Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum