain seinillä ole korvat, vaan myös housuilla.

Terveisiä Totolle igluunsa! Osataan me naparetkeillä täälläkin, ja leiriytyä, jos ei eskimotyylisesti, niin ainakin Etelämantereen tutkimusretkikuntatyylisesti.

Äänestyspäivä

2012-01-16T15:44:00.000+02:00

Tänään sai yhteysaluksella äänestää presidentinvaaleissa. Koko Ahvensaaren populaatio oli rannassa; osa tuli laivalla, osa lähti sillä ja osa meni rantaan vain äänestämään sinä kymmenminuuttisena, kun alus seisoi rannassa.
Kuinka moni on äänestänyt liikkuvassa laivassa? En minä, sillä minulla ei ole koskaan ollut asiaa mantereelle tai tännepäin juuri äänestyspäivänä. Olen siis vain äänestänyt rannassa seisovassa laivassa. Mutta toimihenkilöt ovat toki siellä paikalla koko matkan ajan, joten äänestää saa vaikka saarten välissä.

Today there was the presidential election on the ferry. The actual election day is this Sunday but the election on the islands is arranged a bit earlier, according to ferry timetables.

Lähes koko saaren väki tuntui lähtevän tänään äänestyslaivalla pois. Onneksi sieltä joku tulikin, ettei tarvitse jäädä yksin pitämään saarta pystyssä.

Tänään on täysin tyyni päivä ja ensimmäinen päivä, kun meren pinnassa on ohuenohut riite.

Ilma tuntui suorastaan lämpimältä, sillä olin varautunut paukkupakkaseen, mutta keli olikin paljon ennustettua lauhempi. Olin asianmukaisesti pukeutunut valmiina kohtaamaan talven kylmimmän päivän ...

... kyllä, taas NE! Isin vanhat untuvahousut! (Yhtä vanhat kuin minä, vähintään). Hauskaa päivänjatkoa!

Rivakassa luoteisessa

2012-01-15T16:44:00.001+02:00

Viime päivät ovat kuluneet reippaan luoteistuulen säestäminä. Kylä jossa asun on onneksi jonkin verran suojassa pohjoisen puoleisilta tuulilta ollen etelärinteessä jonka takana on metsä. Mutta tuntuuhan tuuli aina, tuntuu ja kuuluu. Vintiltä kuului uudenlaista ujellusta, kun tuuli puhalsi lautojen ja tervapaperien välistä kapeasta raosta, tuuli taisi tulla eri kulmasta kuin ennen. Tuulella kuuluu kaikenlaisia ääniä, niihin tottuu, sillä saaristossa tuulee lähes aina.

A brisk north-westerly has been blowing these last few days.

Saaren yhteysalusranta on koillisessa, mikä merkitsee sitä, että kaikenlaiset pohjoistuulet käyvät siihen.

Tuuli onkin rakentanut jääpuikot vinoon.

Laiturin kansi on jäällä kuorrutettu.

There is a true icing on the pier.

Tänä viikonloppuna sää on ollut hieno ja kirkas. Aurinko on näyttäytynyt paljon. Tänä aamuna heräsin, kun auringonsäteet osuivat kasvoihini!

Kissapojat tulivat mukaani tuuliselle rantaretkelle, vaikka eivät jäisessä rannassa suostuneetkaan kauaa oleilemaan, vaan painuivat vähän matkan päähän metsikön suojiin sillä aikaa kun laitoin roskat laatikkoon, keräsin päivän lehden ja otin jäisiä rantakuvia.

Manuli laitamyötäisessä.

Mustin ja Ransun eroavaisuuksia

2012-01-14T13:16:00.006+02:00

Joissakin kissablogeissa olen kommentoinut ja keskustellut Mustin ja Ransun tavoista, ja välillä niistä on ollut puhetta täälläkin mutta ei tietenkään tarpeeksi.
Musti on oikea peruskissa, kaunis, viisas ja tervejärkinen maatiainen joka pärjää missä vain. Se on sillä tavalla itsenäinen, että se osaa pitää huolen itsestään vaikka muutaman päivän ajan ilman hoitoa. Kesällä Musti elääkin pääasiassa ulkona, käyden sisällä syömässä ja päikkäreillä. Pihalla se kyllä seurailee ja tervehtii minua sekä lähtee mielellään kävelylle, jolloin se seuraa hienosti kuin koira.
Vieraat ihmiset kuvittelevat, että Mustista ei ole paljonkaan seuraa, sillä se ujostelee vieraita. Näistä kahdesta kissasta Musti on kumminkin se, joka tulee syliini lähes päivittäin, kiepsahtaa selälleen, puskee minua ja vaatii masurapsutuksia. Se kommunikoi "kurr"-ääntein, joiden repertuaari on laaja ja monivivahteinen.
Musti on herkkä kehräämään, paljon herkempi kuin Ransu. Se alkaa usein kehrätä kun vasta puhun sille enkä vielä ole ojentanut kättä silittääkseni. Mutta kehräyksessäkin Musti on maltillinen: se on hiljaista hyrinää tai rohinaa ja sen kuulee vain, jos on ihan lähellä. Ystäväni sanoo, että Mustin kehräyksessä on hieno kahdenkeskisyyden tunne.

Jos on hyvä läheisyyshetki, niin mitäpä sitä koko maailmalle kailottamaan. Ei se muille kuulu.

Ransu ei pidä lumesta ja yrittää ottaa niin pitkiä askelia kuin suinkin. Ihan loogista: silloin matkasta selviää vähemmillä askelilla.
Sanoisin, että Musti on hellyydenkipeä ja Ransu huomionkipeä. Mustille riittää se, että olemme yhdessä tekemässä jotakin kivaa, kuten ulkoilemassa, ja se tulee vähän väliä viereeni sanomaan "kur!" ja puskemaan säärtäni. Ransu taas singahtaa eteeni, vaatii syliin ja tunkee itsensä tietokoneen näytön eteen monta kertaa päivässä. Aamulla ja illalla sängyssä Ransu asettuu päälleni. Silloin sitä pitää silittää ja kehua ja samalla pitää varansa, sillä pusutteluhetken huumassa Ransu saattaa äkkiä haukata, se ottaa mielellään hampailla kiinni – nenästäni. Pusuhetkien aikana Ransu kehrää pörisemällä kuin pieni traktori.
Yksi hyvin koiramainen tapa kuuluu Ransun repertuaariin: se nostaa kuonollaan käteni päänsä päälle halutessaan silityksiä. (Jos nukun, se yrittää nostaa kättäni hampaillaan). Tuskin se silti maailman ainoa kissa on, joka näin tekee. Olisikin kiva kuulla vastaavia kokemuksia.

Lopuksi pieni diaesitys poikien puuhista pihalla.

Created with flickr slideshow.

Riehakasta talvipäivää kaikille!

100% Ransupitoisuus

2012-01-13T12:28:00.002+02:00

Ransun kanssa lenkkeilyyn kuuluu myös kiipeily. Minä en kiipeile, mutta Ransu sitäkin enemmän. Suosituimmat kiipeilypuut löytyvät omalta pihalta, tässä toinen tienvarren männyistä.

Ransu the Norwegian forest cat loves climbing to trees, but so have all my cats – Musti can lie panther-like on a branch for a long time.

Sanotaan, että norjalaiset metsäkissat ovat kovia kiipeilemään, mutta kaikki minun kissani ovat olleet kovia puuhunmenijöitä ja tulleet puusta pää edellä alas, minkä myös väitetään olevan norjalaisten rotuominaisuus.

Jos ei ole puuta käsillä, niin talon seinäkin käy. Kunnostaessani tämän ikkunan karmia ja ikkunoita kesällä Ransu kulki usein tätä kautta sisään tai ulos.

Mutta nyt se oli kiinni. Tilanteessa oli taas sellainen vauhti päällä, ettei siitä tullut tarkempia kuvia...

Kun on hepuli niin on hepuli! Mihinkäs sinkoaisi seuraavaksi?
Musti ei koskaan hölmöile tällä tavalla niin kuin Ransu ja edesmennyt Viljo, joka oli aikamoinen hassutassu. Mustin puolesta ei juurikaan tarvitse huolehtia, sillä se tutkii asioita rauhallisesti eikä ole hullunrohkean utelias, mikä meidän taloudessa tuntuu liittyvän pitkäkarvageeniin.
Hmm, tässä seinässä on vasta alusmaali. Jospa saisin tämän viimein kesällä maalattua, mutta se edellyttää sepelikasan siirtämistä tältä nurkalta ensin, siksi en ole päässyt pystyttämään tikkaita tähän.

Yksi tärkeä vuosipäivä meni ihan huomaamatta, nimittäin Ransun meille muuttopäivä 9.1.(2009)!
Siksipä nyt vähän myöhässä pientä muistelemista Ransun ensimmäiseltä talvelta...

Ensin Ransu ei ollenkaan viihtynyt ulkona, kun se ei ollut tottunut elämään ilman kattoa. Maailman tutkiminen sohvalta käsin oli ihan sopivaa ja ulkona Ransu pysytteli kuistilla, missä oli katto pään päällä.

Ransu came to our household in January 2009; it is time to celebrate and recollect.

Pian Ransu huomasi ulkona kiipeilyn hauskuuden. Rintamamiestalon seinässä oli rakennusteline, joka oli oikein hyvä.

Pääsiskö vielä ylemmäs?

Pihavaahterassa.

Huomaa uhkarohkea tintti.

Puussa liikkuminen ei kuitenkaan heti sujunut kovinkaan näppärästi, vaan sitä piti opetella.
Siitä lisää seuraavassa jaksossa.

Ransu toivottaa hyvää Ransujuhlaa kaikille ja muistuttaa, että elämä Ransun kanssa on yhtä juhlaa vuoden jokaisena päivänä!

Ransun kanssa lenkillä

2012-01-12T16:04:00.001+02:00

Ransu kiersi kanssani puutarhan eilen. Tässä käymme omenapuun alitse muotopuutarhaan.

Lunta oli eilen vähän ja tänään ei sitäkään vertaa, kun aamupäivän ajan satoi rankasti ja nyt iltapäivälläkin paljon.
Nurmikko, puksipuut ja sormustinkukat ovat ihanan vihreitä. Arimpien kasvien suojaamista täytyy alkaa miettiä, kun viikonloppuna näyttäisi tulevan kovia pakkasia, jos sitä ennen ei ehdi sataa lunta kasvien suojaksi. On todella mielenkiintoista nähdä, mitä maasta keväällä nousee ja mitkä versot lähtevät kasvuun!

There is very little snow now, these images were taken yesterday and today it has been raining taking the rest away. The forecast says it will be heavy frost in and after the weekend. I must try to protect some plants of the tenderest kind.

Metsäkissan puskapissi. Pihakierroksen jälkeen jatkoin matkaani hakemaan postia ja Ransu lähti mukaan. Jos haluan lähteä kävelylle ilman kissoja, on joko lähdettävä niiden päiväunien aikaan tai häivyttävä pihasta muuten vain nopeasti ja vähin äänin. Joskus haluaisin käväistä rannassa vain ihan pikaisesti, mutta se ei onnistu kissan kanssa. Matkanteko on hidasta, kun vähän väliä pitää pysähdellä ja toisten jalatkin ovat vähän lyhyemmät kuin minun.

Ransun pissipaikka oli toissa syksyn myrskyssä kaatuneen kuusen juurella.

Odota! Älä mee niin lujaa!

Takaisin kotona.

Eteisen katto sai uuden värin

2012-01-11T16:12:00.004+02:00

Rintamamiestaloni eteinen on kylmää tilaa. Siinä on vielä yksinkertaiset ikkunat, kunnes pääsen ikkunoiden kunnostuksessa pohjoisseinälle, jolla eteinen on. Sitten hankin ja laitan tuplat. Eteisestä johtavat portaat vintille, jonne ei ollut aiemmin edes ovea – se hankittiin jo vuosia sitten, mutta vinttiä vasten oleva seinä ja katto pitää ensin eristää ennen kuin eteistä kannattaa alkaa lämmittää.
Vajasta löytämäni huonokuntoinen matto osoittautui hyväkuntoiseksi perusteellisen pesun jälkeen, ja se on juuri sopivan karhea poistamaan kenkien pohjista viimeisetkin kuran ja lumen rippeet. Eteinen on kylläkin kuraista tilaa, mutta en toivo kuran kulkeutuvan asuinhuoneisiin. Joku on selvästi tehnyt maton itse, se on hauskaa.
Lattiassa olevat vaaleat läiskät eivät muuten ole lunta ...

... vaan maalia. En vaivautunut suojaamaan lattiaa kun maalasin eteisen katon, sillä lattiakin olisi hyvä hioa ja lakata tai maalata. Kun ostin talon 2006, poistin ensi töikseni linoleumin lattiasta, sillä kulmaa nostamalla sen alta pilkotti siisti lautalattia. Lattiassa on edelleen raitoja liimanjämistä, ne saa pois vain hiomalla.
Luulen, että tämän lattian käsittely saa odottaa siihen asti kunnes vanhan talon tupaan laitetaan lattia takaisin, sillä silloin tuo järjettömän painava kaappi muuttaa sinne. Se on "Akviliinan kaappi", muistaakseni nimetty äitini isotädin mukaan. Sen kantaminen autosta tähän eteiseen yhden erittäin vahvan miehen kanssa oli hirmuinen urakka, yksi niistä prosedyyreistä, missä luulin kuolevani tai vähintään vammautuvani.
Ostin maalin kattoa varten jo pari vuotta sitten ja olen mielestäni säilyttänyt sitä pakkasettomassa tilassa, mutta harmi kyllä maali oli mennyt pilalle, se oli aivan paakkuista. Lämpötila marraskuussa kattoa maalatessani oli suositusten rajoilla, noin viisi astetta. Homma oli hankalaa, kylmää ja maalia piti vetää ärsyttävän monta kerrosta, kun ottaa huomioon ettei sopivaa maalia sitten oikeastaan ollutkaan. Käytin paakkuuntuneesta maalista niin paljon kuin pystyin ja sekoitin olemassaolevista maaleistani sen päälle sopivahkon sävyn ja toivon, että se pysyy katossa. Maalimurenia ropisi ärsyttävä määrä niskaan ja lattialle. Toimin varmaan kaikkien suositusten vastaisesti, mutta homma on tehtävä silloin kun siihen ehtii ryhtyä; kesälle ei voi jättää kaikkea, sillä se on jo muutenkin liian lyhyt kaikkiin niihin projekteihin, joita sen aikana kuuluisi toteuttaa.
Katosta tuli kauniin siniharmaa, tosin ensimmäisen kerroksen paakut näkyvät – mutta mitä siitä, tämä ei ole presidentinlinna, vaikka katossa onkin kattokruunu.

I finally painted the entrance hall ceiling, having bought the paint over two years ago. It had gone clumpy. The result is clumpy and an odd mix of probably incompatible paints but it has stayed there over a month so far.

Tämä kuva on otettu vuonna 2006, sinä kesänä kun ostin paikan. Olen näköjään jo poistanut eteisen linoleumimaton. Katossa olevat haltex-levyt imivät huomattavat määrät maalia, kolme kerrosta ja enemmänkin olisi voinut laittaa jos maalia olisi ollut.
Tästäkin kuvasta muuten huomaa, ettei kyseessä ole presidentinlinna. Seinäpinnat ovat yksinkertaisesti maalattua pahvia, samoin on keittiössä. En aio muuttaa tai peittää niitä ainakaan kokonaan, sillä rintamamiestalon luonne on juuri itse tehtyä niukista aineksista jälleenrakennusaikana ja se kuuluu talon tyyliin.
Vaaleampi katto teki eteisestä paljon valoisamman, vaikka nämä kuvat kertovat toista – mutta tämä on otettu kesällä, ylempi talvella.

Tämä kirjoitus ei silti olisi täydellinen ilman päivän fanikuvaa lumipantterista:

... paitsi että kuva on eiliseltä, tänään puolet lumesta on sulanut. Mutta ei anneta sen häiritä. Lumipantteri on aina lumipantteri. Musti lähettää terveiset kaikille faneille!

Saaristoterveiset määkinän kera

2012-01-10T13:41:00.006+02:00

Pääsimme eilen iltapäivällä kotiin, laiva Norrskatan Lavarnista kotisaarelle lähti juuri pinkin hetken aikaan.

Getting home yesterday afternoon. This is the ferry port in nearby Norrskata.

Lavarnin paviljonki, hurmaava rantaravintola, entinen kauppa. Paikka on muuten myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa!

Muutamaa tuntia aiemmin nautimme lossimatkat upeassa auringonpaisteessa – jopa niin, että Musti ryhtyi kehräämään kopassaan, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Kopasta kuuluu yleensä äänekästä pantteripurnausta tai sitten sen pohjalla olevien sanomalehtien mielenosoituksellista ja tarmokasta repimistä. Ehkä Mustin mielestä lossissa oltiin jo melkein kotona.
Kova pakkanen sai ilmaa huomattavasti lämpimämmän meriveden höyryämään.
Tämän Nauvon lossimatkan ja yhteysaluksen Lavarnista lähdön välillä kului muutama tunti, sillä kävin matkan varrella Korppoon terveyskeskuksessa, kaupassa sekä Wattkastissa hakemassa uutta villaa ja samalla tervehtimässä kevään ensimmäisiä karitsoja!

Created with flickr slideshow.

Samassa lampola/navetassa asuu myös lehmiä ja kanoja. Mää, muu ja pootpot kuuluu joka puolelta, ja karitsoista kuuluu kimeä ja vaativa bää!

Greetings from the spring's first lambs.

Nukketalon byroo

2012-01-08T15:18:00.003+02:00

Tätä hetkeä olen odottanut. Joka talossa kuuluu olla kunnon lipasto tai kirjoituspöytä (paitsi että minulla ei ole kummassakaan oikeassa kodissa), ja olinkin hankkinut hienoakin hienomman nukkekodin lipaston jo vuosi sitten. Se pääsi makuuhuoneeseen, sillä kirjeiden kirjoittaminen on yksityistä puuhaa eikä sitä voi tehdä muiden hääräillessä ympärillä.
Tämä eilen otettu kuva on jo vähän vanhentunut, sillä viime yönä kylpyhuoneen etuseinä sai hapsuverhon, joten näkymä kylppäriin ei enää ole näin avoin.

Some images of the bedroom, although some alterations were made last night: a curtain to the bathroom so as to bring some privacy, and I carpeted the bedroom with some beige velvet. In a corner of the bedroom is this fantastic bureau, letter-writing being a private business.

Makuuhuone sai viime yönä myös kokolattiamaton sametista ja maalasin makuualkovin takaseinän yläosan, tuo vihreä koko seinän korkuinen tapetti oli liian hallitseva. Seinän alaosassa tapetti toimii panelointina jossa voi kuvitella olevan kiemuraisia kaiverruksia. Tapetin ja maalatun osan väliin tulee tietysti lista, mutta siihen vetämäni kynsilakan pitää ensin kuivua.

Byroon päällä on kirjeitä, kynä ja akvarelleja kansiossa. Huikean kirjesetin ja akvarellikansion maalauksineen löysin Etsystä, tekijä Montserrat Folch. Settiin kuului myös syvennyksessä näkyvä sinettileimasin ja vahapuikko.
Kaikkia näiden upeiden miniatyyrien tekijöitä en edes muistakaan, suuri osa on Nalle- ja nukkemarkkinoilta Helsingistä. Kirjeen vieressä olevan lyijykynän ja lipaston päällä olevan kissasäästölippaan (siinä on raha-aukko!) tekijä on Mirkan miniatyyrit, hän myy tekemiään minitavaroita nukketalomarkkinoilla ja -tapahtumissa. Tiikerituoli on kuusenkoriste Stockalta.

There are some truly fabulous miniatures in my dolls' house, such as this letter writing set and a portfolio of watercolours from Montserrat Folch. The pencil is made by a Finnish artist Mirka. The bureau itself is quite something. Every drawer opens, of course.

Pienen, kirjaimellisesti, käsityksen koosta saa tästä kuvasta mihin olen tunkenut nakkisormeni.
Nyt lupaan jättää miniasiat hetkeksi (ehkä) ja kirjoittaa muistakin asioista (ehkä)! Hyvää pyhää!

Sisäkatot, valmistumassa ja in action

2012-01-07T15:08:00.005+02:00

Toisen kerroksen sisäkatoista ompeluhuoneen katto sai jo vuosi sitten hankkimani rosetin. Seinälle tuli kuvia hienoista ihmisistä hienoissa vaatteissa, jos talossa työskentelevä ompelija tekee vaikkapa juuri sellaisia vaatteita.

First floor ceilings and walls in the making.

Taas on pakko sanoa, että mitään ei kannata heittää pois... nuo pukukuvat ovat lapsuudesta asti säästämiäni kiiltokuvia, miten ne ovat tallella on suoranainen ihmetys, mutta hienoahan se on! Ne olivat säilössä vanhempieni kotona pienessä pankin muovitaskussa. Olin laittanut talteen juuri nuo kuvat varmaan siksi, että ne olivat kaikkein kauneimmat. Pääsivät siis arvonsa mukaiseen paikkaan seinälle.

Tässä vaiheessa katosta puuttuvat vielä kattolistat, ne on helpointa liimata valmiiksi kun katto on vielä ylösalaisin, ainakin tuota väliseinää vasten.
Maalasin ompeluhuoneen seinät ja paneelit mattavalkoisiksi (talo on kiiltävää mdf-levyä) ja katon Farrow & Ball Estate Emulsion -maalilla, sävy Pavilion Grey. Oven paneeleissa on Laura Ashleyn maalia sävyssä Soft Truffle.

Väliseinän toisella puolella on makuu- ja kylpyhuoneen puoli. Kylpyhuone sai tähtikaton, sellaisesta olen haaveillut jo pitkään. Makuuhuoneen katto aiheutti päänvaivaa, mutta viime sunnuntaina tv:stä tullut Miss Marple, kuvauspaikkana häkellyttävä Hatfield House, innoitti diagonaaliseen panelointiin ja voimakkaasti kuvioituun kattoon.
Makuuhuoneen seinässä on samaa Soft Truffle -maalia kuin oven paneeleissa (joita en vielä tällä puolella ole maalannut).

Bedroom and bathroom ceilings.

In action: välikatto ja -seinä meni eilen illalla paikoilleen! Tämä vaihe on palkitseva, kun huone muotoutuu hetkessä kuin oikeaksi. En tällä kertaa potenut samaa järkytystä kuin ensimmäisen kerroksen kanssa, kun sen huonekorkeus paljastui selvästi kuvittelemaani matalammaksi, vaikka olinkin maalannut ja tapetoinut seinät varsinaiseen korkeuteensa – note to self: ensi kerralla nukketaloa hankkiessasi ota selvää, että siinä on ajanmukainen huonekorkeus! Tässä talossa se vastaa 1970-lukua.

With the ceiling in place, the rooms turn real in one instantaneous moment.

Vaikka tästä kerroksesta puuttuu vielä osa listoista enkä ole tyytyväinen makuuhuoneen alkovin tapettiin ja lattiaan, vietin silti eilisillan asettelemalla kalusteita ja pikkuesineitä tähän kerrokseen. Tältä ompeluhuone näytti kahdelta yöllä.

Seuraavaksi otan kaikki nämä tavarat pois, laitan listat ja alan miettiä makuuhuonetta uudestaan.

The sewing room with some furniture, albeit lacking skirtings etc.

Diaesitys

2012-01-06T19:50:00.001+02:00

Haa, en ole koskaan ikinä julkaissut täällä videota enkä diashowta. Nyt tuli muutos! Jokkemaassa oli niin hyvännäköinen diaesitys, että menin ja avasin tilin flickr:ssä ja tein diashown, joka olikin helppoa.
Tässä se on!

Tähän olisi pitänyt tietysti valita joku järkevä teema, mutta en ole järkevä. Mukana on kuvia muutaman vuoden takaa sekä viime kesältä ja syksyltä, sisältä ja ulkoa. Kaikki iloisesti sekaisin!

Lupaan vastaisuudessa teemoittaa nämä diaesitykset, tämä sekavuus menköön testauksen piikkiin.

It's time for my first ever slide show in this blog. This is a mishmash, but next time I promise to create a specific theme. Hope this works!

Created with flickr slideshow.

Syödään yhdessä

2012-01-05T19:25:00.002+02:00

Olin unohtanut kauppakassin kotiin, mutta toisaalta tarvitsinkin paperikassia jätepapereita varten.
Paperikassi ei kuitenkaan pysy tyhjänä kauaa ...

With cats, the phrase 'could you empty the bag' gets a whole new meaning.

Jättitassut valmiina toimintaan!

Musti (söi jo): Hei, mikäs tämä on ...

(tassut häviävät kovalla rapinalla kassin perälle)

Onko kaikki kotona?

Viuh! Pum! Muks!

Joko syödään?

Ikkunat mielessä ja hansikas

2012-01-04T14:31:00.006+02:00

Moreenin julkaisema Ikkunakirja ilmestyi viime vuonna, mutta en ehtinyt avata sitä ennen joulukuuta. Yllätyin iloisesti, sillä paksu kirja on täynnä asiaa, juuri oikeaa asiaa ikkunan kunnostajalle; ei pelkkää ikkunatyyliä ja -historiaa, joka on kylläkin kiinnostavaa, mutta tällä lukijalla oli tarve käytännön oppaalle.

Voiko tämän selkeämpiä ohjeita enää löytää esimerkiksi puitteiden rakentamiseen? Tilasin omani kylläkin puusepältä, mutta kokoan ne itse – nyt autoni takaluukku on täynnä puukalikoita. Kirjasta löytyvät selkeät ohjeet myös kokoamiseen. Ovatko ohjeet hyvät, siitä täytyy raportoida toisemman kerran.
Puitteiden toimituksessa palikoina on se pointti, että vanhan talon jokainen karmi on vähän eri kokoinen. Ikkunatkin ovat yksilöitä, sen huomaan kun laitan lasia takaisin kunnostettuun pokaan: lasiruudutkin ovat keskenään eri kokoisia ja pinosta täytyy löytää juuri se, joka kyseiseen pokaan on alun perin kuulunutkin!
Vanhaan taloon järjettömästi rakastunutta tämä ei lannista, päin vastoin: siinä kiintyy vanhaan hassuun taloonsa entistä kovemmin.

Hassussa talossani on myös hassu hella. Sehän kunnostettiin viime kesänä ja vanha hellalevy laitettiin takaisin paikoilleen, kun olin sen ensin hionut ruosteesta ja rasvannut sekä hangannut liesimustalla. Suuremman aukon rinki oli ruostunut poikki kai siinä vaiheessa, kun katto vielä vuoti. Siinä paljastui olevan niin erikoinen koko, ettei uutta rinkiä löytynyt mistään. Etsin mm. Tamminaulasta, Porin varaosapankista, Curatiosta, Nakolinnan raudasta, netistä ja kirpputoreilta. Ennen joulua ehdin viimein poiketa Billnäsin rakennusapteekin varaosapankissa.
Varaosapankin hoitaja pyöritteli päätään ja sanoi, ettei se koko ole mitään standardia – onko hellalevy pitkälti 1800-luvun puolelta? Vastasin, että hyvin mahdollista, talo on rakennettu kai noin 1870. Sitten hänen päänsä päällä alkoi hitaasti syttyä lamppu ja hän meni tutkimaan ikivanhojen hellalevyjen pientä pinoa. Sieltä löytyi juuri oikean kokoinen levyn rinkula, mutta vain uloin rinkula. Sekin on jo hyvä alku, tuumasin ja ostin ringin (joka maksoi yli kympin! Billnäsissä on korkeat hinnat, pääkaupunkiseudun läheisyys näkyy). Mietin, että minulla on itselläni aika hyvä varaosapankki noita pienempiä rinkuloita, ehkä niistä löytyy sopivia ringin sisälle.
Kotiin tultuani kokeilin uutta rinkulaa ja se istuu kuin hansikas. Ringin vanha ikä näkyy siinä, että se on selvästi leveämpi kuin uudemmat, sittemmin luodun standardin mukaiset, joista sain onneksi koottua hellaringin keskustan.

Talon ikkunat ovat vanhemmat kuin itse talo, sen näkee puitteiden profiileista ja heloista, ne ovat 1800-luvun alkupuolta. Tässä kuva kahden ja puolen vuoden takaiselta kesältä, jolloin seinien laudoitus poistettiin kengitystä varten. Ikkunat ovat tässä vielä paikoillaan, toivottavasti ne ovat takaisin kohdillaan ensi kesänä.
Niin, kuvassa olemme siis myös minä ja rakas juhannusruusu. Kuvan ottaja on R. Kiitos R ♥!

Ruusupuska on valtava – sekin on vanha. Kesää odotellessa!

Tammikuun kalenteripojat

2012-01-03T16:08:00.001+02:00

Ransu on hyväksynyt gepardinpennun korissaan ja asettunut lepäämään gepardi kainalossa. Ilme on silti vähän sen mukainen, että hankkisitkos oman korin.

Toivottavasti se ei aio kasvaa.

Ransu is hoping the cheetah cub will not grow very much.

Parasta päikkäriseuraa on kuitenkin oma isoveli. Näiden kalenteripoikien vieressä on myös ihmisen paras päikkäripaikka.
Leppoisaa tammikuuta!

Kylpyhuone muotoutuu ja uusia nukketalokuvia

2012-01-02T17:47:00.007+02:00

Toisen kerroksen oikeaan reunaan tulee ompeluhuone/halli, joka esiteltiin tässä blogissa pari päivää sitten. Sen ruudullista lattiaa voi nähdä tässä kuvassa. Ruutulattian reunaan tulee seinä ja kerroksen vasemman puolen valtaa makuuhuone, jonka nurkkaan teen kylpyhuoneen. Tein sinne valeikkunan, josta näkyy huikaiseva vuoristomaisema, vaikka tämä onkin kaupunkitalo, mutta vähät siitä. Kai kylvyssä saa haaveilla! Ikkunasta puuttuvat vielä välipuitteet.
Teen kylpyhuoneeseen vain yhden seinän, sillä etuseinä peittäisi koko huoneen – siihen tulee vain jonkinlainen verho, jonka läpi voi nähdä. Tein tulevan verhon kohdalle matalan kynnyksen minikaakeleista. Kylpyhuoneen oikeanpuoleinen seinä makaa vielä lattialla, sillä laitan ensin makuuhuoneeseen lattia- ja seinämateriaalit ennen kuin kiinnitän väliseinän paikoilleen.
Nyt on taas iskenyt pieni paniikki, joka tuntuu aina iskevän kun nukketalo edistyy: en halua saada tätä valmiiksi! Mitä sitten teen? En leiki nukeilla, eihän minulla edes ole niitä, sillä hauskinta on tämä rakentaminen ja sisustaminen.

Now I've been building a small bathroom for the corner of the first floor bedroom. Help! I don't want to have this house finished too soon, what do I do then!?
Below are some previously unpublished images of the ground floor.

Lopuksi vielä joitakin ennen julkaisemattomia kuvia jo valmistuneesta alakerrasta, mutta onneksi tämäkään kerros ei ole vielä ihan valmis! Aion tehdä ainakin kynnysmaton tähän eteiseen.
Lisäsin eteisen seinälle tuolin yläpuolelle kasvitieteellisen saniaisprintin, jonka sopivan pieni kuva löytyi aikakauslehdestä. Taulun vieressä on nähtävissä soittokellon naru, sillä blogin lukijoiden konsensus oli, että taloon tarvitaan Jeeves ruokkimaan kissoja ja sittemmin myös koiraa ja Totoroa, niin täytyyhän Jeeves voida myös kutsua paikalle. Kissa ylettyy kyllä nykimään narua tuolilta käsin.
Oven nuppi oli muuten oven tavoin valkoinen, kävin ostamassa kullanväristä kynsilakkaa, jolla sen sai metalliseksi. En ole ihan varma haluanko ovien olevan valkoiset, mutta tähän kerrokseen se jäi näin. Seuraavassa kerroksessa aion varmaan maalata oven tai ainakin sen paneelit.

The entrance hall got a botanical fern print and a bell pull in case Jeeves is needed.

Ruokasaliin on ilmestynyt puinen harava, sillä puutarhassa ei ilmeisesti ole erillistä puutarhavajaa tai sitten hajamielinen Jeeves on sorakäytävät siistittyään vahingossa tuonut haravan sisään ja tökännyt sen tinakannuun. Harava on Nalle- ja nukkemyyjäisistä Helsingistä, saman tekijän kuin ylimmän kuvan hieno pesukomuutti (johon lisäsin itse lavuaarin).

Since there are doors to the back garden in the dining room I added a wooden rake that Jeeves has absentmindedly brought in and put in the pewter vase.

Nukketalo on kauneimmillaan ja myös realistisimmillaan, samalla taianomaisimmillaan (huh mitä sanahirviöitä!) omien lamppujensa valossa. Uudenvuoden salaperäisellä vastaanotolla, jolla emme siis tiedä keitä talossa oli tai vieraili, oli tarjolla myös viiniä ja laskiaispullia.

The house is magical in the dark, lit only by its little lamps.

Viinipullo, samoin kuin kannu ja lasit, ovat oikeaa lasia ja pullossa on sisällä oikeaa punaista nestettä ja siinä on pienen pieni vahakorkki. Viinipullon kaula on noin yhden millimetrin paksuinen. Oi ihanuutta! Miten minimaalisista asioista voikin tulla maksimaalisen iloiseksi.

I just love the tiny wine bottle with real red liquid in it and a wax seal.

Uusi kissapeto

2012-01-01T14:05:00.006+02:00

Joku pieni ja pilkullinen ihmettelee keskellä keittiötä.

Sain ystävältä joululahjaksi gepardinpennun!

I got a lovely little cheetah cub for Christmas present from a dear friend. The toy cub is from WWF, and as with all their gifts, this one participates in funding the World Wildlife Fund's work.

Pantterin ja gepardin kohtaaminen.
Hey little fellow, who are you?

Takapuolen nuuhkaisu kuuluu asiaan.
Sniffing the backside, as you do.

Ransua kiinnostaa lähinnä mamman edessä keikarointi. Paitsi ...

Ransu is more interested in posing to his Mom.

... kun pikkuinen laitettiin Ransun koriin. Sitten Ransu alkoi vähän lätkiä, mutta ihan vähän vain. Tulokas on niin kovin pieni, eikä vaikuta kovin vaaralliselta.
But when I put the cub in Ransu's basket he got interested.

Varovainen vasen suora.

Gepardi on sukunsa ainoa edustaja ja uhanalainen. Se on ainoa kissaeläin, joka ei saa vedettyä kynsiä sisään eikä siis osaa kiivetä puuhun, mutta sitä kompensoidakseen gepardi on maailman nopein maalla liikkuva eläin.

Tue uhanalaisten eläinten suojelua! Jokainen pehmolelukin osallistuu suojelutoiminnan rahoittamiseen.
Käväise WWF:n suomenkielisessä verkkokaupassa tai allaolevissa englanninkielisissä myymälöissä, tai voit ryhtyä eläimen kummiksi.

You can help by donating or buying gifts at shop.wwf.org.uk (UK) or other WWF sites, such as wwf.panda.org.

2012, puutarhan ryhdistyksen vuosi

2011-12-31T13:12:00.002+02:00

Viiden vuoden ajan olen onnellisena haalinut pihalleni kaikkia niitä kasveja, joiden olin pitkään haaveillut kasvavan puutarhassani. Olen hankkinut myös heräteostoja, paljon heräteostotaimia.
Pihani on edelleen rakennustyömaa ja tulee olemaankin vielä monta vuotta. Se ei ole edes hyvä tekosyy pihan suunnittelemattomuuteen. Nyt on aika ryhdistäytyä!
Ensi vuonna ostan pensaita, massoittain, jotta pääsen istuttamaan pensasaitoja. Jatkan myös jo toissa vuonna aloittamaani piha-aitaprojektia, joka ei sittemmin ole liikahtanut eteenpäin.

This coming year is time to concentrate on my garden's structures, an aspect I have so far mostly neglected. This year I will NOT buy any new perennials at a whim; but plant hedges, hedges and hedges. And continue with the fence and stone wall projects. 2012 will be a year that brought Order to a Chaotic Garden (well, it still is a building site but nevertheless...)

Pensas- ja puurivit, jotka pidetään leikattuina, muodostavat pihan rakenteet yhdessä maaston muotojen ja rakennusten sekä rakennettujen aitojen ja muurien kanssa.

Vaikka ei tavoittelisikaan näin säännöllistä tai laajaa leikattua aluetta kuin tässä Frankendaelin upeassa barokkipuutarhassa Amsterdamissa, voi tässäkin kuvassa nähdä, miten herkullinen kontrasti syntyy leikatuista pensaista ja vapaasti kasvavista puista ja muista kasveista.
Nämä kuvat Hollannista toimikoot ohjenuorana tulevalle puutarhavuodelle.

Nukketalossa on valmistauduttu uudenvuoden viettoon. Ruokasalin sivupöydällä on punaherukkapiiras, samovaarissa on kuumaa teetä ja juomat ja lasit odottavat juhlijoita.

Piparkakkukoriste koristaa vielä salin ovea, mutta joulukuusi on jo viety pois. Takassa rätisee tuli.
Lämpöistä uutta vuotta, onnistuneita projekteja ja runsasta kukkaloistoa vuodelle 2012!

The dolls' house is ready for a New Year's party, with the samovar filled with hot tea, drinks and a pie put on the side table and a fire blazing.
Happy New Year!

