Yksi kohta puutarhasta ei ole saanut yhtään palstatilaa, vaikka kävelen siitä jatkuvasti ohi.
Ransu esittelee. On sen verran aurinkoista ja lämmintä, että se hakeutuu varjopaikkoihin lojumaan.
Akileijavyöry sai alkunsa, kun istutin toisen kasvin ruukussa salamatkustajana lapsuudenkodistani tulleen lehtoakileijan. Se meni maahan tähän, johon sittemmin istutin myös 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreenin. Pian akileijoja oli monta.
Siinä niitä nyt sitten on! Otin kuvan ennen ylärinteen niittämistä, vaikka en nyt tiedä, onko se kovin eri näköinen siltikään. No vähän matalampi kyllä, kun kaikki on laossa, muttei ehkä juurikaan siistimpi.
Tässä paikassa suosikkejani ovat Barlow-malliset monessa eri sävyssä: purppuraa, violettia ja alkuperäistä Noraa. Hyvin haileaa vaaleanpunaistakin löytyy. Kovin ihanaa!
Ei tee yksikään toinenkaan valeangervoistani, eikä niiden koolla pääse rehentelemään. Niitä on yhteensä neljä, ja tänään huomasin viimeisenkin nousseen maasta. Elossa sentään ovat kaikki.
Olen oikeasti hyvin kade, kun vierailen puutarhoissa, joissa on reheviä valeangervoja. Ne ovat niin kauniita. Tuollaiset hevoskastanjan lehdet perennamuodossa.
Akileija-alueen vieressä vähän alempana on kostea kevätniitty. Sen viimeiset kukkijat olivat kamassiat kesäkuun alussa, nyt niistä viimeinenkin taitaa olla lakastunut. Joidenkin viikkojen päästä alueen voi niittää.
Tältä alue näyttää talon suunnasta. Syreenistä oikealle pieni rinne kaartuu herkkujen nurkaksi, johon yritin aluksi istuttaa hienoja ja pieniä kasveja ja yritän edelleen epätoivoisesti pitää sen vapaana lehtoakileijoista ja varjoliljan siementaimista, vaikka se on haastavaa.
Herkkunurkan superherkku, rotkolemmikki 'Silver Wings', ei ole pieni. Se kasvaa lähes ojan pohjalla, tosin tämä ei ole kovin märkä oja – paitsi toissa talvena, kun kaikki jäätyi ja sitten tuli vettä ja sitä valui jos mihinkin paikkoihin – tähänkin, ja syntyi jääkansia kasvien päälle. Onneksi 'Silver Wings' selvisi siitä.
Tikankontti Emil, tai Emil grex, sai ansaittua huomiota edellisessä jutussa. En ole ollenkaan haka kämmeköiden kanssa, ja on ihan sattumaa, että minulla on tämä. Kasvi on lehtotikankontin ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se kasvaa herkkunurkan alaosassa, notkelmassa, jossa on talvella kosteaa (ja joskus jäistä) eikä se näköjään haittaa yhtään.
Akileija-alueen vieressä vähän alempana on kostea kevätniitty. Sen viimeiset kukkijat olivat kamassiat kesäkuun alussa, nyt niistä viimeinenkin taitaa olla lakastunut. Joidenkin viikkojen päästä alueen voi niittää.
Tältä alue näyttää talon suunnasta. Syreenistä oikealle pieni rinne kaartuu herkkujen nurkaksi, johon yritin aluksi istuttaa hienoja ja pieniä kasveja ja yritän edelleen epätoivoisesti pitää sen vapaana lehtoakileijoista ja varjoliljan siementaimista, vaikka se on haastavaa.
Kasvi on kevään ja alkukesän tähtiesiintyjä puutarhassani ja edelleen kukassa, silti piti kelata yli kahden viikon taakse, jotta löysin siitä kuvan! Silloin sen edustalla kukkivat siperianesikot, nuo pienet vaaleanpunaiset. Yksi taimi on onnistunut tuottamaan yhden kukkimiskokoisen siementaimen, mistä olen suunnattoman iloinen.
Isot lehdet alavasemmalla ovat syysmyrkkyliljan. Ja näkyy tuolla pahamaineinen varjoliljakin.
Tikankontti Emil, tai Emil grex, sai ansaittua huomiota edellisessä jutussa. En ole ollenkaan haka kämmeköiden kanssa, ja on ihan sattumaa, että minulla on tämä. Kasvi on lehtotikankontin ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se kasvaa herkkunurkan alaosassa, notkelmassa, jossa on talvella kosteaa (ja joskus jäistä) eikä se näköjään haittaa yhtään.
Onko nyt sopiva hetki tunnustaa, että minusta tikankontin kukka ei ole ollenkaan kaunis. No ei ole, mutta tuli sanottua. Hauskaa on se, että kukkia katsoessani mietin, kukahan nuokin pölyttää. Ja kuin tilauksesta paikalle lensi kimalainen, joka kurotti kärsänsä kukan sisään.
Hei, apua, sattumalta huomasin: tämä oli kolmastuhannes blogijuttuni! Siis 3000. Ihan ihme homma. Eikä näiden juttujen kirjoittaminen olisi ollenkaan niin kivaa, ellei tämä olisi vuorovaikutteista. Kiitos siis sinulle, rakas lukija!
Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Kamassia, tähtihyasintti Camassia
Keltakaunokki Centaurea macrocephala
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris
Lehtotikankonttri Cypripedium calceolus
Punapietaryrtti Tanacetum coccineum
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla
Siperianesiko Primula cortusoides
Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata
Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale
Varjolilja Lilium martagon
Hurmaava vyöry tuo akileijavyöry! Ransu näyttää niin hassulta maatessaan pihatiellä. Onnittelut 3000:sta jutusta!
ReplyDeleteKiitos! Akileijavyöry ei ole ollenkaan ikävä tai vaarallinen vyöry, paitsi hennompien alle jäävien kasvien kannalta tietty. Mutta on niin ihanaa löytää kaikenlaisia eri värisiä ja muotoisia kukkia.
DeleteIhan samaa mieltä Annan kanssa. Kerrassaan hurmaavat akileijat.
ReplyDeleteAkileijojen värien ja muotojen kirjo on ihana.
DeleteAkileijat, rakastan 😍😍😍😍😍 3000 on komia luku!
ReplyDeleteNiin rakastat :-) On ne niin ihania!
DeleteIhana akileija-vyöry. Meillä on kestänyt aika kauan ennen kuin akileijat ovat alkaneet viihtyä. Tai en aloittanut tarpeesi aikaisin niiden kanssa.
ReplyDeleteOnnea 3000 postauksesta! Siinä on hieno määrä.
Kiitos!
DeleteVoi olla, että alussa kestää. Minun ensimmäinen akileijani tuli tänne vuonna 2006 tai 2007, joten sillä on ollut aikaa tuottaa jälkeläisiä. Ihmeellistä on se, ettei tässä vanhassa pihassa niitä ollut ennestään. Hyvin vähän kyllä oli muitakaan koristekasveja. Yhdestä jo hävinneen talon pihasta ole löytänyt lehtiä, mutta se on liian metsittynyt paikka kukkien tuottamiseen.
ONNEA! 3000 postausta täyttä asiaa, kaunis kiitos!
ReplyDeleteAkileijat ovat ihania, vaikka haluavat joskus valloittaa maailmaa hiukan liikaakin! Onneksi ne kasvavat heinikossakin. Minusta sekin on ihanaa, kun varjoliljat kasvavat luontaisella tavallaan, luonnon keskellä, niin meillä mökilläkin ja selviävät! Ja upeat tikankontit 🥰! Ne liittyvät lasten peikkosatuihin, tykkään ihan mahdottoman paljon ja toivoisin niihin joskus törmätä Kiutakönkäällä tai jossain sielläpäin! Edellisen postauksen variegata - ihana iiris, vaikka tosiaan ei koskaan kukkisikaan, kestävä, mutta armottoman fertiili!
Kiitos siis 3000:ta odotellen seuraavaa 3000:tta 🌹🌹🌹❤️❤️❤️
Kiitos rakas kaima!
