Sunday, 29 September 2013

Pieni on kaunista

Haltiankukka 'Tapestry' ihastuttaa muotopuutarhassa puksipuuaidan vierellä. Tämä pienikokoinen kasvi kuuluu kukkapenkin etureunaan, jossa sitä pääsee ihailemaan läheltä.

Small is beautiful!

Koristemansikka 'Pink Panda' sulostuttaa puolestaan Tolkien-penkkiä. Nimensä puolesta tällä ei ole mitään yhteyttä Tolkieniin, oikeastaan haltiankukka sopisi tänne paremmin!

Muutama voikukka piristää nurmikkoa. Olisihan se tylsän vihreä ilman näitä!

Matalakasvuinen ja maata peittävä koristeheinä idänvarjosara 'Island Brocade' pääsi Rohan-puutarhaan, ostin näitä kaksi kappaletta taimiston syysalesta.

Hentokasvuinen kultatesma on jo pitkään ollut yksi suosikkiheinistäni. Tässä se viihtyy vaahteran varjossa ja keltapeipin seuralaisena. Peippiä pitää tarkkailla ja joskus vähän raivata, jotta se ei peittoa tesmoja. Noiden kahden yhteiselämä näyttää silti sujuvan aika hyvin.

Sinisade ei ole kesän aikana juuri kasvanut, mutta olen iloinen, että se on hengissä! Joskus marraskuun lopulla se saa pakkaspeitteen ympärilleen. En laskenut köynnöstä maahan viime talveksi enkä aio tehdä sitä tänäkään vuonna.
Ransu ei ole pieni, mutta kaunishan se on silti, ja aikamoinen linssilude myös.

Manulin mietintähetki.
Iloista alkavaa viikkoa ja muistakaahan nauttia pienistäkin asioista! Ja suurista ja pehmeistä myös, muistuttaa Ransu.

Haltiankukka – × Heucherella
Idänvarjosara – Carex siderosticta
Keltapeippi, kuvan lajike – Lamium galeobdolon 'Florentinum'
Koristemansikka – Fragaria × rosea
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Sinisade – Wisteria
Voikukka – Taraxacum

Saturday, 28 September 2013

Kärhöjä

Pagodikärhöt olen kasvattanut siemenistä. Näiden pitäisi kukkia sekä vanhoilla että uusilla versoilla, toisin sanoen sekä alku- että loppukesällä, mutta minulla nämä kukkivat ainoastaan syksyisin. Tänä vuonna tässä taisi olla yksi kukka joskus keskikesällä.

I really love these Clematis chiisanensis, they bring something to look forward to into autumn. 

Lokakuu on pagodikärhöjen kuukausi minun puutarhassani. Nyt ne ovat aloittamassa runsaampaa kukintaa. Tämä yksilö kasvaa kuistini pielessä, ja vaikka aionkin maalata kuistin muilta osin, jätän katon auringonkeltaiseksi. Aurinkoa tai sen illuusiota ei voi olla liikaa, varsinkaan nyt, kun päivä lyhenee lyhenemistään.

Toinen pagodikärhö kasvaa liiterin nurkalla Pikku-Raakkilassa. Tästä kuvasta näkyy hyvin, miten kaunis kukka sillä on. Pienessä, nuokkuvassa, kermanvaaleassa kukassa on tummat heteet.

Keskikesällä istuttamani alppikärhö 'Ruby' ilostuttaa kukkimalla parin kukan voimin.
Iloista viikonloppua!

Alppikärhö – Clematis alpina
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis

Friday, 27 September 2013

Punainen on pop

Punaisessa villissä penkissä on tällä hetkellä vähän punaista. Heinäkuussa istuttamani keijunkukka 'Georgia Peach' tekee parhaansa, ja hyvä sen esitys onkin.

This is my wild red border which, again, seems more wild than red. No matter, I like just wild too.

Kukinta alkoi elokuun alkupuolella.

Musti esittelee piehtaroimalla onnesta mykkyräisenä – Musti rakastaa kotimaataan!
Keijun- ja haltiankukissa (keijunkukan ja tiarellan risteymä) parasta on kaikki: lehtien muodot ja värit, sirot kukat, pitkä kukinta-aika ja se, että niitä ei syödä! Korallikeijunkukan esitys oli tänä kesänä vaisu, sillä jaoin kasvia laajemmalle alalle poistaen samalla rikkaruohot sen seasta. Toivon ensi vuodelle pitkää punaista kukinta-aikaa.

Syysasteri 'Royal Ruby' on myös tänä vuonna istutettu. Tämä on juuri niin ihana kuin myyjä Terttu (Tertun perennat, Koski TL) kuvailikin. Toivon että tästä tulee valtava puska punaisen penkin syysiloksi.
Iloisenpunaista syksyä kaikille!

Haltiankukka – × Heucherella 
Keijunkukka – Heuchera
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Syysasteri – Aster novi-belgii

Thursday, 26 September 2013

Nopeat syövät hitaat

... tai oikeastaan liikkuvat syövät paikallaanpysyvät

Pasuunakukka oli jäänyt ulos eiliseen asti ja se oli pudottanut osan lehdistään, mutta suurimmaksi osaksi kasvia on selvästi maisteltu – kokonaisia versoja on poikki. Nyt kasvi on sisällä ja näyttää siltä kuin olohuoneessani kasvaisi puu. Pieni huone on aiempaakin ahtaampi. Mutta ehkä kasvi saa nyt availla nuppujaan rauhassa.

Here are some plants that are on the deer menu. I'd love to have deer on MY menu!

Helmipihlaja on riivitty lehdistä ja sirotuomipihlaja myös, vaikka sen ei pitäisi kuulua peurojen ruokalistalle.

Kuunliljat syödään aina ensimmäisinä, syreenien ohella. Syreenit laitoinkin jo verkkojen sisään viikkoja sitten. Versonkärkien syöminen kun vie seuraavan kevään kukat. Perennojen kanssa voi olla rennompi, nämähän nousevat joka tapauksessa ensi vuonna kokonaan uudestaan maasta. On vain sääli menettää kauniit syyslehdet.

Tarhakurjenmiekkojen kanssa täytyy olla tarkkana, etteivät kasvit nouse ylös peurojen niitä haukkaillessa. Irti mullasta nostettu juuri ei kestä talvea.
Vieressä kasvaa pronssisara. Koristeheinien kiistaton etu on se, että peurat eivät syö niitä JA ne ovat kauniita syksyllä!

Päivänkakkaratkin ovat maistuneet. Tämä on kerrottu lajike, mutta yksi yksinkertainen luonnonkakkara onneksi kukkii.

Tämä mysteerikasvi, joka ei ole kukkinut ja josta en edelleen tiedä, mitä tämä on, on näköjään myös maukas.

Daaliat syödään aina, joten tämä ei tullut yllätyksenä.

Onneksi toinen 'Arabian Night' -daalioista asustaa verkon sisällä! Verkon sisään vain ei pääse leikkaamaan kuihtuneita kukkia kovin helposti, joten se jää tekemättä.

Hortensiat syödään aina varhain. Tämä Hydrangea serrata 'Bluebird' oli jäänyt verkottamatta, mutta onneksi siitä oli vielä jotakin jäljellä. Tänään tämä sai suojaverkon ympärilleen.

Silmäteräni samettihortensian verkotin jo elokuussa. Se on tehnyt suloisia nukkaisia uusia lehtivauvoja!

Akileijatkin syödään, mutta onneksi nämä ovat kukkineet jo alkukesällä ja kukkivat ensi vuonna taas.

Loppuun täytyy laittaa kasvi, jota EI syödä. Niitäkin on! Nummiajoruoho 'Elfin' kasvaa tietenkin Tolkien-penkissä ja on niin maanmyötäinen, etteivät peurat jaksaisi tällaista kaluta. Peuroilla on nimittäin ärsyttävä tapa syödä laiskasti vain korkeita varsia, mikä tarkoittaa yleensä kukkavarsia tai jopa pelkkiä kukkia. Mutta tämä ihanuus saa kasvaa täysin rauhassa! Tämä muodostaa vihreän tiiviin maton.

Akileija – Aquilegia
Daalia – Dahlia
Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Hortensia – Hydrangea
Kuunlilja – Hosta
Nummiajoruoho – Thymus praecox
Pasuunakukka – Brugmansia 
Pronssisara – Carex comans
Päivänkakkara – Leucanthemum
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Syreeni – Syringa
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä

Wednesday, 25 September 2013

Sinivioletti syksy

Jättiverbena on suureksi iloksi säästynyt toistaiseksi peurojen hampailta. Olisiko syynä se, että tämä siementaimi päätti itää aivan talon edustalla. Samasta syystä Endless Summer -jalohortensiakin saa kasvaa tässä rauhassa, kun muut hortensat on jo maistettu. Onneksi olen ehtinyt verkottaa niistä lähes kaikki.

The autumn is violet-blue in my garden, or at least parts of it!

Hortensian vanhemmat kukinnot menevät mummonpöksyn värisiksi, mutta onneksi se tekee uusia kukintoja. Tämä on hauskasti sininen.

Näistä ei valitettavasti enää selviä, olisivatko nämä olleet tuoksumiekkaliljaa.

Se sen sijaan selvisi, että ruostekukan kukinnot ovat peurojen ruokalistalla. Mutta unkarinikiviuhko ei!

Astereita ei onneksi syödä. Elokuunasteri 'Rudolf Goethe' jaksaa yhä kukkia.