Uusi vuosi, uusi kerros

2011-12-30T14:03:00.006+02:00

Kaupungissa ollessani olen aloittanut nukketalon toisen kerroksen rakentamisen. Katutason ruokailuhuoneesta nousevat portaat ompelutilaan. Tässä talossa ei ole kovin järkevä huonejärjestys, sillä porrashallit on pakko valjastaa huoneiksi, muuten kaikki ei mahdu (ja koska keksin jatkuvasti lisää huoneita mitä nukketaloon haluaisin!).
Liisteröin seinään joskus muinoin säästämäni lahjapaperin, joka on tehty marmoroidun näköiseksi. Lahjapaperit ovat siitä hyviä nukketalon materiaaleja, että ne ovat hyvin ohuita. Seinälle tuli myös vanhasta seinäkalenterista säästetty kuva ihanista ikkunoista, toinen samanlainen ikkuna tulee vielä ylempään kerrokseen.
Tuo eteisen hauska Pieni talo preerialla -hattu on hankittu nyt marraskuussa Nalle- ja nukkemarkkinoilta.

Work in progress – as the New Year begins, I begin a new floor in the dolls' house. The first floor landing will be a sewing room. I found a great picture of a mullioned window in an old calendar I'd saved. It is quite useful to save all kinds of interesting pictures and other stuff, such as the old gift wrapping sheet of marbled effect.

Seinän kupruilut ovat nyt vähän tasoittuneet, kun liisteri kuivui. Tämä imitoi kiviseinää, kun ikkuna-aukkokin on kivestä veistetty, missä ei tietenkään ole mitään järkeä, mutta mitäpä järkeä nukketalossa muutenkaan olisi. Talossa ei nimittäin muuten ole mitään viittauksia keskiaikaisiin kiviseiniin (toistaiseksi!), rakennuksen tyyli on selvästi 1800-lukua. Kaunis ikkuna jää kylläkin seuraavan portaikon taakse lähes piiloon, mutta kyllä se sieltä näkyy jos kurkkaa, ainakin osittain. Seuraavan kerroksen samanlainen ikkuna jää näkyville.
Lattiana on Sinellistä löytynyttä skräppäyspaperia, jossa on kiva shakkiruudukko ja reunakuvio. Laitan vielä reunan porrasaukon ympärille, mutta siihen tulee myös kaide, joka täytyy saada ensin paikoilleen. Paperi on valitettavasti niin paksua, oikeastaan kartonkia, että saumakohdat näkyvät selvästi: esimerkiksi portaan pylvään kohdalla on selvä raita.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy panelointia, josta teen ompeluhuoneen muiden seinien alaosat. Marmoripaperia ei nimittäin ole tarpeeksi koko huoneeseen, niinpä sitä tulee vain tuohon sivuseinälle. Maalasin paneelit eilen valkoisiksi, joten tänään voin jatkaa niiden kimpussa.
Maalasin myös huoneen muut seinät valkoisiksi. Seinäthän ovat jo valkoiset, joku huomauttaa nyt. Niin ovat, mutta ne ovat luonnottoman tasaiset – kuin upouudet keittiönkaappien ovet, ja tällaisessa talossa se vain ei käy. Tässä valkoisessa on lisäksi liian kova sävy. Näitä asioita on paras ajatella nyt eikä vasta talon kokoamisen ja kalustamisen jälkeen.
Pirteää perjantaita!

Kesäkuu kukkeimmillaan

2011-12-29T12:44:00.001+02:00

Se on puolen vuoden päästä, se! Vaikka kevät on lempivuodenaikani, on juhannusviikko se viikko, jolloin puutarha on niin upea että henkeä salpaa. Kaikkien puutarhat. Se on suomalaisten puutarhojen juhlaviikko!
Tässä alkavat alppipiikkiputkien kukat vähän värittyä sinisiksi, tarhaidänunikko 'Cedar Hill' availee nuppujaan ja taustalla pinkimmän 'Bowl of Beauty' -pionin ensimmäinen nuppu on auennut. Tämä kukkapenkki on muotopuutarhassani (joka on romanttisesti rehottava englantilainen kukkapuutarha symmetrisissä penkeissä).

In half a year it is high summer, the most beautiful week of them all: Midsummer week, when everything bursts into flower and there's no wilting and dying back yet.

Vanhemman talon ja huussin välissä on villi kukkapenkki, jossa saavat kasvaa kauniit luonnonkasvit niiden kanssa pärjäävien kukkien kanssa. Luonnonkasveja pitää silti pitää kurissa kitkemällä muutaman kerran kesässä. Korallikeijunkukka on mieletön kukkija: kesäkuun alusta elokuulle ilman taukoa! Sen kumppanit vaihtuvat, tässä idänunikon oranssinpunaisia kukkia ja edessä epätarkkana 'Nippon Beauty' -pionin tummanpunainen nuppu.

Rintamamiestaloni sisäänkäyntiportaiden vieressä on viileä ja kostea maa, sillä se on varjossa talon pohjoispuolella. Siinä viihtyvät lehtokasvit ja laukoista ainoastaan ukkolaukat. Tässä ukkolaukka 'Purple Sensation' halailee lehtoängelmän kukinnon kanssa, kultatesman heinäkukinnot ovat jääneet rutistuksiin innokkaiden halijoiden väliin.
Oikein ihanaa vuoden viimeistä viikkoa!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Idänunikko – Papaver orientale
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Tarhaidänunikko - Papaver Orientale-ryhmä
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Joulukuun kalenteripoika

2011-12-28T20:32:00.003+02:00

Ransu, remontin ylitarkastaja. Ransu hyppää ikkuna-aukkoon kun olen vasta sovittamassa karmia paikoilleen.

December calendar boy is Ransu, my personal building inspector.

Ikkuna-aukot on tarkistettava jo ennen karmejakin.

Talon sisällä Ransu tutkii jokaisen käännetyn kiven ...

... ja uuden puunkappaleen. Olenkin miettinyt, että Ransulle pitäisi hankkia oma pieni työmaakypärä. Keltainen sopisi varmaan aika hyvin.

Minne tahansa siirränkin sahapukin pihalla, on myös sen paikka heti tarkistettava.

Jos Ransu ei ole tutkimassa työmaata, viettää se aikaa kuistilla vahtien, että kaikki sujuu niin kuin pitää (ja ettei meille tule koiria).

Ikkunapaja ja isoisien työkalut

2011-12-27T18:42:00.004+02:00

Sain viimein siirrettyä ikkunankunnostuspaikan vanhasta talostani rintamamiestalon vintille juuri ennen joulua. Vanhassa talossa ei ole muuta vikaa kuin se, ettei siellä näe näin pimeänä vuodenaikana juuri mitään, kun sähköjä ei vielä ole vedetty ja ikkuna-aukkojen päällä on ilmansulkupaperit – kun niitä ikkunoita ei vielä ole.
Joku ehkä muistaa, että olen tässä maisemassa kunnostanut ikkunaa ennenkin, nimittäin tämän edessä näkyvän vintin ikkunan. Se tapahtui viime keväänä, kun käänsin ulkopuolelta alareunasta lahonneen karmin ympäri huono puoli sisäänpäin ja kunnostin sen ikkunat. Sisäpuolelta ne ovat vielä kokonaan maalaamatta, mutta sen ehtii vaikka ensi vuosikymmenellä.

Maisema on vertaansa vailla, vai mitä. Toivottavasti se on pysynyt samana myrskystä huolimatta. Sähköt ovat Ahvensaarella kuulemma edelleen poikki, mutta mitään suurempaa vahinkoa ei kai ole sattunut. Pelkäsin jo vähän, että tuuli olisi painanut saaren kiinni Turkuun, sen esikaupungiksi jonnekin Ruissalon kylkeen...
Ehkä saaret ovat tottuneet. Merellähän myrskyää paljon useammin kuin mantereella, Ilmatieteen laitokselta tänään tulleen tiedotteen mukaan eilinen oli tämän kuun 11. myrskytuulipäivä merialueilla.

Nyt kunnostusvuorossa ovat vanhan hirsitaloni ikkunat. Tässä näitä on hyvä kunnostaa, länsi-ikkunan suomassa valossa – ja vintillä on nykyään jopa pistorasia, joten lampunkin voi laittaa. Ehkä saan talven mittaan koko vanhemman talon ulkoikkunat viimein kunnostettua, niin tulee talostakin taas vähän nätimpi.

The storm has cut the power on Åvensor for two consecutive days now. Apart from that there's been no larger damage I hope.
I've been continuing the window restauration with my grandfathers' old tools. They are just right for the job.

Ikkunahommissa apunani on kaksi erityisen tärkeää työkalua. Isän puolen isoisä Kyösti harrasti taidemaalausta, hänen palettiveitsensä on vasemmalla.
Äidin puolen isoisä Osmo oli eversti sodassa Kannaksella. Joku on veistänyt siellä hänelle puukon, jonka kahvaan on kaiverrettu "Osmo Lehtosuo, 1941–42, Kannas". Hieno nahkainen tuppikin on tallella.

Kun isovanhempieni vanha kesähuvila myytiin noin kymmenen vuotta sitten, toivoin sieltä itselleni Osmo-isoisän hyvässä järjestyksessä olevan työkaluvajan tarvikkeita. Niitä ei kukaan muu halunnutkaan. Niinpä minulla on nyt vanhoja, kauniita ja hyvin pidettyjä käsityökaluja sekä siististi rakennetut puiset lokerikot, joihin Osmo lajitteli naulat, ruuvit ja muut tilpehöörit koon mukaan. Sieltä on löytynyt sopiva tarvike projektiin jos toiseenkin.

Sisällä

2011-12-26T13:37:00.004+02:00

Messinkitähdestäni paloi lamppu enkä ollut huomannut hankkia varalamppua. Niinpä ripustin valosarjan verhotankoon, ihan kaunis valo näinkin.
Tänään en ole saaressa, vaan tulin aatonaattona kaupunkiin viettämään joulun äitini kanssa. Saa nähdä mitä myrsky on tehnyt kun pääsen parin päivän päästä takaisin kotiin.
Myrskyisä alkutalvihan tämä on ollut ja lipputankokin kaatui jo viime vuonna, joten en odota suurempia tuhoja. Matkapuhelinyhteydet tuntuvat olevan poikki, kun en saa yhteyttä ystäviin.

Varauduin myrskyyn kiinnittämällä ikkunat paremmin, yksi oli jo lähes pudonnut paikoiltaan muutaman viikon takaisissa myrskyissä, onneksi verho piti sen pystyssä. Sisäikkunat ovat nimittäin vain paikoilleen nostettavaa lajia, jotka kiinnitetään kiilaamalla ne reunoistaan karmiin naulan avulla. On niitä aiemminkin mennyt rikki, kun kunnostus on kesken niin en ole niitä niin tarkasti kiilannut ja paperoinut paikoilleen.

Tuulet ovat jo kertaalleen nostaneet peurasuojaverkkoja pois paikoiltaan kasvien ympäriltä, vaikka kukin verkko on tuettu kolmella seipäällä. Ehkä ne ovat taas kumossa.

Nyt on paras olla sisällä.
Turvallista tapaninpäivää!

Today there's a great storm, bigger than most years. Better stay indoors.

Huonekasvien kuulumisia

2011-12-25T17:13:00.000+02:00

'Prins Nikolai' -mårbackapelargonin kukkaterttu on auennut lumenvalkeana. Tämän enempää lunta en kaipaakaan...

There are some plants that keep me company through winter, such as my pelargonium collection, some tender bulbs and my parents' old Hoya. I'm really not very interested in indoor plants, the garden generally grabbing all my attention.

Hyasintin sukulainen Bellevalia longistyla alkoi versoa lehtiä kesällä, mutta on sen jälkeen jäänyt miettimään, pitäisikö kasvua jatkaa vai ei. Tämä laji kukkii keväällä, ehkä tämäkin yksilö odottaa päivien pitenemistä.

Vanhempieni vanha isoposliinikukka on ensijärkytyksen jälkeen viihtynyt hyvin saariolosuhteissa. Aiemmassa osoitteessaan sillä oli talvisin huomattavasti lämpimämpää ja huoneilma oli selvästi kuivempi. Löysin sille näin kauniin vanhan ison ruukun vintiltä.

Parina aamuna lintujen kylpyaltaan pinta on ollut ohuessa riitteessä.

Isoposliinikukka – Hoya carnosa

Tonttu kylätiellä

2011-12-23T18:40:00.000+02:00

Åvensorin kylä on lumettomanakin jouluna niin kaunis. Joulumieli löytyy tästäkin maisemasta, varsinkin kun ...

... kylätiellä tallustaa tonttu!
Sain näin ihastuttavan joulukortin, jonka kylänraitti on ihan kuin meidän kylän tie tuolla aiemmassa kirjoituksessa, eikös vain? Lähettäjät sen olivat varmaan näin ajatelleetkin, heillä on mökki tässä samassa kylässä (jos komiaa satavuotiasta taloa voi mökiksi kutsua).

Mieluisaa, maukasta ja antoisaa joulua kullekin makunsa mukaan!

Merry Christmas!

Paras joululahja

2011-12-22T12:55:00.000+02:00

Eilisen aurinkoisen sään aiheuttama ilontunne jatkuu, vaikka tänään on kylmempää. Rakastan tätä vihreyttä, siitäkin huolimatta, että poistin Mustista juuri punkin. Minulle vaikeinta aikaa on ehdottomasti se, kun kaikki kuolee ja mielen pohjalle hiipii pelko siitä, että pimeydestä ja kuolleisuudesta tulikin pysyvä olotila. Kevät tuo mukanaan helpotuksen tunteen, joka läikkyy yli kuin lempeä ja lämmin maininki.
Jouluihmiset eivät varmaan ymmärrä tätä, mutta minulle joulu ei tuo mitään lohtua tähän maailmanlopun ahdistukseen, vaan se, että talvipäivänseisaus on takanapäin (tänään!). Olisin valmis siirtämään joulun takaisin kekrinaikaan, siis sadonkorjuujuhlaksi, sillä sieltähän useimmat jouluperinteemme ovat peräisin, ne on vain ovelasti ympätty kristilliseen juhlaan, niin kuin tapana oli. Tähän aikaan vuodesta pitäisi olla lakisääteinen oikeus nukkua talviunta.

Vaan jos nukkuisin, niin missaisin kaiken tämän. Vähän liian myöhään istutettujen syyssahramien versot nousevat sittenkin!

Tämän kukkia odotan malttamattomana: punakukkainen taikapähkinä 'Diane'. Jos on näin lauhaa, tämä voi kukkia jo tammikuussa. Kukat ovat kuin tuoksuvat hämähäkit, kiehtovat merkillisyydessään. Toivon, että pääsen esittelemään niitä täällä pian!

Juhannuspioni on lähtökuopissa. Tässä ei ole mitään merkillistä, tällaiset nuput paljastuvat aina lumen alta heti, kun se sulaa päältä pois. Mutta eivät nämä versot ala silti koskaan kasvaa pituutta liian aikaisin. Tällä paikalla noin sata vuotta elänyt pioni on nähnyt varmaan lauhan talven ja myös takatalven jos toisenkin.

Yhtä hyvä joululahja kuin tämä lauha sää on tänään postissa tullut positiivinen päätös saariston ympäristönhoitoavustuksesta! Avustuksen suuruus on 2446,62 euroa ja se on kahden asuintalon ja venevajan kunnostuksiin, jotka on jo tehty. Vaikka rakennuksiin on kulunut jo reilusti yli 30 000 euroa, on tämä silti aivan mahtava kannustus. Tätä kun tekee niin, että joka talvi kitkuttelee ja säästää, jotta kesällä voi taas saada jonkun kohdan korjattua ja projekti etenee taas pikku askelen.
Avustusta voi saada vain rakennusten ulkopuolisiin korjauksiin ja sitä pitää muistaa hakea ely-keskukselta joka vuosi erikseen ennakoivasti ja se maksetaan jälkikäteen toteutuneiden kustannusten mukaan, mutta ei kuitenkaan koko summaa vaan jokin prosenttiosuus siitä.

Jihuu! Iloista joulunodotusta kaikille!

It's still lovely and mild, and I got a grant for the house and boat house restauration – over 2000 euros. This is the best Christmas present ever.

Juhannuspioni – Paeonia humilis flore plena
Syyssahrami – Crocus sativus
Taikapähkinä – Hamamelis

Tulkoon kevät

2011-12-21T17:34:00.000+02:00

Ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' on lähes puhkeamassa lehteen.

Maasta nousee piippoja siellä sun täällä.

Tästä kuvasta näkyy, että tänään maassa on ihan vähän jäähilettä.

Ruusukvitteni miettii, josko lähiviikkoina voisi paukauttaa kukkanuput auki.

Sormustinkukat ovat hurmaavan vihreät ja ne ovat tehneet noin tsiljoona siementainta. Nämä ovat valkokukkaisia, jotka olen kasvattanut siemenestä itse. Lienee paras siirtää osa näistä ruuhkataimista toisaalle, mutta ehtii sen tehdä keväälläkin. Nyt on toisaalta mitä parhaat istutussäät.

Syreeninkin nuput pullistelevat. Tänään oli hieno valoisa päivä ja huomenna on talvipäivänseisaus, sehän tarkoittaa sitä, ettei tämä tästä enää pimene vaan valostuu. Helpotuksen tunnetta ei voi sanoin kuvailla.
Valoisaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Ruusukvitteni – Chaenomeles

Kyläilemässä

2011-12-20T20:31:00.001+02:00

Menin käymään ystävien luona kylän toisessa päässä. Kuten melkein joka kerta, kissat lähtivät mukaan. Ne tuntuvat tarkkailevan mitä teen ja jos liikun omalla pihalla, ovat hekin usein omissa puuhissaan, mutta jos näyttää siltä, että olen menossa kävelylle, pojat lähtevät seuraamaan.
Musti: Onko reitti selvä...
(Pihamme alkaa tuosta vasemmalta mistä Musti on tulossa)

Reitti oli selvä ja lähdimme matkaan. Ransulla on tapana kulkea häntä pystyssä kuin purje.

Ransu purjehtii läpi kylän suvereenisti. Nyt uskaltaa myös kävellä tämän pihan ohi, missä asuu norjanharmaahirvikoira, kun se ei ole paikalla. Luulisi, että norjalaiset harmaat tulisivat toimeen keskenään, mutta ei, kun sen toisen nimen perässä lukee KOIRA!

Perillä pojat jäivät ulos tutkimaan pihaa.

Kotimatkalla.

Ransu jäi jälkeen tutkimaan, jos ojassa olisi vesimyyriä.

Jälkihuomautus: Åvensorin kylä on Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalla, osana saariston keskiajalta periytyvää hyvin säilynyttä asutusta – sen kyllä huomaa. Kylä on yhdellä sanalla upea. Näissä kuvissa näkyy pääasiassa alarinteessä sijaitsevia latoja, vajoja ja tröskhuseja eli puimaloita.

A little walk in our village.

Uppoavalla saarella?