DeleteAkileijojen maailmanvalloitus aiheuttaa päänvaivaa, mutta sitten ne ovat niin ihaniakin. Olen nyt siirtänyt niistä kauneimpia siementaimia ylämäkeen, villinpuoleiseen hedelmätarhan rinteeseen. Se on kyllä erittäin paahteinen paikka, mutta akileija tuntuu selviävän missä vain.
Varjoliljat saattavat ollakin parhaimmillaan puolivillillä alueella. Olen siirtänyt niitä tarkoituksella esikkopeltoon / jouluruusulaaksoon ja siellä niitä nyt nousee siellä täällä.
Ihana lapsuusmuisto tikankontista! Minulle se oli ihan vieras kasvi. Muistan lapsuudesta tai nuoruudesta ainoastaan maariankämmekän luonnosta, sitä kasvoi kesähuvilamme lähellä Helsingissä.
Ohhoh, onko keltakurjenmiekka 'Variegata' leviävä? Täällä se ei ole levinnyt, asunut on jo kymmenisen vuotta. Mutta se on kyllä tuottanut joitakin vihreälehtisiä siementaimia. Ne ovat tervetulleita. Pitäisi vielä hommata valkokukkainen keltakurjenmiekka.
Oi eipä ole tullut laskettua juttujesi määrää mutta luettu on. Aloitin varmaan jostain puolivälistä (?) mutta joskus joutohetkenä ’kelasin’ alkuun ja luin nekin :) ja osa on kyllä tullut luettua useampaankin kertaan. - Nora Barlow on aivan ihana. Kasvatin sen vuosia sitten kaupan pussijuurakosta mökkipihaan. Oli voimissaan ehkä vuoden tai pari. Tänä kesänä yksi taimi näyttäisi olevan sitä perua. Akileijoja ei vaan voi olla liikaa. Ja ihmettelen kyllä miten varjoliljoja voi muka olla riesaksi asti. Sen päivän haluaisin vielä nähdä kun noin sanon. Vanhaa kantaa oleva punainen löytyy sekä mökiltä että kotoa. - terkuin pienen pihan Tuija
ReplyDeleteVoi miten ihanaa, että olet jaksanut lukea. Monissa aiemmissa jutuissani kuvat olivat kapeampia, ja sitten levensin tätä tekstikenttää jossain vaiheessa. Niinpä kuvien vieressä on sitten kapea soiro hankalasti luettavaa tekstiä. Olen niitä pikku hiljaa korjannut sitä mukaa kuin on tullut vastaan, siis siirtänyt tekstit kuvien alle, mutta se on niin järkyttävä urakka, että en ole sitä kovin paljon ehtinyt tehdä. Olen pahoillani siitä!
DeleteIhana juttu, että Nora on tuottanut siementaimen. On ihan mahtavaa, että kukan muoto ja väritys periytyy, ja sitten tulee myös muita punaisempia kukkia.
Hih, varjolilja on kyllä tosi ihana. Tarkoitin vain, että se ei oikein sovi kohtaan, jossa yritän paapoa pikkuruisia ja hentoja aarteita. Niitä kohtia ei puutarhassani kovin montaa ole, jossa pieni kasvi ei jäisi korkeampien jyräämäksi. Varjoliljaa ja sen tuottamia siementaimia on mahdoton kaivaa pois tuhoamatta kaikkea siinä vieressä kasvavaa.
Meilläkin on ollut akileijavyöry, ja olen saanut nauttia siitä jo viikkoja, kun on ollut viileä sää. Myös risteymät ovat tulleet tutuiksi minullekin.
ReplyDeleteOnnea kolmesta tuhannesta blogijutusta! Aikamoinen paketti.
T. Paula E.
Akileijat kukkivat kauniisti nyt tosi pitkään. Se on ihanaa.
DeleteKiitos!
Onnittelut! 3000 on valtava määrä: Aloin miettiä, miten pitkä se olisi kirjasarjana, hmm…Tarkistin, että puutarhakirjassasi Kukkaloistoa keväästä syksyyn on 200 sivua. Jos yksi juttu olisi kirjamuodossa esimerkiksi, luultavasti alakanttiin arvioituna?, kolme sivua. …siitä tulisi siis kai 45-50 opusta pitkä jatkosarja! Aika mahtavaa: Kiitos!