Kurjenpolvetkin saavat olla rauhassa hampailta. Loistokurjenpolvi on nimensä veroinen.

Tämä menee jo vaaleanpunaisen puolelle, mutta annettakoon se anteeksi. Tarhasyysvuokko 'September Charm' kukkii metallikehikon suojissa, viime vuonnahan tämän kukkavarret syötiin juuri kun kukinta olisi alkanut. Tarhuri ei voisi olla tyytyväisempi.
Iloista illanjatkoa kaikille!

Elokuunasteri – Aster amellus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Loistokurjenpolvi – Geranium 'Johnson's Blue'
Ruostekukka – Crocosmia
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida
Tuoksumiekkalilja – Gladiolus callianthus
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii

Sunday, 22 September 2013

Kaverikuva

Jatkamme blogihaasteteemalla. Kissanpäiviä sijaiskodissa -blogissa lanseerattiin kaverikuvahaaste. Osallistumme rakkaan ystäväni R:n kesällä ottamilla kuvilla. Kiitos loisto-otoksista R ♥!
Älkää kiinnittäkö huomiota epäsiistiin tukkaan, kivikautisiin remonttilaseihin tai isäni vanhaan maripaitaan, vaan olennaiseen eli Ransuun ♥

There is a friendship photo blog challenge and we take part with these images taken this summer! Please ignore my hair, old spectacles and my dad's old shirt...

Tällaista elämä on Ransun kanssa: yhtä pehmoisten puskujen kohteena olemista.

En osannut päättää, minkä näistä kuvista valitsen, kun nämä ovat kaikki yhtä ihania. Katsokaa nyt tätä hurmuria ♥ Ransun puskut (varsinkin nenääni kohdistuvat) saattavat olla sellaisiakin, että luulen nenäni antavan periksi ja kääntyvän poskelle. Ransu rakastaa koko voimallaan.

Tämä kuva on pakko laittaa isompana, kun tässä näkyy Ransun komeus niin erinomaisesti.
Pehmoisia kaverihetkiä kaikille ja jatkakaahan kivaa haastetta!

Saturday, 21 September 2013

Kylähaaste

Nåtö

Kartanonrouva Elise lähetti tuunaamansa haasteen, jossa keksitään unelmien kylä. Haasteen höysteeksi liitin mukaan syksyisiä kuvia Ahvenanmaalta, jotka eivät kylläkään ole tältä syksyltä.

"Sinä saat tehdä oman unelmiesi kylän, ja kaikki on mahdollista. Vain mielikuvitus on rajana. Haasta kivoja kavereita, keksi halutessasi lisää kysymyksiä tai liitä vaikka kuvia. Unohda vasarat ja muut, nyt saat keksiä omasta päästäsi:"

Mikä kyläsi nimeksi tulee?
Koska unelmien paikka sijaitsee rannikolla tai saaristossa, voi sen nimi olla ruotsinkielinen. Nimessä voi myös olla viittaus mereen tai sijaintiin vedessä, jossa varmistuu, että kylä todellakin on sen äärellä. Toisaalta Hammarlandissa Ahvenanmaalla on hyvän niminen kylä: Kattby.

Tuleeko siitä pieni kyläpahanen, vaiko sittenkin suurensuuri kaupunki?
Pieni ja tiivis on oikein hyvä. Olen syntyisin kaupungista ja minusta naapurien kuuluu olla vieressä, ei kilometrien päässä. Mutta suurissa kaupungeissa en juurikaan viihdy, pikkukaupunki tai kylä on paras.

Sottunga, Skaget

Humisevatko rannoilla palmut vai tuivertaako hiuksia pohjoistuuli? Missä kylä sijaitsee?
Meren äärellä, Itämeri on sopiva, mutta esimerkiksi Välimeri tai Atlanttikin käy. Silloin tosin kylän nimi tuskin olisi ruotsinkielinen. Ranskankielinenkin kävisi, tai bretonin, esimerkiksi.

Kökar

Vallitseeko siellä ainainen kesä, vai millaisen sään sinne toivot?
Unelmieni kylässä ei ole pakkasta. Talvenarkoja kasveja voi viljellä eikä poskia ikinä nipistele. Lunta ja jäätä ei löydy kuin pakastimesta.

Eckerö, Överby

Onko kaikilla tyylikkään yksinkertaiset ja modernit lasitalot vai sittenkin kaikilla vähän niin ja näin seisovat romanttiset mummonmökit? Vai jotain ihan muuta?
Vanhojen talojen ystävänä sanon, että rakennukset edustavat paikallista perinteistä tyyliä.

Rakentavatko hipit nuotiolauluin yhteishenkeä vai ovatko kaikki leikkaamassa nurmea viivottimen kera? Millaisia naapurisi ovat?
Turhantärkeät ja pedantit naapurit ovat ikäviä, joten valitsen rennon ja huumoripitoisen jengin. Huumoria tärkeämpää asiaa ei olekaan, sillä pärjää kaikkien vaikeuksien yli. Yhteishenki on myös tärkeää, jolloin kaikkia autetaan vuorollaan.