2011-12-19T12:19:00.005+02:00

Jatkuvan matalapaineen vuoksi merivesi on niin korkealla, että yhteysalukseen ajo on hankalaa. Ramppi menee niin korkeassa kulmassa ylös rannasta ja rampilta laivan kannelle ajettaessa taas käännytään niin voimakkaasti alas, että pidempi tai matalampi auto ottaa puskurista tai vatsasta kiinni. Näin kuulemma jo kävikin yhdelle joulukuusenhakijalle. Olen taas niin tyytyväinen omaan pieneen autooni, joka on lähes yhtä lyhyt kuin leveä.
Koska merivesi nousee yhä vain, jännään, pääsenkö viemään tilauksia joille lupasin kotiinkuljetuksen perjantaina, kun niiden pitää ehdottomasti olla jouluksi perillä. Vedenkorkeus on nyt noin +70 cm. Luotan autooni. Se on loppujen lopuksi niin pieni, että ehkä laivan nosturi jaksaa nostaa sen kannelle jos ramppia pitkin ei pääse. Loikkaamisen taidon osaava Ritari Ässä -auto olisi tässäkin tapauksessa paikallaan, olen monesti ennenkin sellaista toivonut. Joulupukki hoi!?

Luonnon värit ovat sadesäällä niin kauniit. Ruoho on vihreää, sammal sitäkin vihreämpää ja kylälaidun pehmeän oljenkeltainen. Pihalleni on myös ilmestynyt hieno lampi, paikkaan jossa ei keväälläkään ole näin paljon lumien sulamisvettä.
Valkoinen rinkula kuvan vasemmassa reunassa on pohjasta puhki ruostunut emalipotta, jonka laitoin istuttamani päivänliljan ympärille. Potta on kokonaan veden alla. Oikeassa reunassa näkyy vedenalaisen saran lehtitupsu. Toivottavasti kasvit pärjäävät, saavat luvan pärjätä. Kosteikkopuutarha tämä onkin. Siinä kasvaa myös mm. rantatädykettä, osmankäämiä, keltakurjenmiekkaa, ratamosarpiota ja preeria-angervoa.

Vesi valuu salaojaa pitkin pihatien toiselle eli alapuolelle, mutta aika hitaasti. Maa on kyllästyspisteeseen asti märkä. Niin kauan on hyvä, kun saari ei ala upota.
Olen tehnyt tähänkin kivimuuria, mutta tästä tulee tukimuuri. Tontiltani tulee kaivettua jatkuvasti jonkin verran maata, ja kaivuu jatkuu vielä joitakin vuosia. Maalle löytyi hyvä sijoituspaikka, kun keksin alkaa tasoittaa rinnettä tulevaa hedelmätarhaa varten. Tarha täytyy tietysti aidata parimetrisellä aidalla peurojen takia, mutta sinne voi sitten istuttaa myös esimerkiksi koristekirsikan, kun en oikeastaan pidä omenoista.
Pihakuusetkin ovat mahtavan pörheitä ja vihreitä.
Pörheää joulunalusviikkoa!

The sea level is so high (currently over +70 cm) due to recurring low pressure ridges that it is getting difficult to drive cars on board the ferries. Since the Baltic Sea does not have tides, we don't have (very) flexible driveways.
My bog garden is turning into a real pond. I'm starting to wonder if the island may sink.

Adventtia!

2011-12-18T15:26:00.001+02:00

Ta-daa! Vannoutunut antijouluilija ei olekaan niin vannoutunut. Vannomatta paras. En vain niin moneen vuoteen ole jaksanut edes avata joulutarvikelaatikkoani (joka on kylläkin hyvin pieni), että kuvittelin olevani jouluvihaaja. Ehkä en sitten kuitenkaan ole, kyllähän sen tiesinkin, ei nimittäin kuulu luonteeseeni olla voimakkaan mustavalkomielipiteinen muutenkaan.
Joululiina levitettiin eilen ruokapöydälle (ja siihen ilmestyivät rapaiset kissantassunjäljet välittömästi).

Pyyhin pölyt keittön kulmakaapin päältä ja laitoin sinne muutaman höyhenjoulukuusen. Tonttu lukee jänön kanssa kirjaa ja toinen tonttu laulaa Joulun toivottuja. Nämä kuuset eivät sattuneesta syystä voi olla missään mihin kissa pääsisi.
Hyvää neljättä adventtia!

It's coming, Christmas that is, and for the first time in years I opened my Christmas stuff box and discovered its contents. The box is very small and this is about all it contains. Less is more. I like this psychedelic red forest.

Joulukukkia

2011-12-17T17:35:00.002+02:00

Viimeisenä päivänä kaupungissa ollessani tein vielä jouluistutuksen parvekkeelle. Muutama tumman pinkki hyasintti, pari vaaleajouluruusua ja hopealanka, joka on kevyesti sumutettu kimalteella. Kuvan ottamisen jälkeen peitin multaa vielä kävyillä, mutta en ottanut istutuksesta enää uusia kuvia, kun oli pimeää.
Nuo jouluruusut saavat sitten keväämmällä muuttaa saareen, missä ne toivottavasti kukkivat loppusyksyisin. Minulla on nyt vain tarhajouluruusua ja se kukkii keväällä heti lumen vetäydyttyä päältä pois. Aiemmat vaaleajouluruusuni joku kaivoi ylös maasta ja ehkä söi, kasveja ei näkynyt enää sen jälkeen kun niiden istutuspaikka oli kaiveltu mullin mallin. Täällä saaressa on ärsyttävä peurakanta, joka maistelee kaikkea sellaistakin, mitä peurojen ei pitäisi syödä. Eivät selvästi ole perehtyneet omaan käytösoppaaseensa.

Hopealanka ja jouluruusu kaulailevat somasti.

Kotona saaressa kukkii pari pelargonia, kuten aina vielä joulunakin. Joulunajan kukinta on toki pientä ja vaatimatonta, silti ehkä vielä ilahduttavampaa kuin kesän kukat. Valkokukkainen mårbackapelargoni 'Prins Nikolai' on avannut ensimmäiset kukkansa! Tämä vietti kesän kasvaen pistokkaasta oikeaksi kasviksi, samoin kuin viereinen valkokirjavalehtinen 'Catalina'.

'Raspberry Ripple' jaksaa yhä vain.
Hyvää neljännen adventin viikonloppua!

Some Christmas flowers – a hyacinth-hellebore-planting in the city balcony and some pelargoniums at home on the island. Some of them flower still at Christmas, every year.

Parvekesyklaamit

2011-12-15T00:19:00.001+02:00

Nyt kun olen ollut kaupungissa, kerron kuulumisia kaupunkipuutarhasta eli parvekkeelta. Alkusyksyllä lähikukkakaupasta euron alelaarista hankittu oranssikukkainen pitkätorvinen verenpisara (luultavasti kyynelverenpisara 'Koralle', 'Thalia' tms.) kukki vielä viime viikolla, mutta sitten minun kävi sitä sääliksi ja viskasin pakkasharson sen päälle, kun en ehtinyt viedä sitä kylmävarastoonkaan. Ajattelin, että pari pakkaselle menevää yötä tekevät kasvista selvän harsosta huolimatta.
Mitä vielä, verenpisaran lehdet olivat ihan vihreät vielä alkuviikolla, paitsi lasituksen puoleiset olivat käpristyneet – parveke on lasitettu. Vein sen sitten kylmäkomeroon talvehtimaan.
Alkusyksyllä kukkakaupan sipulikukkahyllystä löydetty balkaninsyklaamin mukula on pukannut pari lehteä ja vaaleanpunainen kukkanuppu nousee hitaasti ruukun reunassa. Balkaninsyklaamin lehdet ovat paljon pienemmät ja pyöreämmät kuin murattisyklaamin, joka kasvaa puutarhassani. Balkaninsyklaamiakin voi kokeilla istuttaa ulos puutarhaan, mutta se voi olla liian talvenarka meille. Saatan viedä myös sen kukkimisen jälkeen kylmäkellariin talvehtimaan ja tuoda ruukun taas keväällä parvekkeelle, tai jos tunnen oloni seikkailunhaluiseksi niin istutan sen ulos.

Verenpisara lokakuussa

Some flowers on my glazed city balcony. I took the fuchsia to winter storage, it has done remarkably well and tolerated the cold so far but it was clearly reaching its limit.

Rimpsureunaiset syklaamit kestävät parin asteen lämmössä ja kosteassa säässä iät ja ajat. Vanhat kukat eivät näytä millään haluavan lakastua ja uusia nuppuja nousee jatkuvasti. Todella kiitollinen kasvi; ja miksi ihmeessä ostin näitä vain kaksi? Kiitollinen olen silti minäkin – kiitos ihanat syklaamit!

Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Kyynelverenpisara – Fuchsia Triphylla-ryhmä

Koira tuli taloon

2011-12-12T22:53:00.002+02:00

Nukketaloon, pitää tarkentaa, ennen kuin Ransulle alkaa sadella myötätuntopostia ja sijoituskotiehdotuksia. Blogin pitkäaikaisille lukijoille on varmaan selvää, että Ransun mielestä koirat ovat kissakunnan vihollinen nro 1.
I got a wonderful felt dog for my dolls' house – made after a real-life Spanish rescue dog named Tango.

Naisten joulumessuilla viereisen pöydän myyntipaikalla olivat kaksostytöt, jotka olivat tehneet uskomattoman taidokkaita koiria villasta neulahuovuttamalla – ihan kuin oikeita koiria! Siinä oli kymmeniä rotuja, värit, asennot ja ilmeet juuri niin kuin pitää. Koirat vain olivat vähän liian isoja nukketalomittakaavaan (1:12).
Asiaa tiedustellessani tytöt sanoivat, etä on heillä joku pienempikin ja toivat sen seuraavana päivänä messuille. Saanko esitellä: Tango! Tämä koira on tehty viimeistä toisen etutassun valkoista pilkkua myöten heidän perheensä oikean Tango-koiran mukaan, joka on Espanjasta tuotu löytökoira. Tango on kuulemma varsinainen tohvelisankari ja antaa koirien ja kissojen pomottaa mielensä mukaan – tämä oli tärkeä ostokriteeri, sillä nukketalossanihan asuvat jo kissa-asukkaat Hercule ja Miss Marple, jotka varmasti arvostavat kiltteyttä.
Tango on nukketalomittakaavassa silti vähän oikeaa kokoaan isompi, aika kookas koira, mikä ei haittaa sillä pidän "oikean koiran" kokoisista koirista, sellaisen hankkisin itsellenikin, vaan jos Ransulta kysytään niin en hanki!
Tango viihtyy ruokasalin takan lämmössä, toistaiseksi eri huoneessa kuin Hercule ja Miss Marple, varmuuden vuoksi. Huomaa takanreunuksen jouluköynnös ja joulupallot, jotka ovat ilmestyneet sinne sitten viime kuvien! Nukketalossa alkaa olla joulunaika.

Tytöt olivat myös tehneet maailman upeimman Totoron, joka minun oli pakko saada heti ensimmäisen päivän alkajaisiksi. Tämä Totoro on noin 6 cm korkea ja tulee ehkä myös asumaan nukketalossa, josta on kehkeytymässä varsinainen omituisten otusten talo (mitä en pistä lainkaan pahakseni). Huomaa lehti korvassa, maaninen ilme ja pitkät helmet kynsinä!

Matka kevääseen

2011-12-11T15:08:00.001+02:00

Keväänkaipuussani, ja työnikin puolesta, kaivelen kevätkuva-arkistoja. Tässäpä kuvia huhtikuiselta Hollannin-matkalta. He, jotka eivät kestä katsoa kevätkuvia keskellä talvea, laittavat nyt silmät kiinni!

Going through some April in Holland -pictures I felt I must publish here. (Still) wishing it was spring!

Puksipuukumpupiha on aika hauska. Meillä tämän toteuttamista voisi kokeilla taikina- tai happomarjoilla, pesäkuusilla tai tuhkapensailla.

Hyvän näköinen tämäkin puksirivi, ja tiilimuuri myös.

Pitkittäin ladottu tiilipolku suorastaan vetää kulkijaa pidemmälle. Suloiset koiranhampaat kukkivat – istutin tänä syksynä näitä useita omalle pihalleni, voi kevät tule jo...

Jos on tiilimuuri hyvän näköinen, niin sitä on myös tämä betonimuuri kurkistusaukkoineen. Hassu efekti syntyy aukosta näkyvästä vähän sameasta peilistä, joka on kulmittain olevassa muurissa.

Purppuraomenapuu 'Royalty' ...

... ja rotkolemmikit kukassa.

Kaikki tämän kirjoituksen kuvat ovat Appelternin puutarhanäyttelystä. Hyvää kevään odotusta kaikille!

Koiranhammas – Erythronium
Purppuraomenapuu – Malus Purpurea-ryhmä
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Me niin odotetaan

2011-12-10T13:04:00.002+02:00

Olisipa jo kevät!
Kävin kurkkaamassa Marian koti ja puutarha -blogin päivitystä ja siellä olivat sanat kuin omasta suustani. Voi kevät, tule jo!

I'm soooooo missing spring! Never mind Christmas, who needs it anyway? What we need is spring, butterflies, the heady scent of maple flowers, and sun, sun, sun!

Tai Mustista en ole ihan varma, Musti vaikuttaa tyytyväiseltä kaikkeen paitsi kaupungissa olemiseen. Puuterilumi olisi varmaan Mustin mielestä kiva yllätys, siinä pääsisi peuhaamaan.
Mutta minä ja Ransu... meillä on sama toive: puhkeavat lehdet, tuoksut, lepattavat perhoset, pörräävät kimalaiset!
Näissä kuvissa Mustin takana näkyy pilkahdus ...

... esikkopeltoani toukokuussa ♥
Toukokuu on ehdottomasti lempikuukauteni. Silloin ei tarvitse edes nukkua tai syödä (melkein), voi elää pelkästä valon määrästä ja kasvun ihmeestä!

May is absolutely my favourite time of the year.

Punakukkainen tarhajouluruusu on viihtynyt esikkopellossa niin hyvin, että istutin sille tänä syksynä kolme kaveria. Voi kevät, tule jo, tule jo tule jo!

Yhä suosittu kori

2011-12-09T13:38:00.001+02:00

Naukulasta meille kotiutunut kori on edelleen käytössä! Ransu oleilee siinä säännöllisesti, ei ehkä nuku, mutta käy varaamassa paikan itselleen. Mustikin joskus nuuhkii koria ja raaputtaa sitä, mutta ei juurikaan istahda siihen.
Ransu is still fond of the wicker basket I got from a friend. It is quite unheard of that cats should use a piece of furniture meant especially for them!

Tää on MUN paikka, mun, mun munmun!
Maybe it's the fact that Ransu got there first and is quite proud of his own place.

Korin itsetietoinen valtias.

Varsin suosituksi kori tuli, kun viskasin siihen käsitöiden ja saippuoiden etiketöintiin käyttämäni paperinarukasan. Tämä kasa on aina ollut Ransun mieleen.
Ransu loves the paper wire I use for labelling my products.

Suuri tiikeripeto vaanii isoveljeä paperinaruviidakossa.
It's a good hide for attacking Musti.

The tiger attack!

Perhepotretti

2011-12-07T21:42:00.000+02:00

Messupäivinä alkoi flunssa, jota olen potenut tänään pääasiassa sängyssä. Kiireet päivätyössä eivät valitettavasti helpota, joten kokopäivälepoa ei voi ajatella, mutta jo muutaman tunnin päikkärit auttavat kummasti. Varsinkin, kun on tällaista seuraa!
Kumpikin pojista on tässä kuvassa erittäin luonteenomaisesti: Musti tarkkailee ja Ransu on sikeässä unessa liito-orava-asennossa.

After the Christmas Fair I've been a bit ill but at least there's pleasurable company.

Musti esittelee

2011-12-06T20:08:00.002+02:00

Näissä mamman neulomissa villatakeissa on tosi hyvä tuntu!
Musti pitää villasta ja erottaa oikean villalangan väärästä vaikka silmät ummessa.

Juu-u. Täyttä tavaraa on. Tarkistan, ettei myyntierässä vain ole huonolaatuista seassa.

Neuleet ja villalangat tekivätkin oikein hyvin kauppansa Naisten joulumessuilla. Kiitos kaikille kävijöille, moni blogin lukija tuli tervehtimään, mikä oli mahtava juttu! Oli mukava nähdä teitä.

Ensi vuonna taas. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Uusi kori

2011-12-01T12:00:00.002+02:00

Meille kotiutui kori Naukulasta. Siinä on varmaan paljon tuoksuja, kun Helmi kävi korissa vielä eteisessä lähettämässä terveiset. Helmi ei ilmeisesti välitä tavaroistaan ennen kuin ne on kasattu eteiseen muualle vietäväksi. Sitten vasta alkaa kiinnostaa. Tai ehkä Helmi ystävällisesti lähetti pojille terveisiä!
Kun tulin korin kanssa kotiin, tuli Ransu eteiseen kuten tavallista ja vaati huomiota kuten tavallista. Kuten tavallista, nostin sen syliin ja pussailimme hetken ja Ransu pörisi tyytyväisenä. Sitten vasta Ransu halusi lattialle ja meni nuuhkimaan koria.

Kun kuljin keittiöön, kori unohtui silmänräpäyksessä. Pojat saivat ruokaa. Kun masut oli täytetty, olin siirtänyt Helmin korin keittiön viereen ja Ransu jatkoi uuteen kalusteeseen tutustumista.

Asioiden tärkeysjärjestys on siis: 1) Mamman kotiintulo, 2) Ruokaa, 3) Kiinnostava kori.

Kyllähän Ransu siihen mahtuu hyvinkin, vaikka sitä aluksi epäilin. Ransu kun ei ole enää mikään pieni poika. Mutta kori lienee sitä parempi mitä ahtaampi se on. Käykää vaikka katsomassa Ruskaa jos ette usko.

Musti kävi nuuhkimassa koria sitten, kun Ransu suostui käymään muualla välillä. Mutta Mustin kiivettyä koriin Ransu tuli takaisin ja alkoi huitoa Mustia. Mustasukkaisuutta? Ransu ehti jo omia korin hyvine hajuineen!

The boys received a new basket from a friend whose cat didn't use it (until it was by the door). It has some very fine odour greetings!

Tervetuloa Naisten joulumessuille

2011-11-29T11:56:00.008+02:00

Nettikauppani Elsan lempituoli osallistuu Naisten joulumessuille. Ne pidetään Helsingissä, Katajanokan Wanhassa satamassa 2.–6.12. Messut ovat avoinna joka päivä klo 10–18 paitsi itsenäisyyspäivänä 10–17.

Tapahtuman käsityöluonteen vuoksi myynnissä on ainoastaan itse tekemiäni asioita eli neuleita ja lankaa, saippuoita ja koristeita. Olen paikalla koko messujen ajan, tule reippaasti nykäisemään hihasta!

Elsan lempituolin pöytä löytyy keskikäytävän päässä oikealla puolella olevasta avarasta F-hallista heti ovesta tultuasi vasemmalla.

Tervetuloa viihtymään, paikka on luonteikas, tunnelma lämmin ja myytävänä on toinen toistaan hienompia tuotteita!

My web shop Elsan lempituoli is at the Old harbour Christmas fair in Katajanokka, Helsinki 2–6 December. Warm welcome!

Vihreä oksa

2011-11-27T13:49:00.003+02:00

Maa on kauniisti vihreä ja kellanruskea. Syksyn ihanista pehmeistä väreistä saa vielä nauttia. Muotopuutarhan puksipuiden vihreän sävy on lähes epätodellinen, samoin sormustinkukkien lehtiruusukkeiden talvea uhmaava viherrys.

The garden is still rather green and there are some flowers.

Loistokevätesikko vähän nyrpistyi viikon takaisesta kylmästä kaudesta, mutta ei se sitä lannistanut. Tämän kuvia olette nyt saaneet katsoa kyllästymiseen saakka, anteeksi vain! Mutta kun se on niin piristävä. Tämä on (ehkä) vuoden viimeinen kuva tästä esikosta.

Piparjuurten komeat lehtitupsut latistuivat viime viikonlopun pakkasessa.

Joku vielä aikoo aloittaa kukinnan: kerrannaiskukkainen valkoinen syysmyrkkylilja eli alastonimpi. Kuvan lämmin tummanruskea ja raikas valkoinen tuovat mieleen kookospähkinän.

Vanha pihasyreenipuska pitää tiukasti kiinni viimeisistä vihreistä lehdistään. Mikähän on saanut tämän yhden oksan päättämään, ettei vielä ole syksy.

Loistokevätesikko – Primula Polyantha-ryhmä
Pihasyreeni – Syringa vulgaris

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Tähti hilseilevässä ikkunassa

2011-11-26T12:16:00.001+02:00

Laitoin jouluisen messinkitähden keittiön ikkunaan. Tähti on kaunis, mutta huomion vie ikkunoista hilseilevä maali. Joka vuosi ajattelen, että ehkä ensi vuonna nämäkin ovat jo kunnossa, mutta aina kun ensi vuosi tulee, ovat ikkunat ennallaan. Olen silti aina pikkuisen lähempänä: nyt olohuoneen lounaisnurkassa, ja kun ne ikkunat on korjattu, on tämän ikkunan vuoro. Asuintalon ikkunoita ei voi korjata muulloin kuin keskellä lämpimintä kesää, ettei yksinkertaisen ikkunan kanssa jäädy.

Siinä on puolensa ja puolensa, että on haalinut vapaa-ajan hommakseen vanhojen rakennusten korjaus-suururakan. Toivottomuus iskee säännöllisesti. Usein tuntuu siltä, että talot lahoavat niskaan ennen kuin ehdin saada niitä kuntoon. Ja varsinkin tuntuu siltä, että mitä järkeä tässä on. Kun kuolen, alkavat nämä talot ehkä taas kuolla pystyyn – ja lopulta kumoon – kuten ne olivat tekemässä kun ostin paikan.
Toivon silti, ja tämä toivo on eteenpäin ajava voima, että onnistun pelastamaan palan rakennusperintöämme tuleville sukupolville, että joku vanhoista taloista kiinnostunut ottaa sitten joskus paikan omakseen ja pitää sitä elossa.

Toisenlaisia puolia ovat ne onnistumisen tunteet, kun osaan tehdä jotakin mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt – ja näitä asioita on paljon! Jatkuva uuden oppiminen on kiehtovaa. Tässä oppii sitä mukaa kuin tekee. Kun listaan asioita, joita tiedän nyt mutta en viisi vuotta sitten, on lista hyvin pitkä. Se tuo virtaa.
Uuden lisäksi opin vanhaa, kun teen kiehtovia löytöjä – milloin rakkauskirjeitä vintiltä, milloin vanha kupariraha ajalta ennen sotia kuistin perustuksista. Näistä pienistä tiedonmurusista kokoan mielikuvaa heistä, jotka ovat taloni rakentaneet. Vaikka he eivät ole minulle mitään sukua, on heidän merkityksensä suuri. He ovat adoptoidut esivanhempani.

On tärkeää osata katsoa ympärilleen ja nähdä muutakin kuin tekemistä odottavat asiat, lautakasat, multavuoret ja kiviröykkiöt. On nähtävä niitä pieniä mutta merkittäviä asioita mitä on saatu valmiiksi. Muuten ei jaksa. Ja niitä pieniä, ja joskus suuriakin, asioita on vuosi vuodelta yhä enemmän.

Hyvää ja positiivista ensimmäisen adventtisunnuntain viikonloppua!

Kuva-arvoitus ja hiiripalvelu

2011-11-25T19:25:00.001+02:00

Mitä kuvassa on?
a) Dimitrin vanha karvalakki
b) Hetekan alta löytynyt villakoira
c) Edran Cipria-sohvasarjan uusi rahimalli
d) Peppuaan pesevä Ransu
Oikea vastaus löytyy tämän jutun lopusta.

Olimme hiirijahdissa Ransun ja Mustin kanssa. Syitä oli kaksi: ystävä kysyi, saisiko joskus lainata kissojani, koska hänen keittiössään vilisee hiiriä ja toisaalta tarvitsin yösijaa, koska muuten en olisi päässyt hammaslääkäriin. Aikaa varatessa en aina tiedä, olenko menossa saareen vai tulossa – lääkäri on Paraisilla – ja nyt ei ollut aamulaivaa, jolla olisin päässyt kotisaareltani torstai-iltapäiväksi Paraisille.

Niinpä saavuimme keskiviikkoiltana ystävän luokse Korppoon Kyrklandetille (Korppoon pääsaarelle). Talo on vanha ja ystävällä on kaksi koiraa (vanhat tutut Vanni ja Lávvi), mutta niistä ei ole apua hiirien pyydystämisessä. Hiiret kuulemma vilistävät keittiön pöydälläkin. Avuntarve oli siis suuri ja akuutti, vaikkakin myös krooninen.
Nukuin kissapoikien kanssa keittiön vanhassa sivustavedettävässä sohvassa. Käytyäni hyvissä ajoin sänkyyn pojat parkkeerasivat päälleni nukkumaan. Kun rapinaa alkoi kuulua, Ransu meni tutkimaan mutta Musti tyytyi höristämään korviaan ja pysymään päälläni. En kuullut yön aikana yhtäkään vingahdusta tai mätkähdystä, joten epäilen, että hiiret selvisivät säikähdyksellä. Yhdessä vaiheessa kuulin, kun hiiri rapisteli kissojen kuivamuonakipossa keittön työtason nurkassa, mutta kissat vain nukkuivat sikeästi päälläni.
Ei nämä sitten kovin tehokkaita hiirenlahtaajia olekaan. Ei varmaan kannata alkaa markkinoida tätä uutena palveluna. Mutta seuraavana päivänä, kun huutelin Mustia ja olin valmistautumassa lähtemään, tuli se vasta jonkin ajan päästä – vintiltä ja huuliaan lipoen. Taisi olla hiirihommissa.

Oikea vastaus kuva-arvoitukseen on d.

Nyt ja vuosi sitten

2011-11-23T10:54:00.001+02:00

Vuosi sitten ensilumi tuli marraskuun 18. päivänä eikä kukaan olisi uskonut, että se tuli jäädäkseen varsinkaan tänne saaristoon. Meri toimii, niin kauan kuin se on sula, valtavana lämpötiloja tasaavana kiisselinä saarten ja niemien ympärillä estäen myös ilman nopeita lämpötilanvaihteluja. Siksi saariston lämpötiloissa on vain pieniä vaihteluja – keväällä niin yöt kuin päivätkin ovat kylmiä pitkään eikä varhaisia hyvin lämpimiä kevätpäiviä juuri näe samalla tavalla kuin sisämaassa. Kesällä täällä ei ole koskaan niin kuuma kuin vaikkapa Itä-Suomessa, sillä silloinkin meri viilentää, sehän on vain noin 20-asteista. Sitä paitsi saarissa tuulee lähes aina. Syksyllä meri puolestaan pitää yölämpötilatkin plussan puolella hyvin pitkään.
Mutta viime syksynä vesisaavini jäätyivät pystyyn. Kylmä tuli niin äkkiä, etten ollut osannut varautua. Öljytynnyri on ihmeen kestävä. Jään pullistus ei saanut saumoja auki, joten samat tynnyrit ovat edelleen käytössä.

A year ago the snow had already fallen to stay. Who would have thought? So early – and there was so much of it that it lasted well into April.

Kylämaisema oli saanut ylleen lumivaipan.

Kylänraittikin oli valkoinen ja puut kauniin lumiset. Ransu taapersi tiukasti pitkin renkaanjälkeä postinhakureissulla, sillä se ei välitä lumesta niin kuin en minäkään. Mutta kyllähän lumi tuo valoa pimeään kauteen.

Lumipantteri Musti sen sijaan halusi peuhata ja leikkiä ja odotti Ransua innokkaana. Musti innostuu lumesta ihan pentumaiseksi.

Nyt ovat siniset sadevesitynnyrit tyhjänä ja kumollaan. Leikkoasteri jaksaa vielä puskea pienen pieniä kukkia, vaikka ne näyttävät maistuvan jollekulle.

Kylämaisema on näinä päivinä usein sumuinen, mutta juuri tällä hetkellä aurinko pilkistää pilvien lomasta. Minä pidän sumusta. Rakastan sen tunnelmaa ja laivojen sumutorvien ääntä.

Now it's mild and lovely. I love this British-type winter with the ships' fog horns. Goes very well with me, my skin and my flowers. And my Ransu. Musti loves snow.

Parissa pihan puussa on valosarjat, jotka ovat päällä myös keskellä päivää ja näkyvät hämärinä päivinä vallan hyvin. Aloitin lintujen talviruokinnan viime viikonloppuna, kun oli kylmempää, mutta nyt hyönteisiä on taas lintujen ruoaksi vaikka kuinka paljon.

Lehtikatsaus

2011-11-22T17:25:00.001+02:00

Vanhoissa taloissa on vinttejä, joista löytyy vaikka mitä. Ehkä on onni, että tontilleni rakennettiin 40-luvulla uusi asuinrakennus, sillä sen valmistumisen jälkeen ei vanhemman talon vintille enää juurikaan menty. Sieltä löytyneet tavarat, lehdet ja koulukirjat ovat kaikki viime vuosisadan alkupuolelta.

Suurin osa paperista on silppuna, hiiret ovat tehneet siitä pesiä ja se on hapertunut. Muutaman ehjän lehden olen ottanut talteen.

Tässä kaksi aarretta 30-luvulta pitämässä seuraa kuumavesipullolleni: Helsingfors-Journalen helmikuun alusta 1935, kannessa näyttelijätär Annikki Arni, ja Allas krönika, sekin kotimainen, toukokuulta 1931. "För nu är det sol och sommar...", ja kannessa hehkeä tyttönen astumassa kukkivasta puskasta.

The attic of my older house is a treasure trove. There are schoolbooks from 1920's and magazines from 1930's, after which no one seems to have added anyhing to the stock – the building of the newer house started in 1940's.

Helsingin-lehden ajankohtaisten asioiden sivulla käsitellään eduskuntaa, mielenosoituksia ja yliopistokysymystä kuvin, kuvatekstejä pidempää selvitystä tapahtumista ei löydy. Mielenosoittajien kylteissä lukee "Saako Åbo Akademi ratkaista yliopistokysymyksen?" ja "Irti alusmaa-ajattelusta".

Tästä Helsingin satamasta otetusta kuvasta näkyy, miten laivojen köysistö, puomit ja reelingit ovat jääpuikkojen vallassa. Hrr!

Kesäkenkämainos Allas krönikassa, tässä tyylikkäät Attila-vierailukengät!

Olisi mukava tietää, mitä lehden lukijat ovat täällä saarella tuumanneet lukemistaan asioista. Kyllä he taisivat käydä Turussa silloin tällöin ja saada siellä asuvilta sukulaisiltaan paketteja ja tuliaisia.

Näin tyylikkään Chevroletin ottaisin mielelläni. Huomatkaa, että mainoksessa on nainen ratissa. "Ehdin paljon enemmän nyt kun hankimme Chevroletin..." Autoa mainostetaan turvalliseksi, laadukkaaksi ja edulliseksi – hinnat alkaen 33 750 Fmk, vapaasti varastoista Helsingissä ja Turussa.

Hakusanakatsaus

2011-11-21T11:42:00.001+02:00

Muutamassa kissablogissa – Tuutusen basaari taisi olla ensimmäinen – on kerrottu, miten eriskummallisilla hakusanoilla blogeihin on päädytty. Otin tämän haasteena, mutta koska tämä ei ole pelkkä kissablogi, on hakusanojen suuri vaihtelu varmasti aiheellistakin.
Google analyticsissa voi valita tarkasteluajaksi päivän, viikon, kuukauden tai vuoden. Valitsin vuoden, joka on siis viimeisin vuosi, ei blogin koko nelivuotiselta ajalta.

Ensin hakulistan yläpäätä, heti listan alkusivulla on Kahden talon loukussa.
Kyllä! Tai oikeastaan kolmen, kun tässä tontila on kaksi asuinrakennusta ja sitten on vielä kaupunkikoti. Ja jos lasketaan mukaan venevaja, sauna, navetta... no, loukkua kerrakseen!

Kuvassa yksi loukuista, rintamamiestaloni ja tämänhetkinen kotini, kun lumet viimein rysähtivät katolta alas viime maaliskuun 20. päivänä.

50 luvun wc:llä blogiin on löydetty peräti kahdeksan kertaa! En tiedä, onko tämä 50-luvun, tämä on kuivikekäymälä joka valmistui tammikuussa 2009. En ole tullut ottaneeksi uudempaa kuvaa, ikkunalistatkin ovat olleet paikoillaan jo monta vuotta. Entisajan huussi sopii ehkä kuitenkin tyyliin paremmin.

Saaripalasta, saariplasta ja saripalsta jne. menevät varmaan liian nopeiden sormien piikkiin. Mutta pari käyntiä on tullut nimellä Saarivaltio blogi. Pitäisikö perustaa oma valtio?

Vauvakuvia?????
Tämän täytyy liittyä Ransun kuviin, ja näitä kelpaa aina näyttää uudestaan:

Kalenteripojat-sanalla blogiini on löydetty seitsemän kertaa (mitä? vain seitsemän?):

Muutama on myös löytänyt tänne Hauskat kuvat kuin kaksi marjaa- ja Komee pojat, Kuumat kalenteripojat ja Kuumat ransut -hauilla.

Hippi lasit? Me ei myönnetä sellaisia käyttävämme.

Jänikset maailmankartalle sukat.
No tuota, tuli varmaan myönnettyä joskus, että olin pienenä ja vähän edelleen M. A. Numminen -fani.

Kissanpäiviä sijaiskodissa komistus myrsky. Olen samaa mieltä, mutta komistus Myrsky löytyy tästä osoitteesta.

Mihin maailma on menossa. Erittäin hyvä kysymys! Ja Katoavaista kaikki on vain.

Bileiden järjestäminen. Nyt on kyllä tultu väärään paikkaan. Olen maailman surkein järjestämään yhtään mitään, varsinkin bileitä.

Nätit varpaat. Pojan karvaiset sääret.
Niitä täältä kyllä löytyy! Myös Talvivarpaat kuulunee tähän kategoriaan, varsinkin Ransun karvavarpaiden kohdalla.

Kaunispylly. Niin, kissablogeissa tuntuu olevan peppuaiheisia (ja sääri-!) hakuja.

Herkkä masu.

Se olen minä! Olen herkkävatsainen pikku manuliprinssi! Samoin kuin Kissarotu mini ilves!

Häät kurjenmiekassa.

Niin, olisihan se aika ihanaa, jos olisi tarpeeksi pieni mahtuakseen.

Pikku mustin saari. ♡

Rusketusraja keskellä otsaa. Juu, en myönnä, vaikka koko kesän puuhailenkin pääasiassa ulkohommissa ja rusketusjäljet ovat välillä erikoisia.

Sitten vielä tällainen ihana ja aina ajankohtainen haku, jolla joku on tänne löytänyt:

Hyvää naistenpäivää, kaikki ihanat naiset!

Keskellä yötä

2011-11-20T11:28:00.001+02:00

Nautin eilen illalla mahtavan telkkäpaisti-illallisen ystävien luona. Se oli erittäin maukasta! Muistutti kovasti sorsaa, sydän oli voimakkaan mutta hyvän makuista ja erinomaista viinimarjahyytelön kanssa. Edes yhtään haulia ei osunut hampaisiin, kenenkään hampaisiin. Tarkka ampuja!
Kotiin tultuani en silti osannut mennä ajoissa nukkumaan, vaikka vatsa oli täynnä ja mieli tyytyväinen, vaan katsoin yhden vauhdikkaimmista Bond-elokuvista (Huominen ei koskaan kuole) sekä sen jälkeen tulevaa hömppää (Jameshan ei tietenkään ole hömppää) ja päättelin pinon neulehanskoja.
Pojat kyllä osaavat mennä ajoissa sänkyyn. Tässä tilanne puoli kahdelta yöllä.

Ransu on viereen kömpijä, mikä ei haittaa Mustia yhtään. Usein öisin Ransu mönkii peiton alle kiinni kylkeeni (tai aamuisin, siis silloin kun nukun).

Ransu on söpönen kaivautuessaan Mustin masukarvoihin. Sehän teki samaa ihan pienenä:

Tämä kuva on otettu 15. tammikuuta 2009, kun kolmen kuukauden ikäinen Ransu oli ollut meillä vajaan viikon.

Sitten isoveli alkaa pestä pikkuveljen naamaa ja kaulaa.

Pienen painin päätteeksi Musti alkaa nuolla pikkuveljen tassuja. Katsokaa Ransun ilmettä.

Kyllä Ransu taitaa sittenkin olla manulin sijaan ilveksen sukua!

(kuva www.udepa.fi)

Leppoisaa sunnuntaita!

Lyhyen päivän kukkijoita ja Tolkien-kukkapenkki

2011-11-19T12:20:00.001+02:00

Loistokevätesikko marraskuun matalassa valossa. Kuinkakohan monta kuukautta se vielä aikoo jatkaa?

There are so many plants still flowering... the autumn has been mild. Tonight there should be frost, or perhaps just maybe. We'll see what the garden looks like tomorrow.

Portlandruusu 'Comte de Chambord' on myöhäinen kukkija. Sen päälle täytyi laittaa kanaverkko, muuten kauriit syövät kukkanuput talveksi hiljenneessä kylässä. Jaksavatkohan nämä nuput enää aueta?

Mäkimeiramin kukat ovat saaneet tummemman vaaleanpunaisen sävyn kuin kesällä. Minua ihmetyttää, miten moni kasvi suostuu edelleen kukkimaan, vaikka päivä on toivottoman lyhyt. Kasvien pitäisi saada sysäys talveen valmistautumiseen lämpötilan lisäksi myös lyhenevästä päivästä.