ReplyDeleteJa tämä blogimuoto on kyllä mainio. On kaksi maailmaa, jotka saavat minut erityisen hyvälle mielelle, ja ne ovat Saaripalstan puutarha ja Kamalan luonnon metsä (siis ne ilves, kärppä ym.) :-) :-).
-Jutussasi on oiva resepti ihanan akileijapenkin valmistamiseen.
Valeangervon lehti on erityisen herkullinen ’Nora Barlown’ seurassa.
Merja
Kiitos! No voi mahdoton, millainen laskutoimitus. Olisi kyllä aika mojovan kokoinen kirjasarja! Blogi on loistava, kun tämä elää ja laajenee jatkuvasti, ja hakutoiminnon sekä tunnistesanojen avulla löytyy asiaa kasveista tai aiheista. Ja sitten on vielä kaikki kommenttikeskustelut päälle, niissä on todella paljon kokemuksien jakamista. Tämä formaatti on sen puolesta paljon parempi kuin kirja, vaikka sitten tästä kuitenkin puuttuvat kokoavat listat ja taulukot, kun blogin rakenne on vain tällainen ikuisesti laajeneva, mutta ei koskaan yhteen kokoava.
DeleteKamala luonto on ihana! <3
Valeangervon sävy ja iso lehti komppaa akileijoja mukavasti.
"Lojuva" Ransu😍hän ottaa vain rennosti tämän elämän!
ReplyDelete3000 on ihan huikea saavutus, onnea! Ja kiitos itsellesi mukavista jutuistasi!
Akileijat ovat ihan parhautta kukkamaailmassa!
Ransulla ei ole kiire mihinkään, paitsi joskus mamman tykö tai ruokakupille.
DeleteKiitos!
Pastelliset akileijat ovat ihania. Väritykset samoja kuin tänä vuonna pitkin tienvarsia erityisen runsaina kukkivilla lupiineilla, mutta niin paljon luonnonmukaisempia ja siksi niin mieluisia.
ReplyDeleteKolme kiloa blogitarinoita on jo määränsä puolesta ihan huikea juttu, mutta parasta on niiden runsas, tietorikas ja elämänmakuinen sisältö. Niistä ammentaa aina uutta niin aloittelija kuin pitkään harrastanut puutarhurikin. Löysin blogisi vuosia sitten ihan sattumalta, kun etsin keinoja kauriiden
karkoittamiseen puutarhasta. Tajusin samalla löytäneeni jotain aivan erityistä. Kiitokset kaikesta jakamastasi; tiedosta, kauneudesta, elämästä, saariston erityispiirteistä, arkirealismista vastoinkäymisiä unohtamatta, sitkeydestä ja sen välttämättömyydestä, vanhoista taloista ja muista vanhoista aarteista ja tietenkin Mustista ja Ransusta. Ransu juuri näyttääkin hienosti mallia kaikille loman viettäjille. Ei tarvita suurta lomabudjettia eikä tarvitse matkustaa kauas, pitää vaan olla ja nauttia kiireettömyydestä. Musti taas tuo mieleeni paljon muistoja omista rakkaista jo edesmenneistä mustista kissoistani. Rapsutukset molemmille kissapojille.
-Mummopuutarhuri
Totta, akileijassa on luonnonkukan siroutta eikä se ehkä pysty syrjäyttämään luonnonkasveja, vaikka tuottaakin jälkeläisiä runsain mitoin.
DeleteVoi kiitos kauniista sanoistasi!
Kissoista voi kyllä ottaa mallia niin monessa asiassa. Esimerkiksi aamuvenytykset ja elämänasenne. Naapurini sanoo, että hän haluaisi oppia kissojen asenteen: niillä on itsetunto kohdillaan :-D
Musti on nyt sängyssä, kun on harmaa päivä ja iltapäivällä kai sataakin. Ei sentään vielä untuvapeiton alla, joten pääsin viemään terveisesi ja kerroin kissoistasi. Ransu oleilee sadesäällä mieluiten kuistin keinutuolissa.