Ehkä jossain Hammarlandissa

Onko kylässä erikoisia putiikkeja, vai ovatko kaikki omavaraisia?
Täysin putiikittomassa kylässä asuvana kaipaan ruokakauppaa ja postia. Niiden lisäksi ei juuri muuta tarvitakaan, paitsi kirjasto olisi myös kiva.
Kaikki eivät voi olla omavaraisia. Vaihdantatalous olisi kivempaa kuin rahatalous.

Sottungan kirkko

Millaista elämää unelmien kylässäsi vietetään?
Jossain määrin sosiaalista, sen verran että kuulumiset vaihdetaan. Olisi hienoa tavata kaikki esimerkiksi sunnuntaisin kirkossa. Olen kuitenkin sen verran erakko, jotta toivon ettei vieraita lappaa yhtä mittaa.

Haastan Memento morin ja Vanhan Pastorilan vastaamaan näihin samoihin kysymyksiin!

Thursday, 19 September 2013

Syyskuun kalenteripoika harrastaa autoilua

Ransu on maailman helpoin matkustuskissa. Jos se on kopassa, se makaa hiljaa paikoillaan ja jos se on irti, se makaa hiljaa paikoillaan. Purnausta kuuluu ainoastaan silloin, jos aurinko osuu Ransuun ja sillä on kuuma.
Tässä ollaan lossissa, ja Ransun vieressä on vesi- ja raksutarjoilu.

This is how travelling with Ransu goes. Very easily!

Minullakin on omat eväät vieressä ja lossimatkalla nuokumme Ransun kanssa samaan tahtiin. Musti menee lähes aina istuimeni alle silloin, kun auto on pysähdyksissä ja Musti vapaana. Päästän kissat aina vapaiksi pidempien pysähdysten ajaksi, jotta ne voivat käydä vessassa hiekkalaatikossa.

Mitenkäs teillä sujuvat automatkat?

Monday, 16 September 2013

Viikonloppuretki Utöseen

Rakas ystäväni meni naimisiin lauantaina. Koska hänen sukunsa on utöläinen, pidettiin häät siellä. Matkaan lähdettiin perjantaina yhteysaluksella Nauvosta ja paluu oli vasta sunnuntaina.
Laiva pysähtyi matkan varrella mm. Nauvon Berghamnissa.

Last weekend a dear friend got married on the island of Utö. Here are some outer archipelago sceneries; due to the size of my camera I didn't take it to the wedding ceremonies.

Utö on ulkosaaristosta uloimpana, vihoviimeinen asuttu saari ennen aavaa Itämerta. Sielu ja mieli lepäävät tässä avaruudessa ja horisontissa. Aina kun käyn rakastamillani ulkosaarilla, huomaan asuvani saarenkorvikkeella – tämä on oikeaa saaristoa.

Asiat ovat Utössä samoin kuin aina ennenkin. Laivat jylisevät ohi.

Luotsiveneet tulevat ja menevät.

Suurimman osan ajasta ne viettävät laiturissa työtehtäviä odotellen.

Luotsiasema on samalla kalliolla majakan kanssa. Majakassa on kirkko ylimmässä kerroksessa juuri prismahuoneen alapuolella. Siellä nuoripari vihittiin tunnelmallisissa merkeissä.

Juhlat olivat kotiseututalolla, jossa liehui lippu salossa häiden kunniaksi.

Utön kylä on tiivis ja kaunis. Rakennusten lomasta pilkottaa meri vähän väliä.

Haaksirikkoutuneen laivan raato katoaa hitaasti mereen. Muistan, miten valtava ja pelottava tämä hylky oli, kun olin pieni. Silloin se oli vielä lähes kokonainen laiva.

Tästä rantavajasta joka ikinen Utössä kävijä ottaa kuvan, niin minäkin.

Ei häitä ilman hattua. Paikkaan sulautuakseni koristelin varsinaisten hääjuhlien päähineen vanhalla kalaverkolla.

Koska juhlat kestivät usean päivän, piti hattuja olla enemmänkin. Tämä on maihinnousuhattu, josta tuli lähtöhattu pienellä modifioinnilla.

Maihinnousuhatussa oli kevyesti koristeltu puinen houkutuslinnun runko itse tekemäni huopahatun päällä. Lähtöhattu oli yksinkertaisempi, kun sillä piti pystyä huiskuttamaan laivan kannelta.

Häät ovat ihanimmillaan, kun juhlitaan rakkaita ystäviä ja kun rakkaita ovat myös hääpaikka sekä sen yhteisö. Kiitos maailman ihanimmista juhlista M ja J!