Ruijanruoholaukka on tehnyt uusia kukkia. Sen saavi on lisäksi täynnä viereisen mäkimeiramin siementaimia. Täytynee siirtää meirami pois tästä kohopenkistä ja jättää sitä kasvamaan vain puutarhan villimpiin paikkoihin. Muuten se polkee hennommat ja hitaammat alleen. Oikealla on monivuotisen tarhasuolaheinän lehtiä. Sekin on siementänyt hurjasti, apua.

Pihani paras syyskukkija on nepalinhanhikki 'Miss Willmott'. Se tekee koko ajan vain enemmän kukkia ja tuuheutuu.

Nepalinhanhikin väitettiin viihtyvän laihassa maassa, jollainen on vanhan taloni länsipäädyssä. Seinän maalattuani raivasin tästä rikkakasvien juurakot ja reunustin penkin. Istutin kasveja pitkin kesää ja syksyä, kriteereinä kasvin mataluus ja hiekkapitoisen maan tarve. Tässä kasvaa nyt pikkukurjenmiekkoja, koristeheiniä, piikkiputkia, idänunikoita ja sipulikukkia. Etualalla on hurmesilkkiheinä kokeilussa, josko se menisi talven yli tässä.

Alkukesällä löysin pienikokoisen sinipiikkiputken (lajike 'Blue Hobbit', kuivunut kukkavarsi oikealla) tähän kukkapenkkiin. Kun loppukesällä taimimyymälässä silmiin osui mattomaisesti maata peittävä timjami 'Elfin' (engl. keijukaismainen), ei tarvinnut enää etsiä Hobbitille kaveria! Pitänee jatkaa kukkapenkkiä Tolkien-teemalla.

The dry, sandy flower bed by my old house has developed a little bit of Tolkien-theme. A small eryngium 'Blue Hobbit' is keeping company to an 'Elfin' thyme!

Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Idänunikko - Papaver orientale
Nepalinhanhikki – Potentilla nepalensis
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-ryhmä
Ruijanruoholaukka – Allium schoenoprasum ssp. sibiricum
Sinipiikkiputki – Eryngium planum

Uutta Elsan lempituolissa

2011-11-18T20:05:00.001+02:00

Maatessani osteopaatin pöydällä en tiennyt, että saaren rantaan oli kaikessa hiljaisuudessa karahtanut lavallinen kaunista tavaraa. Ystävällinen saarelainen oli ajanut traktorillaan lavan pihalleni. Voi miten ihana yllätys! Siellä minä jo mietin, että pitää soittaa Tanskaan ja kysyä, missä lähetys viipyy – kun yleensä paikallinen kuljetusfirma ilmoittaa tavaran tulosta, tai viimeistään yhteysaluksen pojat.
Tällaisia huikean kauniita verkkokupuja oli yhdessä laatikossa. Pikku ruukussa on muuten puksipuun pistokas, otin niitä toissa vuonna, sillä tarvitsen sadoittain pukseja muotopuutarhan aitoja varten. Hyvin juurtuivat, mutta kasvavat hyyyyviiin hitaasti!

Toisessa laatikossa oli vanhanajan saippuakippoja. Nämä tuotteet ja paljon muuta uutta löytyy Elsan lempituolista.

Lämmintä viikonloppua! Nyt ovat povanneet pakkasta lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi tännekin. Tämä kakkuvuoassa pakastimessa jäädytetty sammalkranssi on pitänyt muotonsa kauniisti, vaikka jää sulikin. Siitä tuli sammalkakku.
Pitäkää itsenne ja toisenne lämpiminä!

Marraskuun kalenteripoika

2011-11-17T01:22:00.001+02:00

Ella sen huomasi... kuin kaksi marjaa:

Ransuli...

... ja manuli.
(kuva www.nesretro.com)

Kyllä, yhdennäköisyys on hämmästyttävä!

(kuva naurunappula.com)

November calendar boy is Ransu: spitting image of a pallas cat.

Puukiipijöitä

2011-11-16T13:59:00.001+02:00

Spot a black panther – my cats love climbing into trees. Hence I never, ever clip their nails. That would be a crime!

Etsi kuvasta pantteri.

Siellähän se, pantterinpoikanen Musti.

Etsi kuvasta oudon muotoinen epämuodostuma puussa...

... joka tähystää.

Pikkuveli haluaa mukaan leikkiin, mutta joutuu tyytymään alimpiin oksiin.
Seuraa puuhepuli.

Oon ovelasti piilossa!

Kysymys: Mihin kissa tarvitsee kynsiä?

Vastaus: Tähän. Ja myyrän nylkemiseen, mutta se on jo toinen juttu.

Keittiö

2011-11-14T20:16:00.001+02:00

Koettakaa kestää, näitä nukketalon alakerran huoneiden postauksia nyt tulee kun sain huoneet viimein valmiiksi (ruokasalin portaiden viimeistely uupuu vielä).
Keittiöön halusin takaikkunan, jonka edessä voi tiskata, niinpä leikkasin puutarhakuvan ja tein pienistä rimoista t-mallin pokan ja vähän leveämmistä listoista karmit. Verhot ovat ajat sitten Tallinnasta hankittua pitsiverhoa, jota en ole koskaan käyttänyt verhona – siitä taisi aikanaan valmistua joku mekko tms. Jotta kankaat asettuisivat mukavan litteästi ja realistisemmin, olen huomannut, että niitä kannattaa litistää/rypistää askarteluliiman kanssa (mutta ei sellaisella, joka kuivuu keltaiseksi!). Tiskiallas sai vanhanmallisen hanan, siinä mukana ollut valmis hana oli liian moderni... Ja koska tiskaajan kädet kuivuvat herkästi, on altaan reunalla Lemon juice & glycerine -käsivoidetuubi.

Keittiön seinällä on liitutaulu, jossa on ranskalainen menu, leikattu jostakin sisustuslehden kuvasta. Alhaalla laatikossa on magnum-kokoisia samppanjapulloja. Se on oikeasti jääkaappimagneetti ja pullot hiukan liian isoja nukketalomittakaavaan, mutta eiväthän magnum-kokoiset pullot oikeastaan haittaa yhtään. Voisin ottaa niitä laatikollisen itsekin!

Keittiön etunurkassa ovat siivousvälineet: imuri ja harja sekä sanko ja keittiötikkaat. Hercule on saanut makkarasiivuja lautaselleen, toisessa kipossa on maitoa.
Tein itse pahvista tuon eteisen ja keittiön välisen seinän. Se meni kuprulle kun liimasin paneloinnin jätskitikuista, niinpä laitoin pystysuuntaisen palkin vahvistamaan ja suoristamaan seinää. Ei se oikeastaan haittaa yhtään, päinvastoin.

My dolls' house kitchen... there will be some some postings of these ground floor rooms, try to bear with me.

Eteinen

2011-11-13T20:07:00.001+02:00

Nyt seuraa joitakin lähikuvia nukketalosta. Yritin skarpata ja ottaa kuvia vähän pienemmällä aukolla (siis suuremmalla syvyysterävyydellä) tosin sillä seurauksella, että nyt kuvissa on enemmän käden heilumisesta johtuvaa epätarkkuutta...
Eteisessä on perinteinen kaakelilattia. Vaarin kaappikello raksuttaa päättymätöntä aikaa ja Miss Marple tarkkailee tulevia ja meneviä keinutuolista käsin. Kukkia on kahdessakin kassissa, ovatkohan ne lähdössä vai vasta tuotu?

Puhelimen paikka on eteisessä, samoin kynttilän, jos sattuu sähkökatkos. Ostin harmaan seinähyllykön Nukke- ja nallemarkkinoilta, löin siihen lisäksi pienen pienet naulat joihin saa ripustettua käsilaukun ja henkarin. Lokeroissa on koristenauhan pätkiä esittämässä huiveja. Hyllyn päällä on jonkun esiäidin kuva, mikä ei ole kovin luonnollinen paikka sille, mutta kun muita huoneita ei vielä juurikaan ole. Ovi on auki keittiöön...

... joka on mustan Hercule-kissan valtakuntaa. Kissa on nähtävissä oikealla makkarakulhon takana.

Tupaantuliaiset

2011-11-12T12:49:00.001+02:00

Eilen vietettiin minikokoisia tupaantuliaisia nukketalon alakerran valmistumisen kunniaksi. Sen lisäksi, että aihe oli minikokoa, oli myös osanotto, sillä en tunne enempää kuin kolme miniasioita harrastavaa ihmistä ja heistäkään yksi ei päässyt tulemaan, joten meitä oli vain kolme aikuista (mutta emme silti mahtuneet taloon kaikki yhtä aikaa).

The ground floor of the dolls house is now completed (nearly)! We had a very small house-warming party yesterday.

Joulukranssein koisteltu ulko-ovi on kutsuvasti raollaan...

Ikkunoista pääsee kurkistelemaan jos ei mahdu sisään...

Ruokasalin ikkunasta puuttuvat vielä verhot, niinpä saliin avautuvat esteettömät näkymät kadulta! Ruokasalista johtavat takaovet (kuvitteelliseen) takapihaan, sillä tämä on kadunvarsitalo, etupihaa ei ole. Takaovien verhoa pitää vielä parannella, sillä juhlien viimeistelyssä tuli hurja kiire!
Kun vieraat saapuivat, olivat minidonitsit kyllä pöydällä, mutta oikeiden ihmisten tarjoiluista ei ollut mitään valmiina. Ja kuten kunnon tupaantuliaisiin kuuluu, osa listoista puuttui.

Tässä kuva valmistumisprosessista, vasemmassa reunassa on keittiö, keskellä eteishalli ja oikealla ruokasali. Takaseinässä näkyy takapuutarhan kuva, joka on samaa kuvaa kuin keittiön ikkunasta näkyvä puutarha. Kuva ei ollut tarpeeksi korkea oville, niinpä piti keksiä verhoratkaisu ovien yläreunaan peittämään kuvan vaihtumista toiseksi vihreäksi kuvaksi.
Eteisessä pronssinen Pietari Suuri on tarpeeksi painava pitämään jalkalistaa paikoillaan liiman kuivumisen ajan.

Eteinen ja ruokasali, josta johtavat portaat yläkertaan. Valaistus tekee talosta hurjan kodikkaan ja realistisen! Yksityiskohdat näkyvät paremmin ja paljon viehättävämmin kuin kirkkaassa kohdelampun valossa.
Keittiössä asustaa musta Hercule-kissa, eteisen keinutuolin on ominut harmaa Miss Marple (kissa sekin). Varsinaisia asukkaita ei vielä ole, en ole osannut visioida miltä he näyttäisivät. Ehkä nämä katit riittävät, asukkaat viettänevät Timbuktussa pidempiä aikoja kerrallaan. Ystävältä tuli loistoehdotus: talossa voisi olla hovimestari, Jeeves-hahmo, ikuisesti odottamassa isäntäväkeä. Pietari Suuresta ei kai ole hovimestariksi?

Ruokasalin seinän alaosaa kiertää panelointi ja sen yllä on englantilaisista 1700-luvun maisemamaalauksista tehdyistä panoraamapostikorteista leikatut seinämaalaukset. On hauskaa, että nämä 10 vuotta sitten Cheltenhamin museosta ostamani kortit, joissa on tutut kukkulaiset maisemat Cotswoldsista, missä silloin asuin, ovat nyt tässä talossa.
Vasemmassa takanurkassa, takan takana on joulukuusi. Tämä on kultainen joulukuusenkoriste – en halunnut realistista minijoulukuusta ja tämä kimmeltää uskomattoman kauniisti minikristallikruunun valossa.
Kuten huomaatte, vaikka nukketalon rakentaja ei joulusta intoilisikaan, niin miniasukkaat ovat kyllä jouluihmisiä – tai ehkä tämä on minun tapani nauttia joulusta?

Myönnetään

2011-11-10T15:02:00.001+02:00

Vaikka olen täällä ja muualla toitottanut, etten piittaa joulusta, ei se pidä ihan paikkaansa. En pidä yhtään joulukinkusta enkä oikeastaan monista muistakaan jouluruuista; joululauluista, lahjoista enkä tekotyytyväisestä hymistelystä, tontuista enkä koko hössötyksestä juuri oikeanlaisista lautasista. Ehkä antipatiani johtuu siitä, etten ole vuosikausiin viettänyt joulua niin kuin itse haluaisin – en ole oikein kehdannut vetäytyä yksinäisyyteen, kun saan kuitenkin nauttia siitä niin paljon muutenkin. Haluaisin syödä mitä huvittaa ja tehdä mitä huvittaa ilman turhaa ja pakonomaisen hysteeristä (turhien hankintojen) kulutusta, joka valitettavasti liittyy jouluun.
Mutta valoista pidän. Suunnattomasti. (Joulu)valosarjat ovat pimeän kauden pelastus!

If I don't care much for Christmas I do love fairy lights.

Tämä kuva on otettu viime marraskuun 15. päivänä, kolme päivää ennen kuin ensilumi tuli ja jäi. Apua! Toivottavasti ilmiö ei toistu. Tätä valosarjaa en ole vielä ripustanut, en ole keksinyt mihin sen tänä vuonna laittaisin. Kaunishan se oli tässä kuistilla valoa tuomassa.

Jokunen valosarja on minulla sisällä vuoden ympäri, vaikka en niitä kesällä sytyttäisikään. Tämä simppeli rautapuu on muinaisten metalliseppäopintojeni halkaisuharjoitus (kuumennettu ahjossa, halkaistu takomalla). Se on hyvä valopuu.

Tämä valosarja oli niin kaunis, että se oli pakko ostaa vaikka en tiennyt, minne sen laittaisin. Se päätyi toistaiseksi kauniin vanhan lastentuolin selkänojalle.

Valoisaa ja lämmintä marraskuuta!

Pieniä pinkkejä

2011-11-09T13:12:00.000+02:00

Pikkuruiset haisukurjenpolvet ovat aloittaneet uusintakukinnan.

Nimestään huolimatta kasvi on valtavan suloinen, vaikka omaakin samaa pistävää tuoksua kuin tuoksupelargonit, minkä huomaa lehtiä hierottaessa. Tämä on rikkaruoho, jota en juurikaan kitke – kasvi on muutenkin korkeintaan kaksivuotinen. Jonkun yksilön olen joskus kukkapenkistä poistanut.

Mäkimeirami aloitti myös uusintakierroksen, samoin puna-ailakit ja valkopeipit. Ei voi valittaa, tämä on aivan mahtavaa.

I love this autumn when it's mild, filled with flowers and there is no sign of winter!

Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Puna-ailakki – Silene dioica
Valkopeippi – Lamium album

Ahkeran istuttajan tuskainen loppu

2011-11-07T23:34:00.000+02:00

Viikon kyykittyäni, kitkettyäni, nostettuani perunoita ja sipuleita, työnnettyäni taimia ja kukkasipuleita multaan, rakennettuani vesipumpulle talvilämpimän kopin, noukittuani ja pinottuani naapurin miehen ystävällisesti tekemiä klapeja ja raivattuani nokkosikosta uusia kukkapenkkejä sanoi selkäni sopimuksensa irti perjantai-iltapäivänä. Musti lojui sängyllä, kumarruin paijaamaan sitä enkä enää päässytkään ylös, en myöskään kyykkyyn.
Lopulta sain kammettua itseni S-kirjaimen muotoiseksi menninkäiseksi ja pääsin liikkumaan. Oli asiaa kaupunkiin ja huomasin, ettei tilanne helpottanut päivien myötä vaikka yritin venytellä sen minkä kykenin. Istuminen, seisominen, käveleminen ja makaaminen sattuivat.
Tänään kävin toimistolla eivätkä kollegani jaksaneet katsoa ähkimistäni ja kankeaa liikkumistani, vaan näpyttelivät osteopaatin numeron valmiiksi. Osteopaatin – hui! Eivätkös ne ole niitä, joiden käsittelyssä asiakas parkuu ja vikisee?

Pääsin vastaanotolle tunnin sisällä puhelusta. Ei se niin kamalaa ollutkaan. Välillä sattui vietävästi, mutta pääosin tuntui hyvältä, kun paatti liikutti ja paineli kramppiin mennyttä alaselkää. Vika johtuu jo pari vuotta sitten kipeytyneestä alaselän oikeasta puolesta. En muista, missä se kipeytyi, ystäväni ehdotti kivien pyörittelyä ja nostelua kiviaitaan, mikä on mahdollista. Selkä vihoittelee aina, kun teen jotakin raskasta, selän toinen puoli yrittää korjata ja kierre on valmis. Voi tulla kramppi, mikä nyt tapahtui. Alaselkä on jo mennyt vähän värään asentoon, minkä saa kai vielä korjattua takaisin. Lopuksi tohtori niksautteli selkääni, mikä oli aika hurjaa.
Kun hoito oli tehty, pystyin kävelemään ja jopa samalla kääntymään vieressäni kävelevää tohtoria kohti. Olivat luvanneet ajanvarauksessa, ettei sieltä tarvitse kotiutua invataksilla. No ei tarvinnut. Melkein tanssin ulos silkasta ilosta.
Voi mahdoton, miten osaa olla iloinen siitä, että kipua on vähemmän! Huomenaamulla on hieroja, jolle varasin ajan jo perjantaina, ja muutaman päivän kuluttua vielä uusi paattikäsittely. Eiköhän elämä ala taas hymyillä!

Kuvissa muotopuutarhan syksy ja vasta nyt kukkiva kanerva-asteri 'Snow Flurry'. Aloin tehdä muotopuutarhan neljättä ja viimeistä penkkiä, mutta se on hidasta villiintyneen karviaispuskan, heinikon, nokkosten ja maahan hautautuneiden tiiliskivien takia. Vieressä on ollut rakennus, jonka hellan/uunin hauta on ilmeisesti muotopuutarhassani. Maasta nousee myös valkoisia kaakelinpaloja.

Having been planting etc. for a week my back stopped operating. It simply cramped. I went to see an osteopath for the first time in my life. The idea was rather scary, but he did make most of the pain go away. A massage tomorrow and another visit on Friday should do the trick.

Kanerva-asteri - Aster ericoides

Lisää lehtiä

2011-11-05T18:58:00.000+02:00

Rotkolemmikit ovat juuri nyt parhaimmillaan. Tämä on keväällä pienenä piippanana ostettu 'Silver Wings'.
Despite the fact that I love Brunneras I only bought my first specimen this spring. This is 'Silver Wings'. Now I also have 'Hadspen Cream' and they both look their best right now.

Tämäkin on syksyisiä suosikkejani: japaninlehtikuusi. Se kellastuttaa ensin vanhojen oksien neulaset, sitten vasta saman vuoden versot. Puun pörheän lämpimänkeltainen ulkomuoto tuo mieleeni kananpojan. Tästäkin kasvista olen niin iloinen, istutin tämän neljä vuotta sitten pienenä polvenkorkuisena piiskana. Nyt puu on kaksimetrinen.