Onnittelut noin mittavasta pyöreästä lukemasta! Kiitos myös lukijoille tarjoamistasi hyödyllisistä, mielenkiintoisista, kivoista jutuista ja kuvista. Olen lukenut niitä mielelläni ja luen vastedeskin.
ReplyDeleteIhanat akileijat. Olet onnistunut saamaan hienoja värejä ja muotoja. Tuohon kun pääsisi itsekin niiden tavanomaisten sijaan tai lisäksi. Punapietaryrtti 'Durokin' on hauskasti tanakassa seisova kukka.
Kiitos! On tosi ihanaa, että blogin myötä on tullut monia "kirjeystäviä", ja sinut olen päässyt tapaamaan ihan oikeastikin. Tämä on niin mukava yhteisö, että en tiedä, olisinko muuten kirjoittanut blogia näin kauan. Ehkä puutarhapäiväkirjaksi silti.
DeleteToivottavasti sinullekin tulee monenlaisia! Tällä alueella riitti, että hankin yhden Nora Barlowin, jotta alkoi tulla vaikka mitä. Paria muutakin erilaista akileijaa olen hankkinut puutarhan eri osiin sittemmin.
Yksi Nora Barlow jo on, joten jonain päivänä minultakin löytyy uusia akileijaversioita.
DeleteVarmasti! Siitä näyttää tulevan sekä erilaista väriä että muotoa perinteisiin lehtoakileijoihin.
DeleteOnnittelut 3000:sta blogijutusta! Aivan ihanaa akileijakimaraa siellä!
ReplyDeleteKiitos! Akileijankukissa riittää ihasteltavaa.
DeleteOnnittelut 3000 jutun etapista! Toivottavasti jaksat edelleen jatkaa!
ReplyDeleteMahtavasti erilaisia akileijoja ja hienoja sävyjä.
Kiitos! Kyllähän sitä, näin hyvässä seurassa :-)
DeleteLehtoakileija on minulle uusi tuttavuus. Minun penkistäni löytyy sininen ja vaalean pinkki akilleija, ja saavat levitä rauhassa, niinkuin kaikki muukin minun hoidossani.Onnittelut 3000 jutun etapista.
ReplyDeletePiti ihan tarkistaa oma tilanteeni ja 2337 julkaisiua oli minulla ja Suomesta katseluita on 253 t. ja toisena Yhdysvallat 128 t. Aika yllätys, koska minulla ei ole blogissa yhtään ehglannin kielistä postausta
Ne perinteiset akileijat ovat juurikin lehtoakileijaa :-)
DeleteKiitos! Sinäkin olet ollut ahkera kirjoittaja. Ulkomaisia visiittejä tulee aina, sillä ne ovat niitä roskapostinikkareita yms.
Onnea kolmesta tuhannesta postauksesta! Niitä on ollut kivaa ja opettavaista lukea. Nyt sitten vain seuraavaa täyttä tuhatta kohti.
ReplyDeleteHurmaava akileijaniitty! Akileija on kasvi, jonka kukat näyttävät voivan varioida loputtomiin. Olen joskus sanonutkin, että jos olisi tilaa, voisin vaikka kokeilla risteyttää erilaisia akileijoja ja katsoa, mitä niistä saisi aikaiseksi. Vyöry ei vain ole kovin toivottava seuraus silloin, jos tilaa on vain vähän :D Pitää siis yrittää pitää ne vähäiset akileijat kurissa.
Kiitos! On ihan ihmeellistä ja tosi kivaa, että on sinun kaltaisiasi puutarhaharrastajia, joita pohdintani ja kokeiluni kiinnostavat ja vastavuoroisesti kommenttejasi ja sinun blogiasi on kiva lukea sekä vaihtaa kokemuksia.
DeleteSanopa muuta. Akileijapuutarha olisi todella ihana, mutta akileijavyöryn sisältä joutuu etsimään kasviaarteita. Samoin sormustinkukan, juuri eilen kitkin niitä ja löysin onneksi aarteeni elossa. Niin ihania kukkia kuin ovatkin, on pakko niitä kitkeä, etteivät muut kuole.