Kääpiömanteli on sen sijaan menettänyt lehtensä kauriin suuhun. Ihme kyllä kauriit eivät ole tuhonneet näitä pensaita kokonaan, vaikka unohdan suojata ne verkoilla joka vuosi, kun kääpiömantelit ovat niin pieniä. Tai ehkä ne ovat pieniä juuri siksi.

Näistä lehdistä olen enemmän kuin hämmästynyt. Kuunliljat eivät ole yleensä saaneet pitää lehtiään enää syyskuussa, sillä kauriit ovat käyneet napsimassa ne. Nyt olen erittäin kiitollinen metsästäjille, jotka ovat napsineet kauriit! Ihanaa, kuunliljojen syyslehdet ovat minusta kuin sulanutta kultaa.

Usually deer have eaten up the Hostas by September, but this autumn the hunters have been quicker to eat the deer. Boy am I glad. This is the first time I get to see these lovely autumn leaves like molten gold.

Hyvää pyhäinpäivän iltaa ja loppupyhää!

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Punaista

2011-11-03T19:24:00.000+02:00

Monta vuotta talvehtineen japaninvaahtera 'Osakazukin' rohkaisemana hankin nyt taimimyymälän syysalesta toisen japaninvaahteran. Kuvassa koreileva 'Osakazuki' on näyttävimmillään keväisin ja syksyisin, jolloin siinä on kirkkaanpunaiset lehdet (sekä puhkeavat että kohta putoavat lehdet ovat kirkkaanpunaiset). Kesällä pensas on tummanvihreä, ehkä hieman punertava silti, mutta ei paljoa.
Uusi japaninvaahterani on Acer shirosawanum 'Aureum'. En ole varma, kutsutaanko sitä japaninvaahteraksi, sillä Viljelykasvien nimistössä sitä ei ole vielä lainkaan. Katsotaan onko koko kasviakaan keväällä enää...
'Osakazukista' viisastuneena istutin 'Aureumin' suoraan kukkapenkkiin edes olettamatta, että siitä saattaisi tulla sellainen pieni puu mitä ensimmäiseltä japaninvaahteraltani hulluissa unelmissani odotin. Se on pysynyt pienenä polvenkorkuisena pensaana jo neljä vuotta.

I really like red. As a little girl I didn't – I preferred "boys' colour" blue. The japanese maple 'Osakazuki' provides the most fantastic red autumn colour. In our climate it is only a little shrub but quite a spectacular one.

Omena-, kirsikka- ja luumupuiden ruska on nyt kauneimmillaan. Niissä on hurmaavia keltaisia ja oransseja sävyjä. Kuvan vihreät lehdet kuuluvat alppikärhölle.

Punaisia lehtiä, punaisia taloja... ihania värejä!

Lempinäkymäni kuistilta länteen Åvensorin kylän poikki. Jo sanottu: tähän ei koskaan kyllästy.

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Pihatarkastus

2011-11-02T19:01:00.000+02:00

Pihatarkastaja täällä päivää. Mitäs tässä ruukussa on? Jaha, että nämäkin piti vielä istuttaa. Sammalleimua ja joitakin iiriksiä. No, töpinäksi sitten, mamma!

Garden check (but garden not in check)

Ja mitäs tuolla? Syreeni on sentään jo suojattu kauriilta verkolla (toim. huom. kauriille ovat maistuneet myös etualan ruukun leikkoasterit). Viime syksynä kaatuneen lipputangon paikalle ei ole vielä pystytetty humalasalkoa, vaikka humala on jo istutettu. Joku patsas siinä seisoo. Tuohon ympärille on mamma laittanut kostean niityn sipuleita ihan kippurassa kontallaan. Minun tehtäväni on pitää myyrät poissa sipulien luota.

Mennäänpäs sitten kohti kasvimaata. Tää rodokin kannattais hei mamma suojata, tätä on kauris syönyt ennenkin.

KASVIMAA ON IHAN JÄRKYTTÄVÄN SEKAINEN JA TÄYNNÄ RIKKARUOHOJA! MAMMA!

No niin, entäs täällä. Vähän siistimpää on.

Lehtiä voisit kyllä joskus haravoida. Ja jos meinaat, että tässä olis joskus nurmikko, niin voisit sellaisen sitten tähän kylvää.

Mä lähden nyt myyräjahtiin.

On mamma jotain tehnytkin. Kaivoin muutaman metrin ojanpätkästä nokkoset, koiranputket ja piparjuuret, laitoin pohjalle maatunutta kompostia ja päälle multakasasta puolisavista maata, josta poistin rikkaruohot.

Tähän tuli hieno puolivarjoisa ja kosteutta saava mutta silti läpäisevämultainen metsäpuutarhapenkki pienessä notkelmassa. Siinä kasvaa nyt vaikka mitä herkkuja: valkokukkaisia kellopeippejä ('Crown of Snow'), siperiankurjenmiekkaa (Shirley's Choice') ja tarhasyysvuokkoa ('Honorine Jobert'), bambumainen koristeheinä nuokkutähkä, jättikarhunputki, mikadonkämmen, kerrannaiskukkainen tarhajouluruusu, erilaisia koiranhampaita, esikoita (tähkä-, kirjo- ja palloesikkoa) ja paria erilaista varjohiippaa (kalve- ja idänvarjohiippa 'Lilafee'). Toivottavasti muistin nimet oikein, en ole vielä piirtänyt istutuksesta karttaa puutarhapäiväkirjaan ja jätin nimilaput taimien viereen. Näin syksyllä istutetuista taimista ei nimittäin ole enää keväällä minkään verran hajua, keväällä ja kesällä istutettuja sentään tulee tarkkailtua ja ihailtua, ehkä kuvattuakin kesän mittaan, mutta syksyn taimet on paras merkitä hyvin. Toivottavasti ne löytyvät keväällä ja tapaamme herkullisten väri- ja lehtiyhdistelmien merkeissä!

Idänvarjohiippa – Epimedium grandiflorum

Jättikarhunputki – Angelica gigas

Kalvevarjohiippa – Epimedium × versicolor 'Sulphureum'

Kellopeippi – Physostegia virginiana

Kirjoesikko – Primula × bullesiana

Koiranhammas – Erythronium

Mikadonkämmen – Bletilla striata

Nuokkutähkä – Chasmanthium latifolium

Palloesikko – Primula denticulata

Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-ryhmä

Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida

Tähkäesikko – Primula vialii

Pelargonit valtasivat taloni

2011-11-01T19:03:00.003+02:00

Syyskuussa sisään nostetut pelargonit ovat terhakassa kunnossa. Poissaollessani sisälämpötila on ollut alle kymmenen astetta, jotta kasvit eivät kuivu. Se on pelargoneille mieleinen talvilämpötila.
Tämä pehmopalloinen hurmuri on tähtipelargoni 'Bev Foster'. Ostin sen pienenpienenä pistokkaana Tukholman puutarhamessuilta maaliskuussa. Se puoli näissä pelargoneissa on, että ne eivät vain lisäänny määrällisesti vaan myös kasvavat! Tämä kasvoi kesän aikana aika isoksi.

Tämä suloinen kaveri on elokuussa Tiinalta saatu munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple'. Hän on sen itse kylvänyt keväällä! Kasvi on olohuoneessa vähän varjossa, kesällä ulkona valoisassa paikassa kukissa on varmaankin enemmän munankuorikuviointia. Mielestäni tämä oli elo-syyskuussa kirjavampikukkainen.
Pelargoneissa on sekin jännä puoli, että niiden lehtienkin väri ja kuviot vaihtelevat suuresti valo-olosuhteiden mukaan.

Iltavalo osuu 'Raspberry Rippleen' viehkosti. Sen alapuolella on muutama vuosi sitten Tukholman puutarhamessuilta hakittu ruusunnuppupelakuu 'Brightstone'. Otin siitä varmuuden vuoksi pistokkaita, vaikka minulla on kaksi suurtakin kasvia – jostakin syystä en tajunnut, että minulla on tätä jo aika monta yksilöä... Pelargonien pistokaslisäys on niin helppoa, että sitä tulee tehtyä melkein puolivahingossa ja siinä onnistuu lähes aina: katkaise noin 10 cm pätkä minkä tahansa varren päästä, poista mahdolliset kukat ja kukkanuput sekä alimmat lehdet. Jätä vain yksi tai kaksi ylintä lehteä pätkään kiinni. Työnnä pätkä puoliväliin saakka multaan ruukkuun. Voit laittaa samaan ruukkuun useita pistokkaita ja siirtää ne omiin ruukkuihinsa, kun ovat vähän kasvaneet puolen vuoden kuluttua.
Näiden kuvien kukkivien pelakuiden lisäksi minulla on valkokukkainen mårbacka 'Prins Nikolai', pinkkikukkainen valkokirjavalehtinen 'Catalina' ja tuoksupelargoni 'Dr Westerlund' – kiitos Maria. Enkä raaski heittää pois suuria emokasveja ja jatkaa pelkkien pistokkaiden turvin. Niinpä en kohta enää mahdu kotiini.
Help!

Pelargoniums are taking over my house. I can't stop collecting them and I can't throw big plants away and resort to cuttings only. What to do – build a bigger house?

Vahdissa ja väsyksissä

2011-10-31T18:40:00.002+02:00

Musti suhtautuu koiriin tyynesti. Teini-ikäinen Lávvi on rasittava, niinpä Musti vetäytyy mielellään omaan rauhaansa. Koirat kohdatessaan se silti puskee ystävällisesti häntä pystyssä.

Ransu on ominut sängyn ja koko makuuhuoneen. Jos koira yrittää makuuhuoneeseen, Ransu murisee ja mulkoilee.

Ja mamma on sitten MUN mamma, eikä varsinkaan koirien!

Huoneesta toiseen hiipparoidaan äänettömästi kuin tiikeri viidakossa. Koirat pysyvät hipi hiljaa eivätkä uskalla hengittääkään, kun Ransu kulkee huoneen poikki.

Lávvi: Tulkaa joku pelastamaan mut täältä. Täällä on kauhea tyrannia.

Sitten teini nukahti.

Illemmalla haukotuksia kuuluu sieltä sun täältä, eikä vähiten minusta. On vaikeaa nukkua, kun tyynyn vierestä kuuluu Ransun murinaa heti jos koira (olohuoneessa) kääntää kylkeä. Koirat heräävät varhain ja alkavat vinkua, kun minä puolestani yritän kääntää kylkeä (jatkaakseni makeita aamu-unia).
Ruokahetkiä pitää vahtia, sillä koirat syövät hotkimalla, kissat taas kaipaavat ruokarauhaa, sitten koirat pitää päästää ulos mutta Ransu seisookin keskellä eteistä eikä päästä niitä ohi, sitten tiellä kävelee koiria pelkäävä ihminen ja koirat pitääkin ottaa sisään, mutta Mustilla on juuri maksa kesken eikä Ransu päästä koiria muutenkaan sisään, sitten koirilla on taas ruoka-aika jne. jne. Alan ymmärtää monilapsisten perheiden äitejä! Jossakin vaiheessa tajusin, että minulla on ollut vessahätä jo monta tuntia mutta en ole ehtinyt käydä edes vessassa. Pihatöitä olen onneksi silti ehtinyt tehdä, niihin koirista on ollut seuraa, vaikka ne eivät auttaneetkaan kaivamaan istutuskuoppia siitä huolimatta että pyysin.

Keittiössäkin on uninen tunnelma. Pöydän kulman takana oleva musta mytty on...

...varasängyn rauhallisen takanurkan itselleen ominut Musti.

Ransukin on ihan tööt.

Rauha maassa!

Ne taas

2011-10-30T12:05:00.001+02:00

Me ollaan taas täällä! Ja me ollaan niin kivoja!
Lapinporokoirat Vanni ja Lávvi ovat luonani hoidossa muutaman päivän.

(Sadattelua)

Jos Ransu olisi päättämässä, kaikki koirat pakattaisiin avaruusrakettiin ja lähetettäisiin kiertoradalle.

Saadaanko me jo liikkua?

Koska kissoilla ei muuten ole ruokarauhaa, ne saavat nauttia erioikeuksia kuten syödä tiskipöydällä. Koiran tuijotus saa ainakin minun kissat väistymään kupilta, sillä ne ovat tottuneet syömään rauhassa ja omaan tahtiin.

TAAS se saa jotain hyvää ja minä kuolen nälkääääään...
Lávvi osaa näytellä nälkäkuoleman partaalla sinnittelevää raasua varsin vakuuttavasti.

Eikö mekin saatais? Tuoksuu niiiin hyvältä!

No ette todellakaan.

Ja nyt tulen ja syön TEIDÄTKIN!

Ransu ei juurikaan osoita heltymistä koirakantaa kohtaan, vaikka koirat käyttäytyvät varsin mallikkaasti – mitä nyt Lávvi teini-ikäisenä välillä innostuu riehumaan. Sen verran edistystä on tapahtunut, että Ransu on oppinut siirtymään sivuun, jotta koirat pääsevät sisään tai ulos – tai huoneesta toiseen. Pitkän suostuttelun jälkeen tosin. Mutta se on varmaan silti suuri edistysaskel kohti koirien olemassaolon hyväksymistä.

Kukkia

2011-10-29T12:25:00.000+03:00

Kukkiakin on vielä aika paljon, vaikka niiden määrä kussakin kasvissa ei ole runsas, on kukkia vähän siellä sun täällä. 'Endless Summer' tarjoaa silti todellista runsautta. Pieneen kokoonsa nähden nuori pensas notkuu kukkaterttujen painosta. Kukat ovat hauskasti vaihtuneet pinkistä syyshortensian loppusyksyisten kukkien sävyisiksi.
There are still some flowers in the garden...

Isotähtiputki on innostunut kukkimaan uudestaan.

Nepalinhanhikki kukkii yhä vain. Se ei ole lopettanut kukkimista lainkaan siitä pitäen, kun hankin taimen elokuun alussa.

Tuoksuvat murattisyklaamit vähän lähempää tarkasteltuna.

Pienet kurjenpolvetkin kukkivat, tässä on taimia vielä laatikossa odottamassa istuttamista. 'Orkney Cherry' on tämän kurjenpolven nimi.

'Dusky Crûg' -kurjenpolvella on hailakamman väriset kukat mutta pronssisemmat lehdet. Tämä kasvaa metsäpuutarhassa.

Kehäkukat kukkivat aina iloisesti pitkälle syksyyn, samoin viimeiset kurkkuyrtit kasvimaalla.

Tuoksuherne 'Royal Wedding' viettää edelleen hääjuhlia. Pitääkin muistaa kerätä tästä siemeniä talteen ensi vuotta varten.

Purppurapikkusydämellä (tämä on lajiketta 'Bacchanal') on ällistyttävän pitkä kukkimisaika.

Niin kuin tälläkin. Tämä loistoKEVÄTesikko on kukkinut nyt yli kolme kuukautta yhtä soittoa sen lisäksi, että se kukki jo keväällä.

'Endless Summer' -hortensia – Hydrangea Macrophylla-ryhmä 'Endless Summer'

Isotähtiputki – Astrantia major
Kurjenpolvi – Geranium
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-ryhmä
Murattisyklaami - Cyclamen hederifolium
Nepalinhanhikki – Potentilla nepalensis
Purppurapikkusydän - Dicentra Formosa-ryhmä
Tuoksuherne – Lathyrus odoratus

Lehtiä

2011-10-28T12:07:00.002+03:00

Onpa mukavaa palata kotiin, kun on näin kaunista! Syksy, jolloin on värikästä, on hienoa aikaa. Tästä täytyy nauttia, sillä kohta värit ovat tiessään eivätkä palaa ennen kuin vasta keväällä pienien kevätkukkien hahmossa.
Tämä ihanuus on keltapeippi, oivallinen maanpeittokasvi. Se kasvaa pienimuotoisessa metsäpuutarhassani pihavaahteran alla.

Tummakurjenpolvi 'Samobor' ja amerikankeijunkukka 'Marvelous Marble' keltaisten vaahteranlehtien lomassa. Voi sentään! Taidemaalarikaan ei osaisi tehdä kauniimpaa.
Keijunkukkien ja peippien lehdet pysyvät vihreinä talvellakin – lumettomana talvena erinomainen ominaisuus.

Toisaalla, paahdepenkissä verikurjenpolven verenpunaisiksi värittyneet lehdet erottuvat dramaattisesti ukontulikukkien hopeaisia lehtiruusukkeita vasten.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' pistää parastaan. Tämä on talvehtinut hyvin ilman talvisuojausta neljä talvea, mutta viime talven lumikuorma katkaisi aika vaakasuoraan kasvavat oksat, vain yksi oksa jäi. Puuksi tätä ei voi kutsua, sillä neljän ja puolen vuoden aikana tämä ei ole kasvanut yhtään, mutta eipä ole kuollutkaan. Tämä on polvenkorkuinen pensas.
Vaahteran ja kissapatsaan välissä näkyy muutama syklaamin kukka, ne kukkivat somasti edelleen.
Värikästä ja tuoksuvaa viikonloppua!

Amerikankeijunkukka – Heuchera americana
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keltapeippi – Lamium galeobdolon (minun kirjavalehtinen peippini on lajike 'Florentinum')
Tummakurjenpolvi - Geranium phaeum
Ukontulikukka – Verbascum thapsus
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Tunnustuksia matkan varrelta

2011-10-26T19:13:00.000+03:00

Kiitos Elina, Magnus, Felix ja Ester tunnustuksesta!
Substanssi- eli sisältöä sisältävän blogin tunnustuksen saajan kuuluu:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Koska olin juuri viikon matkoilla, asiat liittyvät matkaani.
Olin Ranskan Rivieralla, missä äitini asuu talvisin. Hänen pihansa on minun suunittelemani pieni rivitalon päätyasunnon piha. Siellä kasvaa mm. kaksi sitruunapuuta, kumkvatti ja kuvassa vasemmalla taustalla näkyvä oliivipuu.

Suunnittelin pihan 12 vuotta sitten kun asuin Barcelonassa. Nyt osa puista ja pensaista on jo sen kokoisia, että pihalla on rehevyyttä. Vastarakennetun talon piha oli alussa autio.
Istutimme ensin helokkia Oenothera rosea, joka levisi kaikkialle. Sittemmin se vaihdettiin tähän komeahelokkiin (Oenothera speciosa) Sitäkin pitää kurittaa, jotta se ei valloita pihaa. Samoin on muratin laita.

Talon pääty on pohjoisen puolella. Suunnittelin siihen matalia pensasaitapyörylöitä, joiden keskellä kasvaa pieniä puita, pensaita ja kuvassa näkyvä rautaveistos. Aidat ovat hoidon ja leikkuun puutteessa päässeet rehottamaan, kun isäni kuoltua perheessä ei ole muita innokkaita leikkureita kuin minä.
Matalat aidat ovat myrttiä, puksipuuta, nyhähopeayrttiä (Santolina chamaecyparissus) ja rosmariinia. Oikealla puksipuuaidan sisällä kasvaa tyräkki Euphorbia characias.

Lähinaapureilla on kissoja, jotka vierailevat meidän pihalla mutta ovat arkoja. Tässä suurennos äskeisestä kuvasta.

Ehdin vierailla Monacon Jardin exotiquessa, mihin olen erittäin tyytyväinen. En ollut käynyt siellä koskaan, vaikka olen ollut Rivieralla kymmeniä kertoja ja joskus kuukausia kerrallaan. Jardin exotique on korkealla rinteessä Monacon yllä. Näkymä merelle on hieno ja Välimeren rannalla on muutenkin hyvä olla, vaikka joskus tuntuu että kaikkea (ihmisiä, liikennettä, rakennuksia, melua, koirankakkaa) on liikaa ja kaupunkisuunnittelu on olemattoman epämäräistä, vaikka lisää rakennetaan koko ajan.

Välimerellisessä puutarhassa ei ole mitään järkeä kasvattaa nurmikkoa. Kasvien täytyy selvitä kuukausien kuivuudesta ja helteistä, toisaalta myös satunnaisista pakkasasteistakin. Kuvassa kulta-agaaveja (Agave americana 'Marginata') ja opuntiakaktuksia.
Tämä syksy oli kuivin miesmuistiin. Yli kuukauteen ei satanut pisaraakaan, mutta viimeisen viikon aikana oli pari ukkospäivää. Onneksi, sillä istutin joitakin uusia kasveja pihalle.

Lapsena Kanarialla ihailemani kolibrikukka (Strelitzia reginae) kasvaa pihallamme. Se ei tosin kuki näin komeasti, vaikka on lehdistöltään kaunis. Mietin, pitäisikö sitä lannoittaa vai kukkiiko se kunnolla vasta vanhana.

Onneksi äitini pihalla kukkii silti jotakin. Osa laventeleista aloittaa nyt, samoin rosmariinit ja lyijykukka (Plumbago). Köynnöstävä ruusu 'Iceberg' (Ranskassa 'Fée des Neiges', Suomessa tunnetaan myös saksalaisella nimellä 'Schneewittchen') kaulailee pihaportin kanssa.

Ojennan tunnustuksen nyt eteenpäin vain yhdelle: Santralle Puhu mun ruohoille -blogiin. Siellä on kiinnostavaa kerrontaa pilke silmäkulmassa ihanasta muotoutumassa olevasta pihasta.

Riippuvuuksista

2011-10-17T23:29:00.007+03:00

Rakastan brittihuumoria. Hyvää brittihuumoria. Nokkelaa, sarkastistakin, sanaleikkejä viljelevää, kielen täydellisesti hallitsevaa... Siihen ei joka britti pysty, mutta Stephen Fry on niitä lahjakkuuksia, jotka pystyvät.
Kun huonoa, huolimatonta kieltä viljellään valitettavan paljon, on mannaa silmille ja sielulle lukea sujuvaa, hyvin kirjoitettua tekstiä. Liian moni britti ei osaa laittaa heittomerkkiäkään oikeaan kohtaan, mutta Frylla ei tätä ongelmaa ole. Hän käyttää kieltä kuin mestarileipuri taikinaa: muovaa ja rakentelee siitä mitä vain. Itse asiassa voin sanoa, että vaikka tässä paasaan oikeaoppisesta englannin kielestä, menee minulta varmaan kolmasosa Fryn nokkeluuksista ohi.

Kirjaa lukevalle on antoisinta, jos englannin kieli, kulttuuri ja kirjallisuus ovat tuttuja, samoin nykybrittinäyttelijät ja ohjaajat sekä Cambridge, sillä siellä Fry opiskeli – kirjallisuutta. The Fry Chronicles on elämäkerta; erittäin henkilökohtainen, tarkkanäköinen, itseironinen ja vaatimaton – vaikka tämänkin ominaisuutensa Fry vaatimattomasti tulkitsee eräänlaiseksi ylpeydeksi.
Kirjasta on turha merkitä yhtä sivua, jolta voisi poimia otteen Fryn mestarillisesta kielenkäytöstä, kiinnostavista ajatuksista tai loistavasta muistista – jonka mahdolliset aukot Fry varmaankin täydentää värikkäällä kerronnalla – sillä niihin törmää vaikka kirjan avaisi umpimähkään. Näin teen.

Sivulla 177 Fry kertoo, kuinka vuoden 1980 kieppeillä (hänen opiskeluvuosinaan) Cambridgeen avattiin ensimmäinen hampurilaisravintola.
"...it was now home of the new Whimbo Burger, two beef patties smothered in a slightly tangy, slightly sweet creamy sauce, topped with slices of gherkin, slapped into a triple decking of sesame seed bunnage and presented on a styrofoam tray to the accompaniment of chips called 'fries' and whipped-up ice-cream called 'milkshakes'. The tills had pre-set buttons on them that allowed the perkily paper-capped assistants to press a button for Whimbo, say, and another for milkshake or fries, and all the prices would be automatically registered and calulated. It was like entering an alien space-ship, and I am sorry to say that I loved it to distraction."

Stephen Fry kertookin yllättävän avoimesti riippuvuuksistaan ja taipumuksestaan kohtuuttomuuteen. Ensin on sokeririippuvuus, joka ehkä osaltaan johtaa yleiseen kapinointiin, koulukarkurointiin, varasteluun, jopa vankilareissuun. Sitten on riippuvuus tupakkaan, teatteriin, poikarakkauteen ja muun muassa hampurilaisaterioihin.
Fryn ensimmäinen elämäkerta, tai sen ensimmäinen osa Moab is my washpot, kertoi lapsuudesta. Opiskeluvuosiin ja varhaiseen uranmuodostukseen keskittyvän Chroniclesin lopussa Fry vihjaa vielä yhden riippuvuuden alkamisesta (C), mutta jättää siitä kertomisen elämäkertansa seuraavaan osaan.
Kirja on riemastuttavaa lukemista, sillä se vyöryää brittidraaman tuttuja nimiä, osa ilmestyy mukaan Fryn elämään jo yliopiston opiskelijateattereissa.

Minullakin on riippuvuuksia. Eräällä kauppareissulla ostoskoriin päätyi pussi Pirun väkeviä pohjalaisia. Ne ovat pieniä pippurisalmiakkinappeja, joita imeskelen kirjaa yöllä lukiessani hammaspeikkoja uhmaten. Pussin takana lukee "Hypäkköhön pöyrälle jollon paree pastilleri! Nämon itte tehty Ilimajoella." Täydellisiä pyjaman ja hyvän kirjan kanssa nautittuna.
Toinen riippuvuus ovat kissapoikani. Joudun heistä eroon muutamiksi päiviksi, ja se on ihan hirvittävää. Minulle, ei heille. Miten voin mennä nukkumaan ilman Ransun iltapusuja? Miten herään aamulla ilman Ransun nenänpuraisua ja Mustin kur-tervehdystä?

Hyvää alkanutta viikkoa!

The Fry Chronicles – love it. Stephen Fry – love him. Words fail; he's a master of laguage, one of the most interesting and talented persons of our age, and what a storyteller. Hugely recommended. The book I mean !

Neljä haavetta

2011-10-15T18:02:00.002+03:00

Kiitos Tuija haasteesta! Tällainen tuli Tuijan kodista ja puutarhasta, ja tällä kertaa tunnustukseen sisältyy haaste: kerro neljä asiaa, jotka ovat ostoslistalla tai haaveissa syksyn aikana, kuvien kera.
Tämäpä vähän vaikeaa, kun olen jo monta päivää miettinyt vastauksia eikä ole tullut mitään mieleen! En tarvitse tavaraa, tai kyllä tarvitsen, mutta se on sellaista kuin lattialistat, ikkunalasit, kuivaturve, 1800-luvun alun ikkunahelat jne... Mutta sitten tulikin jotakin mieleen.

1.

Työn vastuualueen pienentäminen. Tuntuu, että en ehdi mitään enkä mihinkään. Tietysti vanhan talon restauroiminen on vähän turhankin vaativa vapaa-ajan homma, mutta haluaisin silti että minulla olisi siihen edes vähän aikaa. Nyt on niin, että vapaa-aika loppui heinäkuun lopulla eikä ole vieläkään tullut takaisin, työ on vienyt kaiken aikani tukka putkella (siis minun tukka, ei työn) melkein kaikki viikonloputkin. Perunoistakin on vielä suurin osa nostamatta.
Asiaan on tulossa parannusta. Puhuin pomon kanssa ja kun tulevalla viikolla saan yhden suuren projektin pois käsistäni, voin huokaista helpotuksesta, toivottavasti sitten ehdin taas omien projektieni pariin ja näin tulee olemaan paremmin jatkossa – se on tarkoitus. Ei ole hyvä, että en edes ehdi hoitaa työtäni/töitäni kunnolla. Onneksi pomo, tai oikeammin vakituinen toimeksiantaja, on ymmärtäväinen ihminen.
Kuvassa on keväisiltä Tukholman puutarhamessuilta ostetuista 'Cherie'-siemenperunoista kasvaneita supermaukkaita varhaisperunoita.

2.

Restaurointitaloni vintin ikkunat pitää vaihtaa. Toisessa päässä ei ole ikkunaa, vaan ikkuna-aukon sisäpuolelle on naulattu ihan muunlaiset ikkunat, väärän kokoisetkin. Toisen päädyn ikkuna on rikki. Koska se ei ole erityisen kaunis, otin mallin tästä Saaristotien varrella olevan huonokuntoisen talon hurmaavasta vintin ikkunasta ja lähetin tilauksen tällaisista päätyikkunoista luottopuusepälle. Mittasuhteet ovat vähän erilaiset, omat vintti-ikkunani tulevat olemaan vähän isommat ja korkeammat. Mutta silti. Niin kaunis malli! En jaksa odottaa, että ikkunat tulevat puusepältä, vaikka niiden paikoilleen laittamiseen menee tovi kun maalaan ja lasitan ne ensin.

3.

Nämä jutut ovat vähän remonttipainotteisia... Sain tänä kesänä eteiseen pistorasian, näkyy kuvassa, mitä siellä ei aiemmin ole ollut. Tarkoittaa sitä, että voin laittaa eteiseen lämpöpatterin! Tähän asti se on ollut täysin kylmää tilaa, mikä ei ole täysin käytännöllistä. Kengät eivät sula lumesta eikä eteisessä voi säilyttää mitään mikä ei kestä jäätymistä.
Mutta ensin pitää saada tuplaikkunat eteisen ikkunoihin ja vällyt ulkoseiniin sekä kylmän vintin seiniä vasten, muuten eteistä ei ole mitään järkeä lämmittää. Että ehkä ei täksi talveksi, ainakaan vielä alkutalveksi...

4.

Menen pitkästä aikaa Naisten joulumessuille. En ole kolmeen vuoteen ehtinyt, mutta nyt päätin että ehdin ja varasin paikan jo keväällä, jotta en pääse perumaan päätöstä. Toivon, että ehdin tehdä joulukuun alkuun mennessä paljon kintaita ja saippuaa. Olen uuttanut jo huomattavat määrät ruusu- ja ruiskaunokkiöljyä saippuoita varten. Ensi viikosta alkaa hurja tehosekoittimen surraus ja puikkojen kilinä!

Jos Mustilta kysytään, sen haave on varmasti vain päästä kotiin saareen. Niin minunkin: haluan päästä pian istuttamaan ne monet kymmenet taimet ja kukkasipulit!
Huomaatteko, miten Musti lojuu lähes aina omassa mustassa läikässään? Se taitaa tietää parhaan suojavärinsä: paikan, missä se muuttuu näkymättömäksi. Saa olla rauhassa. Se on viisautta se.

Lähetän haasteen eteenpäin Multasormelle Piha maalla -blogiin – paitsi että tajusin juuri, että hän ei halua blogihaasteita. No mutta halaus ruudun läpi tulee kuitenkin, kannustuksena pihapuurtamisesta ja upeista tuloksista!

Kääk!

2011-10-13T22:44:00.001+03:00

Sen kannessa on Kiinteistö-Kaisa!

Mutta muuten tässä on ihan asiaa: juttu meistä!

Pojat näyttävät: Viettäkää rento loppuviikko hyvien lehtien parissa! (Tai vaikka ilman.)

Näin. Stereopötkötys.

Mustin laulu

2011-10-10T20:22:00.000+03:00

Kun kerran Ransulla on oma laulu, niin täytyy kai olla Mustillakin. En silti ryhtynyt ryppyotsaisiin (vrt. Sibelius) sävellyspuuhiin, vaan kuten Ransun laulu, tämäkin syntyi spontaanisti tässä eräänä iltana ja aloin hyräillä tätä jostakin pääkummun syövereistä, samoin kuin Ransunkin laulua, joka kumpuaa edelleen ilmoille Ransun nähdessäni.

On meillä tässä Musti,
se Musti-pantteri,
kun Musti kulkee pihalla on näky komia.

Kas näin kiiltää turkki,
ja turkki kiiltää näin,
kas näin astuu Musti,
ja Musti astuu näin.

On meillä tässä Musti,
se Musti-isäntä,
kun Mustilla on asiaa se kyllä huomataan.

Kas kur sanoo Musti,
ja Musti sanoo kur,
näin kur sanoo Musti,
ja Musti sanoo kur!

Tassut

2011-10-08T23:30:00.002+03:00

On olemassa sellainen blogi kuin Kattihaaste. Sieltä tulee silloin tällöin haasteellisia ohjeita. Koska meillä ollaan tosi hitaita, paitsi maksan ja porsaankyljysten syönnissä, otimme vasta nyt aiheesta kiinni. Polkuanturahaaste lanseerattiin nimittäin jo melkein kuukausi sitten.
Tässä Ransun tassut pari vuotta sitten, mitenkäs ne näyttävätkin jotenkin vähäkarvaisilta?

Nykyään Ransun varpaanväleistä pursuaa kunnon varvaskarvat. Ei tuu kylmä! Ja luisto on hyvä parhaallakin parketilla.
Ystäväni ihastui ikihyviksi Ransun varvaskarvoihin... taitaa olla maailmanhistorian ensimmäinen mies, joka on hurmannut naisen varvas- ja korvakarvoillaan!

Cats' paws are the sweetest and best smelling thing there is.

Tassua ja pehmomasua.

Tassut nätisti.

Tassut sekaisin, ja vähän häntäkin.

Mustin polkuanturat ovat kuin paahdetut kahvinpavut. Tai pioninsiemenet, mutta ei ihan niin mustat.

Pedikyyri on hoidettava huolella. Sujuu notkeasti.

Kyllä kissantassut ovat ihania. Ja ne tuoksuvat hyvältä, vähän nahkaiselta.
Me lähetämme tassuterveiset Naukulan tytöille, että tervehtyisivät pian eikä tarvitsisi enää käydä eläinlääkärillä ainakaan näin usein!

Tällainen suloinen ystävyystunnustus ja halaus näytön kautta tuli Saaripalstalle. Kiitos Enna tunnustuksesta! Naukula on jo saanut tämän tunnustuksen lähiaikoina, mutta lähetämme sen heille silti tsemppaukseksi.

DIY

2011-10-07T13:31:00.004+03:00

Vaihdoin kaupunkikylppäriin lavuaarin. Minulla oli ylimääräinen lavuaari, sillä dyykkasin saaren roskisten vierestä kelpo Arabian perusmallin, ja pian sen jälkeen löysin Porin varaosapankista niin hienon vanhan Huber-lavuaarin, että sekin oli pakko saada. Mittailujen jälkeen selvisi, että roskiksilta dyykattu Arabia sopii kokonsa puolesta täydellisesti kaupunkikylppäriin. Se vintage-Huber saa kaunistaa saarikylppäriä, sitten jonakin tulevana vuosikymmenenä kun sellaisen saan.
Ennen-kuvia ei ole, sillä tunnuslauseeni on "eteenpäin", eikä suinkaan "mietitäänpäs vähän mitä tässä ollaan tekemässä".

I changed the bathroom washbasin myself, never having done that sort of thing before. Well it didn't involve much plumbing. Well suited job for a girl I'd say.

Tämä kuva Mustin hiekanpeittelystä vessassa taitaa olla ainoa kylppäristä koskaan ottamani kuva. Tuossa Mustin takana on nyt entinen allaskaappi, minusta ruma, ja sen päällä oli minusta ruma lavuaari.

Makunsa kullakin, mutta minä pidän tästä kevyemmästä lookista. Tässä pieni selostus työn kulusta, rohkaisuksi kaikille tytöille – ei se ollut lainkaan vaikeaa! Homma ei edellyttänyt hanan irrottamista, silloin en olisi voinutkaan ryhtyä operaatioon.
Allaskaapin tilalle tarvittiin toisenlainen kannatinsysteemi lavuaarille. Elsan lempituolin valikoimista löytyvät rautaiset hyllynkannattimet sopivat onneksi erinomaisesti. Pari pulttia sopivista kohdista kannattimien läpi lavuaarin alapuolisiin kiinnitysreikiin kiinnitti altaan. Tämä reikien yhteensopivuus piti huolellisesti tarkistaa ja mitata etukäteen. Ensin piti kuitenkin kiinnittää kannattimet seinään, lavuaari tuli niiden päälle vasta lopuksi.
Porasin seiniin reiät kannattimille, yritin käyttää vanhan kaapin reikiä niin pitkälle kuin pystyin, mutta mitat eivät tietenkään ole täysin samat. Laattojen poraamiseen tarvitaan erikoisterä, joka on tehty kaakeliin poraamista varten, ettei laatta halkea.
Altaan alla oli ruma harmaa muovinen viemäriputki, se piti vaihtaa. Kävi niin hyvin, että kun vein eilen vanhan lavuaarin kierrätyskeskukseen, sieltä löytyi juuri sopiva metallinen viemäriputkenpätkä. Tuo putken alin osa on harmaata muovia, se menee lattian läpi enkä ala sitä sentään vaihtamaan... Mutta siihen pitää keksiä joku naamionti, askarteluhomma sekin, sillä putki on osittain seinää vasten eikä sille varmasti ole mitään standardikappaletta.
Kierrätyskeskuksessa muuten selvisi, että lavuaarin dyykkaaminen roskiksista säästi seitsemän euroa, sillä siihen hintaan tällaisia täysin samanlaisia lavuaareja siellä myytiin. Onpa edullisia! Miksi kukaan ostaa lavuaaria kylpyhuoneliikkeestä tai rautakaupasta, kun sen saa täysin uudenveroiseksi itse puhdistamalla?

Hyllynkannattimet piti laittaa väärinpäin eli pitkä sivu seinään, muuten lavuaarin pyöreä etuosa olisi tullut kannattimen päälle eikä olisi istunut siinä tukevasti.

Kaikenlaista pientä hassua tavaraa kertyy joka paikkaan...
Kylppärissä oli alun perin peilikaappi, mutta siitä hankkiuduin eroon ensi töikseni. Tämä pitsireunainen peili löytyi silloin Ikeasta ja pieni puuhylly omista varastoistani.